muistan kun sisarpuoleni sairastui anoreksiaan ensimmäiset "oireet" liittyivät katsekontaktiin. hän ei katsonut silmiin väisti nopeasti katseen. katseli minne milloinkin lattiaa, seinää, käsiään.voiko sellainen johtua huonommuden tunteesta tai mistä? ei ansaitse katsoa silmiin koska pitää itseään luuserina? ei pidä itseään elävänä niin miksi joku voisi katsoa silmiin?
silmiin katsominen
kfg
3683
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos sisartasi nolotti.
Kun minua nolottaa, tai tunnen itseni rumaksi, en kehtaa katsoa ihmisiä silmiin.
En kuitenkaan voi olla varma, jos sisarellasi on sama juttu, mutta noin mulla on.
Ei se välttämättä ole aina merkki syömishäiriöstä, vaan esim. huonosta itsetunnosta, vaikka tosin anoreksia ja huono itsetunto/itseluottamus taitaa kulkea käsi kädessä...
Mulla on ollut siis aina huono iktsetunto/itseluottamus, enkä siksi ole jotenkin pystynyt katsomaan oikein ikinä ihmisiä silmiin, koska ajattelen, että silloin kaikki näkevät suoraan sisälleni. Sanoohaan sen jo vanha sanontakin; Silmät ovat sielun peili.
Jos sielu on rikki, niin kuka haluaa näyttää muille rikkinäisen sielunsa? Silloin muut vain olisivat huolestuneita ja alkaisivat kyselemään onko kaikki o.k..
Eli osuit varmasti naulan kantaan...
liittyy juurikiin huonoon itsetuntoon, eli siis anoreksiaa sairastaessa kuin pitää itseään lihavana niin ei kykene katsomaan ihmisiä silmiin koska häpee itseään.
Hassuahan sekin on koska joka tapauksessa ihminen näkee sut vaikka et katsoisikaan sitä päin niin eikö se oo ihan sama katsotko ihmisistä päin jos se näkee sut muutenkin, vaikka kokemuksesta tiiän että ei ole helppoo päästä eroon tuosta asiasta.