kämppikseni uusi poikaystävä oli meillä eilen yötä. aamulla kun talo oli tyhjä, silmiini osui kämppäkaverini sänky, jota oli oikein pakko pysähtyä hetkeksi katsomaan.
kaksi tyynyä oli osittain päällekkäin, juuri sen näköisinä että kaksi lempeää päätä ovat lähekkäin niillä äsken levänneet. peitto oli suloisessa mytyssä, josta huokui se unisuus ja lämpö mitä he sylikkäin ovat tunteneet koko yön.
se tuntuu varmaan ihanalta. aamulla kuulin kun he suukottelivat miehen lähtiessä, suljin silmät ja toivoin niin, että jonain aamuna myös mun sängylläni olisi kaksi tyynyä ihan kiinni toisissaan. ja jonkun karvaiset jalat peiton alla! :D
toisaalta tuntuu suloiselta ajatella heitä, toisensa löytäneitä, mutta toisaalta tekee pahaa seurata näitä tarinoita aina sivusta.
kaksi tyynyä oli osittain päällekkäin, juuri sen näköisinä että kaksi lempeää päätä ovat lähekkäin niillä äsken levänneet. peitto oli suloisessa mytyssä, josta huokui se unisuus ja lämpö mitä he sylikkäin ovat tunteneet koko yön.
se tuntuu varmaan ihanalta. aamulla kuulin kun he suukottelivat miehen lähtiessä, suljin silmät ja toivoin niin, että jonain aamuna myös mun sängylläni olisi kaksi tyynyä ihan kiinni toisissaan. ja jonkun karvaiset jalat peiton alla! :D
toisaalta tuntuu suloiselta ajatella heitä, toisensa löytäneitä, mutta toisaalta tekee pahaa seurata näitä tarinoita aina sivusta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
se siunkin aika vielä tulee! :) Usko pois. Tuntuu vaan sitä ihanemmalta mitä kauemmin sitä odotat. Elä elämääsi, nauti kesästä ja anna asioiden tapahtua itsestään.
Itse olen nainen ja olen ollut sinkkuna kohta 21 vuotta. Asiat eivät todellakaan tapahdu "itsestään", jos voin pilkkua viiltata :). On hassua sanoa, että asiat menisivät omalla painollaan eteenpäin. Aina täytyy nähdä vaivaa, itse asiassa jokaikisen asian eteen elämässä. Työpaikka, opiskelupaikka, kaverit, ystävät, seurustelukumppani... kaikki nuo tarkoittavat "työntekoa", voimien uhraamista, ponnistelua! Mikään ei tule ilmaiseksi.
Luuletko vanhakin olevasi? ;) Olen erimieltä jos niin luulet.
Kyllä asioita tapahtuu itsestään. Jos menet ja teet niinkuin hyvältä ja oikealta tuntuu, niin asioita todella tapahtuu. Miksi tarvitsisi ottaa esimerkiksi kumppanin hausta sen suurempaa stressiä, kun useimmille se kuitekin sattuu kohdalle haki sitä tai ei.
Onhan tuo "kaikki vaatii työtä" yksi kanta asiaan, mutta eikö se tosiaan käy työlääksi?
ja ystävyyssuhde vaativat kummatkin vaivannäköä toisen ihmisen eteen. "Deittailla" voi ilman vaivannäköä, mutta hyvä, vankka ihmissuhde vaatii sen sijaan työtä!
Mikään pysyvä, hyvälaatuinen asia ei tule elämässä ilmaiseksi. Vaivannäköä tarvitaan. Alku voi alkaa sattumalta, täysin kokeilumielessä, mutta jatko vaatii jo selkeätä omistautumista asialle.
Niin, olen tosiaan 21-vuotias :). Hieman huumorilla sanoin tuon: "kokonaiset 21 vuotta sinkkuna" (eihän lapsena seurustellakaan).
Niinkuin jo sanoin, siihen voi noinkin asennoitua. Itse en tosin suhtautuisi ihmissuhteisiin työnä, enkä mihinkään muuhunkaan "hyvälaatuiseen" asiaan. En minä aio nähdä "vaivaa" ystävieni tai joskus tulevaisuudessa seurustelusuhteeni eteen. Aion toimia, puhua ja olla niinkuin oikeaksi näen, eikä se ole työtä.
olla jonkun ihmisen kanssa tiiviisti yhdessä. Jotta välit säilyisivät läheisinä johonkin ihmiseen, täytyy olla usein tekemisissä. Se ei ole aina kevyttä.
Mä luulen, ettei sen tarvii olla raskasta. Se voi olla kevyttä. Kysymys on taas asenteesta. Itse ainakin haluan olla tulevaisuudessa kumppanini kanssa tiiviisti yhdessä. Toki kaipaan myös yksinoloa, mutta se varmasti järjestyy.
on huomioitava. Esimerkiksi aina ei jaksaisi kuunnella, jos toisella on ollut ikävä päivä, mutta silti on kuunneltava. On oltava tueksi. Tuo on vain esimerkki. Muitakin tilanteita on, joissa joutuu joustamaan.
Jos toisella on ollut ikävä päivä, niin minä ainakin haluan kuunnella häntä. Etenkin jos hän on rakkaani. Vaikka kuinka väsyttäisi, haluan olla tueksi, niinkuin sinäkin haluat. :)
Minun mielestäni siihen ei tarvitse suhtautua noin negatiivisesti tai itsekkäästi. Mielellään sitä joustaa ja on iloksi toiselle.
Miksi sitten seurailet aina vaan näitä tarinoita sivulta? Oletko tehnyt mitään "sen oikean" löytämisen eteen? Onko jotain sun luonteessa tai ulkonäössä, mikä voi vaikeuttaa miehen löytämistä ja saamista?
niin, olen miettinyt tuota. en koe olevani sen epäviehättävämpi kuin kukaan muukaan, mutta olen kyllä ujo ennen kuin totun uuteen ihmiseen. se nyt ehkä hieman vaikeuttaa prinssin löytöä kun helposti jättäydyn alussa muiden varjoon. ja toiseksi se, että tällä hetkellä ainoita tuntemiani ihmisiä tässä kaupungissa on kämppikseni, johtaa siihen että en myöskään ajaudu sellaisiin tilanteisiin, joissa ihmisillä on yleensä ns haku päällä. ja kolmanneksi: jos joku mut joskus on huomannut, on he olleet etsimässä vain jotain satunnaista enkä kykene sellaiseen. kilteille, ystävällisille ja pohdiskeleville sieluille taidan olla näkymätön tai jotain :)
no joo, ensi syksy tuo tullessaan uusia tuulia...