Hei isovanhemmat ja vanhemmat!
Haluaisin jakaa ajatuksia isovanhempien vierailujen pituudesta.
Kun muutimme omakotitaloon, miehen vanhemmat alkoivat käydä meillä usein ja viipyivät mielellään aina muutamia päiviä. He tulevat viiden tunnin ajomatkan päästä, joten he eivät voi vain pistäytyä kahvilla,se on selvää, mutta vierailut tuntuivat kuitenkin pitkiltä. Ne ajoittuivat aina harvoihin vapaisiin ja lomiin.
Nyt kun olemme saaneet lapsia, isovanhemmat tulevat vieläkin useammin ja viipyvät aina vähintään viikon. Tämän lisäksi lomilla käymme miehen kotipuolessa, mutta vierailumme ovat paljon lyhyempiä.
Isovanhemmat lähtevät aina vastahakoisesti ja ilmassa leijuu pieni molemminpuolinen tyytymättömyys.
Ymmärrän, että on ihanaa olla pojan kotona ja lastenlasten kanssa, mutta minusta vierailut ovat turhan pitkiä. Mitä mieltä olette? Itse en ole tottunut siihen, että kotona on niin usein vieraita ihmisiä. Vaikka siis ovat läheisiä, niin ei sitä täysin rennosti voi olla. Kun halusimme yrittää kolmatta lasta, piti odottaa koko kesä, kun aina hedelmälliseen aikaan oli talo täynnä. Ajattelin, että pysyisivät välillä poissa, niin saisivat lisää lapsenlapsia...
Tilanne on muuten nyt akuutti, koska molemmat isovanhemmat jäivät eläkkeelle eikä heillä muuta ole kuin aikaa.
Haluaisin jakaa ajatuksia isovanhempien vierailujen pituudesta.
Kun muutimme omakotitaloon, miehen vanhemmat alkoivat käydä meillä usein ja viipyivät mielellään aina muutamia päiviä. He tulevat viiden tunnin ajomatkan päästä, joten he eivät voi vain pistäytyä kahvilla,se on selvää, mutta vierailut tuntuivat kuitenkin pitkiltä. Ne ajoittuivat aina harvoihin vapaisiin ja lomiin.
Nyt kun olemme saaneet lapsia, isovanhemmat tulevat vieläkin useammin ja viipyvät aina vähintään viikon. Tämän lisäksi lomilla käymme miehen kotipuolessa, mutta vierailumme ovat paljon lyhyempiä.
Isovanhemmat lähtevät aina vastahakoisesti ja ilmassa leijuu pieni molemminpuolinen tyytymättömyys.
Ymmärrän, että on ihanaa olla pojan kotona ja lastenlasten kanssa, mutta minusta vierailut ovat turhan pitkiä. Mitä mieltä olette? Itse en ole tottunut siihen, että kotona on niin usein vieraita ihmisiä. Vaikka siis ovat läheisiä, niin ei sitä täysin rennosti voi olla. Kun halusimme yrittää kolmatta lasta, piti odottaa koko kesä, kun aina hedelmälliseen aikaan oli talo täynnä. Ajattelin, että pysyisivät välillä poissa, niin saisivat lisää lapsenlapsia...
Tilanne on muuten nyt akuutti, koska molemmat isovanhemmat jäivät eläkkeelle eikä heillä muuta ole kuin aikaa.
Vastaukset 22
Vanhimmat
vaikea sanoa. Eikö lapsistakin ole kiva kun on isovanhemmat kylässä? Meillä ei ole samaa ongelmaa, koska osa on edesmenneitä ja osa isovanhemmista asuu tosiaan kaukana, mutta eivät tule ikinä käymään huonon kuntonsa vuoksi. Eli käytännössä ovat ihan vieraita lapsille.
Miksette te sitten puolestanne ole siellä yhtä kauan? Ehkä se toisi sanattomana vihjeenä heille vähän tajua siitä, että onko se sitten niin kevyttä kestitä vieraita viikon, vaikkakin läheisiäkin.
vierailijat sekä vierailupaikan isäntäväki.
Minä aikuisena ihmisenä olen eritäin tyytyväinen jos vieraani viihtyvät luonani, joten en lähtisi sellaista rajoittamaan. Oletankin että olet nuori ihminen ja vähän hermostut kun anoppi kyläilee. Se oma epävarmuus tekee hermostuneeksi.
Aikuisena sitten pätee se vanha sananlasku: talo elää tavallaan ja vieraat käy ajallaan.
itse en ole kovinkaan ilahtunut jos kotiini " muuttaa" useiksi päiviksi usein sukulaisia tai muita vieraita. Koti on koti ja vieraita saa käydä mutta viikko kausiksi asumaan olivatpa sitten kotoa muuttaneita lapsia tai isovanhempia.
Ei ole helppoa, mikäli kaikki sukulaiset asuvat niin kaukana, että on aina majoitettava heidät pitkäksi aikaa.
Ikävä voi kuitenkin olla kova, jos on omaisistaan ihan erillään, ja silloin on ikionnellinen, kunhan joku läheisistä vaan tulee käymään.
Ystäväni erittäin rakas tyttärentytär, asuu Ranskassa ja hänellä on kaksi pientä ihanaa lasta. Ikävä Suomeen on kova ja hän on aina ikionnellinen, kun vanhemmat tai hänen isovanhempansa, ja muutkin sukulaiset, käyvät heidän luonaan.
Apuakin on tarvittu ja annettu.
Ystäväni sanoi, että jos olisi varaa, hän ostaisi Ranskasta jonkun pienen asunnon tyttärentyttären perheen läheltä. Siinä olisi sitten mukava viettää pitempiäkin aikoja.
Tyttärentytär muuten kirjoittaa, minun mielestäni, ihanaa blogia. Jos kiinnostaa, niin vilkaise "Famille Phan".
Vieraat ja kala alkavat haista kolmen päivän jälkeen.
Ei tuokaan sananlasku ihan turhan pohjalta ole syntynyt. Minäkin rakastan vanhempiani. He ovat erittäin hauskoja, mutten siltikään enää aikuisiällä jaksa viettää kolmea päivää kauempaa heidän kanssaan. Samaa sanovat he eli heillekin ihan muutaman päivän vierailu riittää. Meillä vallitsee siis yhteisymmärrys tässä asiassa.
On tietysti ymmärrettävää, että perheillä on erilaisia tilanteita ja mieltymyksiä. Oikeata vierailupäivien määrää ei siten ole olemassakaan. Kannattaa avoimesti keskustella asiasta toisen osapuolen kanssa. Niin minäkin olen tehnyt vanhempieni ja appivanhempieni kanssa. Aikuiset ihmiset kestävät mielipiteiden vaihdon ja pääsevat aina jonkinlaiseen kompromissiin.
Se on niin hyvä nyrkkisääntö, että se tulisi muistaa kaikilla vierailuilla.
Isäntäväelle tulee kovin paljon kuluja, työtä ja ajankäyttöongelmia, jos vieraat viipyvät liian kauan.
Jos isäntäväkikin on lomalla, heillä voi olla monen sortin ohjelmat mietittynä sille ajalle.
Ei vieraat saa estää isäntäväen suunnitelmien toteuttamista.
Työaikana taas ei juurikaan voi järjestää ohjelmaa vieraille, kun itse on työssä kiinni aamusta iltaan.
Harva on innostunut siitä, että joutuu jättämään kotinsa kokonaan vieraitten huomaan, kun itse lähtee työmaalle.
juu siis kyllä mustakin viikko on ihan liian kauan. tosin mun mielestä kolmekki päivää on liikaa.. johtunee varmaan siitä kun mies on töissä aamusta iltaan ja kun viikonloppu tulee niin jos saapuu sukulaisia tai ketä tahansa vieraita v.lopuksi niin hermot meinaa mennä. varmasti kun viikot periaatteessa on lapsen kanssa kahestaan ja ku v.loppu tulee niin saisi olla myös miehen kanssa ja taas jos joku on senkin ajan meillä niin ei siinä omaa aikaa miehen ja lapsen kanssa saa..
toisaalta myönnettäköön etten ole kovin sosiaalinenkaan, joten..
Mikä on se "usein"? Siis kuinka usein ne isovanhemmat käyvät viipymässä lunanne viikonverra?? Se on aika suhteellinen käsitys. Joillekin voi olla usein jos käy kuukauden välein...joillekin jos käy 3kk/välein jne. Mikä on teidän usein? Onhan se rasittavaa jos alvariinsa hyppäävät ja ovat aina viikon verran.
käymään lapsenlastaan katsomaan, mutta ei. Aina on jokin este, vieras tulossa, jonnekkin menossa jossain olemassa, jotain tekemässä tai mitä tahansa, että mummu ei saa nähdä lasta.
Kuka tahansa ihminen on tärkeämpi kuin lapsen mummu.
Jotenkin alkaa tuntua, että miniällä taitaa olla jotain salattavaa tai jotain outoa meneillään kun kaikilla keinoin yrittää kiertää lapsen ja mummun tapaamiset. Olisikohan syy siinäkin, että lapsi niin kovasti tykkää mummustaan ja viihtyy hänen seurassaan. Silloin harvoin kun häntä tapaan, näkee että on ikävöinyt ja itkee perään kun erotaan.
Alkaa todella huolestuttaa mitä siinä perheessä oikein tapahtuu ja mitä miniä suunnittelee....jotain outoa on ilmassa.
Mitään ei kestä kysyä koska silloin räjähtää ja siitä kärsivät sitten lähipiirin kaikki ihmiset eikä vähiten lapsi. Miniäni ei ole ihminen, kenen kanssa asiat selvitetään puhumalla.
Näinkin vanhana ihmisenä tämä alkaa käydä jo terveyden päälle. Mutta miniän mieliksi on oltava hinnalla millä hyvänsä, että edes jonkinlainen sopu säilyisi eikä lapsi ja mies joutuisi kärsimään.
Kovin on oikukas minun miniäni, kovin vaikea ihminen. En ole moista tavannut koskaan ennen pitkän elämäni aikana.
Kannattaa myös miettiä miten itse olet käyttäytynyt miniääsi kohtaan. Tuskin itsekään olet ollut ihan "puhdas pulmunen" koska kyllä varmasti tervejärkinen miniä haluaa että lapsen elämässä myös mummo on mukana. Mieti vähän!
Sitä olen miettinytkin hyvin usein ja hartaasti.
Mitä tuo puhdas pulmunen tarkoittaneekaan, mutta kovasti olen yrittänyt olla auttavainen ja välittävä ja ystävällinen ja vaikka mitä. Mutta hänen kanssaan ei päde mitkään niistä säännöistä mitkä pätevät kaikkien muitten ihmisten kanssakäymisessä.
Kyllä hän selkeästi on näyttänyt sen, että EI HALUA mummoa lapsensa elämään. Ainakaan mummoa joka on myös anoppi.
Jos omalla anopilla olisi minua kohtaan tuollainen asenne, niin en puhisi hänelle edes puhelimessa.
jotka asuvat kaukana lapsensa perheistä ja saavat näinollen olla jopa yötä lastensa luona ja nähdä lapsenlapsiaan. Minä asun lapseni perheen lähes naapurissa ja minulta on kielletty nuo tapaamiset miltei kokonaan, sillä verukkeella että asun lähellä. Jos poikani tulee käymään lapsen kanssa luonani, niin maksimiaika on 2 tuntia, sen pidempään ei saa kyläillä.
Mutta miniä kyllä menee omien sukulaistensa ja vanhempiensa luokse jopa viikoksi kyläilemään ja he taas tulevat miniän luo useiksi öiksi.
Vain sen takia että asun lähellä, minun tapaamisoikeus on rajattu minimiin.
Jotenkin pidän asiaa ihan hulluna, mutta minkäs teet, se on miniän sääntö ja niitä hänellä riittää. Sääntöihin kuuluu mm. sekin, että anopille ei lasta anneta hoitoon vaan hommataan maksulliset hoitajat silloin kun hoitajaa tarvitaan. Tai kutsutaan miniän vanhemmat muutaman sadan kilometin päästä hoitamaan lasta.
Suurin ongelma miniälle lienee se, että lapsi tykkää minusta kovasti ja sitä miniäni ei kestä.
Lapsi ei saa tykätä koska hän itse ei tykkää ja siispä on parasta, että tapaamisia ei sallita.
Äläpä murehdi vaan ajattele posiviivisesti. Tai että vielä pahempaa olisi jos miniä käyttäisi sinua hyväksi ja teettäisi sinulla lastenhoitohommia (ilmaiseksi tietenkin) alvariinsa. Sekin mättäisi pitemmän päälle olla passissa ja odotetella soittoja - siirrellä menojaan jne. Joten nauti pienistä hetkistä lapsenlapsen kanssa. Nauti omasta elämästäsi - matkusta, harrasta jne.
vaikka joka päivä jos siihen vain olisi mahdollisuus. Siihen touhuun ei koskaan mummu väsy ;) ja palkan pyytäminen ei tulisi mieleenikään.
Se passissa odottelu on juuri kun asuu lähellä ja on tiukat aikataulut milloin voi käydä ja niitä aikatauluja kun ei tiedä etukäteen.
Joka aamu viriää toivo, jospa tänään anoppikin kutsuttaisiin kylään. Siinä sitten toivot ja vartoot soittoa tai viestiä...ei kuulu, meni sekin päivä odotellessa. No, jospa huomenna sitten....ja niin ne päivät kuluu, ei oikein uskalla minnekkään kauemmas mennä, jos sattuisi juuri silloin se ainutkertainen hetki, jolloin kutsu käy ja jos silloin ei mahdollisuus mennä niin odotat taas viikkoja.
Onneksi on tässä kotonakin kaikenlaista tekemistä, iso talo, iso piha ja paljon harrateita ja ennekaikkea tekemätöntä työtä ;)
Meillä oli aina kesäisin lomalaisia kaupungista, vaikka meillä oli vain tavallinen omakotitalo ilman mitään aittoja ja latoja, ei siis mikään suvun kotipaikka, johon kaikilla mahdollisilla sukulaisilla olisi jokin ihmeellinen nautintaoikeus. Meillä kävijöinä oli toisen vanhempani sukulaiset, poikkeuksetta!
Muista kun en kesäisin saanut nukkua omassa sängyssä , kun huoneeni oli jonkun sukulaisperheen käytössä.
Eikä kukaan muukaan perheestämme nukkunut omissa pedeissään, vieraat oli etusijalla.
Sauna lämpesi jokapäivä, tuskin vieraat edes ajatteli , että kaikki puut piti ostaa, ei ollut omaa metsää!
Nyt aikuisena ymmärrän ruokahuollon, toivat joskus ruokaa mukanaan, mutta 60-luvulla ei oikein kehdattu edes puhua koko asiasta. Mahtoi olla äiti ihmeissään????
Murrosiässä kiipesin katolle, koska se oli ainoa paikka jossa sai olla rauhassa, kunnes joku huomasi piilopaikkani.
Lopulta perheessä ymmärrettiin , että me lapset ollaan kohta hermoraunioita ainaisessa rumbassa, ei ollut puhettakaan perheen yhteisestä loma-ajasta.
Toivottavasti nykyään ei kenenkään tarvitse kokea samaa, se oli todella ahdistavaa.
ymmärrän hyvin ahdistuksesi. meillä miehen vanhemmat asuvat kaukana ja säännöllisesti ollaan viikonloppu puolin ja toisin kylässä. enempään en kyllä itse kestäisi, en kotona enkä kylässä. kotona joutuu huolehtimaan ruokailuista, pyykeistä, majoituksesta yms normaalia enemmän. asuntomme on pieni, jolloin vieraat nukkuvat olohuoneessa. tämän vuoksi myös iltaisin oleskelu on sidottu vieraiden valvomiseen. välimme ovat hyvät, eikä tarvitse olla ns vieraskorea, mutta kyllä tuo viikonloppu on maksimi jonka jaksaa ilman hermojen kiristelyä. tsemppiä sinulle! :)
Karmeaa, etä joka viikonloppu on joku kylässä, tai itse joutuu menemään muualle.
Viikonloppu on lepoa ja voimien keräämistä varten.
Lepää, ystävä hyvä, älä jatka tällaista vuodesta toiseen.
Sukulaisesi siis änkeevät 'täysihoitoosi' estottomasti. Ilmeisesti heillä on tekemisen puutetta ja vaihtelua halutaan saada. Mikäli et halua hyysätä mummuja ja vaareja tee asia kohteliaasti selväksi. Itse katselin omaa anoppiani (nyt soittaa jo harppua kultaisen pilven reunalla) max yhden yön.
Onneksi minulla anoppi ja appi olivat niin lähellä ettei tarvinnut olla yötä, mutta nyt ravaa tätä muuta sukua, joka ei ymmärrä mitään käytöstavoista, meinasi mennä hermot. Kyllä yksi yönseutu riittää vierailuksi, vaikka olisivat miten kaukaa. Sukulaiset ovat yleensä kolme yötä, mikä minusta tuntuu jo ikuisuudelta. Kerran mieheni sanoi ihan piruuttaan, kun sukulaiset suunnittelivat kotiin lähtöä, että ette kai te nyt vielä lähde, kas kummaa he onnellisina siihen, että no lähdetään sitten vasta huomenna. Neljä yötä putkeen.
Tee heti tilanteelle jotain tai siinä menee avioliittokin karille. Eikö miehesi sano tilanteesta mitään, keskustelkaa ja kerro miltä sinusta tuntuu. Usein miehet ovat huonoja huomaan, mitä jännitteitä tilanteessa on. Keksikää tekemistä perheen kesken ja kerrot appivanhemmille ettei sovi, on muuta menoa. Jaksamista sinulle.
ajaksi mahdollista vuokrata jotain asumusta lähistöltä. mökkiä, hotellia, matkustajakotia, missä isovanhemmat voisivat yöpyä. päiväsaikaan tapaisivat teitä ja lapsenlapsiaan ja voisipa lapset olla välillä yökylässä, niin saisitte itsekkin lomaa.näin voisitte yöaikaan kerätä voimia ja olla ystävällisiä ja iloisia päiväsaikaan. näin me teemme kun menemme ystäviemme luokse vierailulle, jotka asuvat kauempana. päiviä vietämme yhdessä ja iltojakin, mutta oma rauha löytyy välillä molemmille perheille.
Mekin saamme "nauttia" isovanhempien vierailuista viikon kerrallaan. Eka päivä menee hyvin, mutta sitten alkaa riittää. Kasvattavat lastamme,puuttuvat joka asiaan ja odottavat täysihoitoa. Niiden käynnin jäljiltä on takki tyhjä ja jääkaappi tyhjä ja lapsi on siipiä vailla, kun on saanut viikon tehdä mitä haluaa. Eihän lasta voi kieltää. Siinä menee toinen viikko, että saadaan lapsi ruotuun. Todella ärsyttävää, kun nurkissa pyörii vieraita ihmisiä.