siis aivan tajuttomasti mieli tekis lisää muksui.
Minä joka en noiden jo murkku-ikään kasvaneiden lasten jälkeen ole lisää lapsia tahtonut. Ei mitään ihastusta tai helliä fiiliksiä ole herännyt vuosikausiin, kun vauvoja nähnyt vaan päinvastoin. Riittänyt aina nuo jo syntyneet ja odottanut heidän kasvuaan isoiksi. Toisin kyllä kävi ja yllättäen ehkäisyn pettäessä päädyin pitämään lapsen. Raskauden aikana jo huomasin, tämä olikin sitä mitä olin kaivannut elämääni taas uudestaan. Lapsen syntymän jälkeen tunsin tämä vauva on ollut se mitä olen kaivannut elämääni. Arki pyörii vauvaillessa ja murkkuillessa murkku-ikäisten kanssa. Tosin vauva kasvanut ulos jo täys vauva ajasta, mutta vauvahan tuo vieläkin.
Nyt kun silloin tällöin tavannut ja ihastellut vieläkin pienempiä vauvoja. Mitä tuo oma vauva on, kuten tänään viimeksi, niin herranen aika minkä vauvakuumeen paukkas päälle. Ihan aloin miettimään kuinka ihanaa olisi olla uudelleen raskaana (synnyttää en välttis haluis) tuntea taas potkut massussa, silitellä massua jne... syntymän jälkeen tuoksutella pikkuista päätä ja voihan...kuinka suloinen enkeli on tuo iso iso vauvanikin, kuinka ihana olisi hänen saada pikku-veikka tai sisko kaverikseen...voihan se olisi niin ihanaa taas heittäytyä samaa rumpaa, kuin yli kymmenen vuotta reilusti sitten, kun nuo murkut oli pieniä kaikki, kuinka oli itkua/naurua, melua/unituhinaa...
Mutta ensin täytyisi kyllä olla se mies. Mies joka pystyy saamaan terveitä lapsia, jolla siis on puhtaat siittiöt. Kyllähän tietysti löytyy semmoisia miehiä, jotka ovat valmiita siittämään, mutta ei sitä tahtois yksin odottaa ja yksin synnyttää. Sitä kun kuiteskin on jo kerran yksin odottanut, yksin synnyttänyt ihan ilman sitä lapsen biologista isää ja ilman minkäänlaista miestä. Vitsit olis ihanaa olla elämäni ensimmäistä kertaa raskaana silleesti et olis tavallaan mieskin raskaana, toinenkin silittelis massuu ja juttelis ja laulelis ja olis synnytyksessä mukana ja sen jälkeenkin...voihan mun vauvakuumeeni kanssa, kun pää pehmenee ihan kokonaan...voihan mun iso ison vauvani kanssa, kun hän on niin suloinen :))
Minä joka en noiden jo murkku-ikään kasvaneiden lasten jälkeen ole lisää lapsia tahtonut. Ei mitään ihastusta tai helliä fiiliksiä ole herännyt vuosikausiin, kun vauvoja nähnyt vaan päinvastoin. Riittänyt aina nuo jo syntyneet ja odottanut heidän kasvuaan isoiksi. Toisin kyllä kävi ja yllättäen ehkäisyn pettäessä päädyin pitämään lapsen. Raskauden aikana jo huomasin, tämä olikin sitä mitä olin kaivannut elämääni taas uudestaan. Lapsen syntymän jälkeen tunsin tämä vauva on ollut se mitä olen kaivannut elämääni. Arki pyörii vauvaillessa ja murkkuillessa murkku-ikäisten kanssa. Tosin vauva kasvanut ulos jo täys vauva ajasta, mutta vauvahan tuo vieläkin.
Nyt kun silloin tällöin tavannut ja ihastellut vieläkin pienempiä vauvoja. Mitä tuo oma vauva on, kuten tänään viimeksi, niin herranen aika minkä vauvakuumeen paukkas päälle. Ihan aloin miettimään kuinka ihanaa olisi olla uudelleen raskaana (synnyttää en välttis haluis) tuntea taas potkut massussa, silitellä massua jne... syntymän jälkeen tuoksutella pikkuista päätä ja voihan...kuinka suloinen enkeli on tuo iso iso vauvanikin, kuinka ihana olisi hänen saada pikku-veikka tai sisko kaverikseen...voihan se olisi niin ihanaa taas heittäytyä samaa rumpaa, kuin yli kymmenen vuotta reilusti sitten, kun nuo murkut oli pieniä kaikki, kuinka oli itkua/naurua, melua/unituhinaa...
Mutta ensin täytyisi kyllä olla se mies. Mies joka pystyy saamaan terveitä lapsia, jolla siis on puhtaat siittiöt. Kyllähän tietysti löytyy semmoisia miehiä, jotka ovat valmiita siittämään, mutta ei sitä tahtois yksin odottaa ja yksin synnyttää. Sitä kun kuiteskin on jo kerran yksin odottanut, yksin synnyttänyt ihan ilman sitä lapsen biologista isää ja ilman minkäänlaista miestä. Vitsit olis ihanaa olla elämäni ensimmäistä kertaa raskaana silleesti et olis tavallaan mieskin raskaana, toinenkin silittelis massuu ja juttelis ja laulelis ja olis synnytyksessä mukana ja sen jälkeenkin...voihan mun vauvakuumeeni kanssa, kun pää pehmenee ihan kokonaan...voihan mun iso ison vauvani kanssa, kun hän on niin suloinen :))
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.