Olen tätä palstaa paljon lukenut ja kirjoittanut myös tapahtumista, joita minulle itselleni on tapahtunut.
Yksi merkittävin tapahtui kun olin 5.luokalla. Olin nukkumaan menossa, makasin sängyssäni, oli syksy ja huone oli pimeä. Yhtäkkiä rintani päälle, ehkäpä puolen metrin korkeuteen alkoi muodostumaan kuin sumua. Nopeasti "sumu" muovautui ihmisen näköiseksi. Se oli ehkäpä 50cm korkea. Olento oli mies, kuin vanhan ajan elokuvasta maanviljelijä. Hänellä oli lierihattu (kasvot peittyivät kokonaan), suusta roikkui ohra (tai vastaava), sekä jaloissa oli saappaat. Ja se käveli minua kohti, mutta siltikään se ei liikkunut lähemmäksi. Katsoin sitä ehkä alle 10s ja hieroin silmiäni ja katsoin uudelleen, olento oli edelleen siinä muuttumattomana. Ummistelin silmiäni ja vain tuijotin tätä ilmestystä. Yhtäkkiä jouduin ihan pakokauhun valtaan ja menin peiton alle pitkäksi aikaa. Sitten kun sieltä uskaltauduin katsomaan, olento oli hävinnyt. Sen jälkeen en ole sellaista ilmestystä nähnyt.
Ja jännä kuinka siitä olennosta muistaa niitä yksityiskohtia. Jotenkin kaikki siitä olennosta on painunut niin syvälle mieleen..
Mummoni ja äitini on myös nähnyt tämän tapaisia olentoja. Mummoni oli nhnyt nukkuvan äitini yllä hohtavan hahmon. Äitini oli taas yöllä herännyt kylmyyteen ja nähnyt yläpuolellaan jonkinlaisen olennon.
Olen miehelleni kertonut näistä, hän vain suurinpiirtein nauraa suoraa kurkkua. Onko siis mitenkään mahdollista kutsua näitä olentoja..? Spiritismiä en halua edes kokeilla, ala-asteella pelasimme sitä ja epäilen että sillä oli jotain tekemistä näiden olentojen kanssa.. Mutta jotain muuta? Mitä pitää tehdä? Haluaisin vain varmistuksen, että en todellakaan ole nähnyt unta ja vaikka että miehenikin lopettaisi sen ilveilyn mielenterveydestäni.. :)
Antakaapas neuvoja ja kertokaa jos tiedätte mikä tämä näkemäni olento voisi olla?
Yksi merkittävin tapahtui kun olin 5.luokalla. Olin nukkumaan menossa, makasin sängyssäni, oli syksy ja huone oli pimeä. Yhtäkkiä rintani päälle, ehkäpä puolen metrin korkeuteen alkoi muodostumaan kuin sumua. Nopeasti "sumu" muovautui ihmisen näköiseksi. Se oli ehkäpä 50cm korkea. Olento oli mies, kuin vanhan ajan elokuvasta maanviljelijä. Hänellä oli lierihattu (kasvot peittyivät kokonaan), suusta roikkui ohra (tai vastaava), sekä jaloissa oli saappaat. Ja se käveli minua kohti, mutta siltikään se ei liikkunut lähemmäksi. Katsoin sitä ehkä alle 10s ja hieroin silmiäni ja katsoin uudelleen, olento oli edelleen siinä muuttumattomana. Ummistelin silmiäni ja vain tuijotin tätä ilmestystä. Yhtäkkiä jouduin ihan pakokauhun valtaan ja menin peiton alle pitkäksi aikaa. Sitten kun sieltä uskaltauduin katsomaan, olento oli hävinnyt. Sen jälkeen en ole sellaista ilmestystä nähnyt.
Ja jännä kuinka siitä olennosta muistaa niitä yksityiskohtia. Jotenkin kaikki siitä olennosta on painunut niin syvälle mieleen..
Mummoni ja äitini on myös nähnyt tämän tapaisia olentoja. Mummoni oli nhnyt nukkuvan äitini yllä hohtavan hahmon. Äitini oli taas yöllä herännyt kylmyyteen ja nähnyt yläpuolellaan jonkinlaisen olennon.
Olen miehelleni kertonut näistä, hän vain suurinpiirtein nauraa suoraa kurkkua. Onko siis mitenkään mahdollista kutsua näitä olentoja..? Spiritismiä en halua edes kokeilla, ala-asteella pelasimme sitä ja epäilen että sillä oli jotain tekemistä näiden olentojen kanssa.. Mutta jotain muuta? Mitä pitää tehdä? Haluaisin vain varmistuksen, että en todellakaan ole nähnyt unta ja vaikka että miehenikin lopettaisi sen ilveilyn mielenterveydestäni.. :)
Antakaapas neuvoja ja kertokaa jos tiedätte mikä tämä näkemäni olento voisi olla?
Vastaukset 5
Vanhimmat
niin herätä miehesi ja käske katsomaan. Voi olla että näkee tai sit ei. Tai pyydä olentoa näyttäytymään miehellesikin ja herätä mies.
En ole NÄHNYT mitään yliluonnollista enää vuosikausiin. Ala-asteella viimeksi olen tuollaista outoa nähnyt.
Joskus kyllä on ihan viime aikoinakin käynyt niin, että joku pikku asia on tippunut esimerkiksi hyllyltä, tai sitten jostain on kuulunut kova kolahdus, mutta mitään ei ole näkynyt tippuvan. Joskus soittimesta myös kun itse olen menossa laittamaan voluumia pienemmälle tai isommalle, saattaa hetkeä ennen kuin itse kosken nappiin, mennä soitin yhtäkkiä joko tosi isolle tai ääni kadota koko ajan.
Viime kesänä olin vanhemmillani yötä, nukuin pihallamme olevassa mummonmökissä yksinäni. Katsoin telkkaria ja yhtäkkiä tv sammui. Se ei ollut sähkökatkos, koska tv:seen kuitenkin jäi valo palamaan, eli se oli valmiustilassa. Kaukosäätimestä en olisi vahingossakaan voinut painaa.
Tällaisia pikku juttuja aina joskus tapahtuu, mutta sillä hetkellä niitä ei niin tajua. Minä olen miehelleni noista kertonut, niin häntä vaan huvittaa ja selittää tv:n sammumisenkin virtapiikillä, jne. Turhauttavaa kun itse uskoo, että on jotain nähnyt, niin toinen ei sitten usko.
Oli ihan mielikuvitusta koko ''maanviljeljä''
:)
Koska henkiä ei voi olla.
Todista tuo.
Minä uskon henkien olemassa oloon. ehkä jo senkin kautta kun minulle on sattunut niin paljon kaikkea.
Minäkin olen kuullut huoneessani jonkun esineen tippuvan lattialle, mutta en ole löytänyt lattialta mitään. esineet vaihtavat paikkojaan ja kuuluu muitakin ääniä. ei niitä mitkään virtapiirit aiheuta.
No entäpä samankaltaiset kokemukset mummollani ja äidilläni? Näistä olen saanut vasta muutama vuosi sitten tietää, joten kyse ei ole siitä, että olisin tapahtumahetkellä tiennyt mummoni ja äitini havainnoista.
Minä en usko että tuo oli mielikuvitusta. Viimeistään siinä vaiheessa olisi olento kadonnut, kun aloin hieromaan ja siristelemään silmiäni.