ja ero ei ole vielä voimassa,saanko jotain leskeneläkettä tms,kun elarit loppuu?Ukko ottanu yliannostuksen ja makaa teholla.
Jos lasten isä kuolee
tinde2
171389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
saavat orvoneläkettä.
Kummankin suuruus riippuu miehelle eläkekassaan kertyneistä panoista eli työelämän pituudesta ja saadusta palkasta.
vuotta ollut,joten ei ole häävisti ropoja kassassa!
monta tapausta, yliannostusten ottajaa ja teholla makaavia olen nähnyt ja ihme kyllä useat ovat selvinneet..
saa rauhoittava,puhe kuulemma epäselvää.En ole siksi puhunut.Eli edelleen jatkossa aiheuttaa harmia muille!
Omakohtaisesta kokemuksesta tiedän tämän: Jos olette/olette olleet AVIOliitossa, saat leskeneläkettä. Eli tietenkin saat leskeneläkettä, jos olette edelleen avioliitossa.
Ja lapset perhe-eläkettä.
Omalla kohdallani oli niin, että olimme eronneet muutama vuosi ennen lasteni isän kuolemaa. Mutta koska olimme vain avoliitossa aikanaan, jäin ilman leskeneläkettä vaikka yhteisiä lapsia olikin. Sensijaan saisin leskeneläkettä - vaikka olimme kuolinhetkellä eronneet, JOS olisimme aiemmin olleet avioliitossa,koska lapset olivat alaikäisiä.
Sekavasti selostin, mutta tapauksessasi sinä saisit leskeneläkettä ja lapset perhe-/lapseneläkettä. Lisäksi jokainen työtä tehnyt kuuluu henkivakuutuksen piiriin, jolloin vainajan työhistorian mukaan määräytyvä summa maksetaan lapsille kertakorvauksena. Eli mitä enemmän hän on töistään eläessään tienannut, sitä isompi korvaus lapsille. Sitä en tiedä,olisiko summa jaettu kolmella eli myös minulle kahden lapsemme lisäksi,JOS olisimme olleet AVIOliitossa.
Olen todella surullinen tilanteestanne. Isän menettäminen on kova kokemus lapsille. Toivotaan, että hän selviää ja saa apua ongelmiinsa mitä ne ovatkin. PALJON VOIMIA JA HALAUKSIA teille kaikille!! Lapsille tuo on kovaa....
joka on nimeltään työntekijän ryhmähenkivakuutus.
Korvauksen määrä muodostuu perussummasta ja lapsi sekä tapaturmakorotuksesta.
Työntekijän ikä vaikuttaa siten, että mitä nuorempi vainaja, sitä suurempi on korvaus.
Esim v 2003 vainajan ollessa 55v perussumma oli 8160e ja 49v ja sitä nuoremman kyseenollessa summa oli 13 540e. Peruskorvaussummaan lapsikorotus 6030e/lapsi ja jos tapaturmainen kuolema yhteissumma kasvoi 50% perussumman ja lapsikorotuksen määrästä.
Perussumma mahdollisine tapaturmakorvauksineen maksetaan puolisolle ja lapsikorotukset tapaturmakorotuksineen kullekin lapselle. Vakuutussumma jaetaan tasan edunsaajien kesken jos saajina on vain alle 18v lapsia tai jos summa maksetaan yli 18v lapsille tai vakuutetun vanhemmille.
Hyvä kun täsmensit aloittajalle ja muillekin lukijoille. Muistin, että jotenkin vainajan työhistoria vaikutti eli se miten paljon hän oli eläessään tienannut. Vai vaikuttiko se sitten niihin lapseneläkkeisiin. Ei jaksa enää muistaa...
vienyt.En ole lapsille kertonut koko tapauksesta.Turhaan järkyttyisivät.Jos kuolee on pakko kertoa.Teholla edelleen.En ole käynyt kattomassa,ehkä ole kovettunut vuosien varrella,niin paljon tuskaa se ihminen on minulle ja lapsille aiheuttanut.
Niin, parempi jos pystyt asian salaamaan lapsilta kun isänsä vielä voi siitä selvitä. Tiedän, mitä tuskaa tunnet ja miten ristiriitaiset voivat tunteesi olla. Toivotan sulle edelleen voimia ja kaikkea hyvää jatkossa! Suru tulee sitten jossain vaiheessa kuitenkin,uskoisin. Halauksia sulle!!
Lesken eläkkeestä en tiedä, mutta jos ero on vireillä ja ukko kuolla kupsahtaa, mahdolliset henkivakuutusrahat menevät lapsille. Teidän yhteiset velat jäävät sinulle ja lapsille, mutta lasten henkivakuutusrahoja vahtii maistraatin valtuuttama virkaholhooja, eikä niistä sinun velkoja maksella.
muutama satanen,maksan sen palkasta kohta pois.Lasten isällä ulosotoja.Ei kai ne periydy minulle tai lapsille??Henkivakuutuksen mies on nostanut jo vuosia sitten.
Velat eivät periydy. Omien lasteni isällä oli velkoja kuollessaan paljonkin, "ironista" kyllä myös elatusvelkoja kunnalle. Sain siis elatukset kunnan kautta, mutta isä ei ollut kunnalle elatuksia maksanut. Koska hänellä oli niin paljon velkoja, asetettiin kuolinpesä konkurssiin ja velkojat jäivät ilman rahojaan.
Jokainen kansalainen kuuluu yleisen ryhmähenkivakuutuksen piiriin (ainakin joskus työelämässä olleet, muista en tiedä). Sen ryhmähenkivakuutuskorvauksen maksamisessa auttoi ainakin meidän tapauksessamme mieheni viimeinen työnantaja. Muista kysellä joka taholta mitä korvauksia jne. olette saamassa. Koska on instansseja, joista ei joka asiasta tiedoteta henkilökohtaisella kirjeellä...
Jos kaveri ei ollut työsuhteessa kuollessaan, niin mitään korvauksia ei työnantajan ryhmähenkivakuutus maksa!
Ja vaikka olisi ollutkin ja vakuutettu, ei maksa sittenkaan kuin tietyin ehdoin, vaikkapa osan hautauskuluista - edellyttää kuitenkin työnantajan ottamaa ja voimassaolevaa lisähenkivakuutusta. Hautaaminen on kallista ja siitä vastaa ensisijassa leski ja perikunta.
Velat periytyvät, jos niistä ei aikanaan sanoudu irti. Aika oli muistaakseni ennen perunkirjoituksen takarajaa, mutta parempi on asia selvittää heti, JOS se kuolema nyt edes käy.
Vielä kannattaa muistaa, että lesken-eläke vähentää esim. asumistukea ja on verollinen (kaikki perhe-läkkeet ovat), asumistuki ei ole. Joten se kuolemalla "tienaaminen" ei taidakaan olla ihan helppoa Suomessa.
Anteeksi, jos jotenkin loukkasin tunteitasi. Kunhan kerroin tämän jutun aloittajalle tietojani raha-asioista kuolemantapauksessa. Nämä raha-asiatkin kun kuitenkin OVAT tärkeitä, vaikkei kukaan olisi ketään rahassa mittaamassakaan. Mutta kokemuksesta tiedän, että jos ei tiedä kaikkia etuuksiaan, voi jäädä ilman. Ja ilman rahaa ihminen ei tule toimeen ;)
Olet väärässä siinä, että jos ei kuollessaan ole työsuhteessa, ei ryhmähenkivakuutuskorvausta jälkeenjääneille tipu. Omien lasteni isä ei ollut ollut vuosikausiin työelämässä vaan sairaseläkkeellä. Lapseni saivat tuon summan, mistä olen erittäin kiitollinen, jo senkin vuoksi, että siinä on tavallaan isänsä jättämä perintö. Hän kun todella oli veloissaan. Niin ja velkojen periytyminen? Omassa tapauksessamme kuolinpesä oli varaton eli asetettiin konkurssiin. Ja miten voit kuvitella,että alaikäiset lapset joutuisivat makselemaan kuolleen vanhempansa velkoja??? Me kun olimme eronneet avoliitosta vuosia aiemmin eli en ollut vastuussa hänen veloistaa enkä muustakaan.
Verollista niin on leskeneläke. Mikäpä nykyään ei olisi.
mies yrittäjä, avoin yhtiö, 100 000 yritysvelat. vaimo laittaa eron vireille, mies kuolee ennen harkinta-ajan päättymistä. vaimolle jää firman velat ja asuntovelat ja lapset saavat henkivakuutusrahat. vaimo ei saa asuntoa vastaan velkaa pankista koska lapset omistavat talosta puolet eikä heidän virkaholhoojansa anna suostumusta. asunto pakkomyydään, jolla kuitataan loput asuntovelat ja lopuilla kuitataan firman velkoja, avoin yhtiö, vastuullisena myös vaimo.
lapsilla virkaholhoojan takana huomattava omaisuus, leskellä edessä velkasaneeraus eläkeikään saakka. sanotaanko yh:lle "get a life"?
meilläkin lapsella perintörahaa, johon ei ole asiaa koskea. Sitä ei saa käyttää tietenkään perheen elämiseen, mutta sen lasketaan mukaan kaikessa kun yrittää hakea vaikkapa asumistukea... siis perhekunnalla on omaisuutta, eikä aumistukea tule.
Vanhempinen lainat kuitenkin ovat vain vanhempien mikä sinänsä on kyllä ihan oikein. Jos on yhdessä otettu lainaa ollaan yhdessä vastuussa, eihän sille mitään voi. On tietty helppo olla jäkiviisas, mutta kannattaa miettiä etukäteen miten omaisuus järjestetään ja kenen nimiin otetaan lainat ja kenen nimiin mitäkin kirjataan. Tavallisessa palkkatyöläisperheessä on yleensä se asunto, jonka kanssa pelataan, mutta yrittäjillä onkin sitten jo ihan omat kuvionsa.
Eipä käy kateeks!
ongelman ydin on se, että vakuutusyhtiöillä on ihan eri lakipykälänsä avioerosta kuin suomen valtiolla, olet eronnut, jos olet harkinta-ajalla. jos näin ei olisi, leski olisi saanut osansa henkivakuutusrahoista ja kyennyt maksamaan velat pois.
tässä kys. tapauksessa lapsilla on mukavasti pesämunaa tulevaisuutta ajatellen, mutta leskellä elämänhalu nollilla, eikä oikeastaan mahdollisuutta normaaliin elämään.