Kuinka moni palstalla hengailevista aikoi abortoida vauvanalun mutta tekikin sitten toisin?! Oletko katunut vai oliko vauva sittenkin oikea ratkaisu?!
Moniko muuttanut
mielen
71165
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
miten voisi katua toista ihmistä!!
No ei se aina herkkuakaan lapsen kanssa oo mutta se on Elämää, mikään siinä ei oo niin pahaa että sen vaihtas kuolemaan!
Aborttia kaduin jo etukäteen. Onneksi pystyin vapautuun siitä helvetistä - ajoissa.
Mahtaisi myös vituttaa hiukan enemmän nyt vuosia myöhemmin kun ei näytä enää toistakaan kertaa raskaaks tulevan ja sen ainoonki ois menny sillon tappaan..
Jos joku olisi kertonut minulle mitä oman lapsen hoito on, en olisi pitänyt lasta!!! Rakastan ylikaiken lastani, mutta jos olisin tiennyt miten koukussa olen nyt kun lapsen isäkin lähti niin en oikeesti pitäisi! Musta tuntuu et mun lapsi ei ansaitse tämmöstä elämää.. äiti vaan hoitaa vuokra-asunnossa ja isä hädin tuskin edes näkee lastaan.. Oisin niin paljon mielummin valinnut myöhemmän hetken lapsen tekoa varten, jolloin molemmat äiti ja isä olisimme olleet valmiit ja lapsellakin olisi ollut mukavaa elää turvallisessa ympäristössä..
Ensijärkytyksessä ajattelin sitäkin mutta se meni ohi kun mies innostui raskaudesta itseäni enemmän :D joskus on kaduttanut, tuli turhan pian edelisen perään, saakelin rankkaa se oli. Nyt vasta helpottaa kun nuorempi on päälle parivuotias, mutta myllyä on yhä. Kaiholla sitä ajattelee kuinka leppoisaa yhden kanssa on... on vähän aktiviisempaa sorttia tämä toinen!
Mutta ei sitä tosiaan voi edes puoliksi terve ihminen sanoa että katuisi lastaan, rakastaahan sitä samalla tavoin vaikka se rankka onkin. Mutta jos olisi se kritallipallo ollut, en ole yhtään varma...
No onneksi ei tarvitse moista miettiä.
***
Tein joskus aikoinaan keskeytyksen, jota en ole katunut hetkeäkään. En edes ajatellut lapsen pitämistä.
kun myöhemmin tulin uudelleen raskaaksi en edes ajatellut keskeytystä. Toinenkin lapsi tuli suunnitellusti, mutta aika isolla ikäerolla. Kolmannesta sovittiin, että heti saa tulla, kun on tullakseen. Keskimmäinen oli 7kk ja täys-imetin. Jos olisin silloin tiennyt miten rankkaa se on, en tiedä miten olisin toiminut.
Nyt on jo elämä taas kivaa, kun nuorinkin 2,5v.
Enää meille ei kyllä tule yhtään. Kai. Ehkä. Ainakaan vuosiin. Juu ei tule.
Lapsentappajat ei ole lapsiaan ansainneet.
Siat ei helmistä ymmärrä. Hukkaan heitettyä hyvää.
Oli elämäni täynnä, kun huomasin olevani jälleen raskaana. Tiesin ettei tämän lapsen isä tahdo sellaista "taakkaa" elämäänsä.
Abortti oli ainut vaihtoehto joka suunnalta, jopa neuvolaan soitettuani, sanoivat "Varaan heti sulle ajan että pääset tekemään abortin"
Emmä siihen olisi kyennyt, lapsen isän olen kerran nähnyt tämän jälkeen.
Onhan tässä elämä niin solmussa kuin olla ja voi, mutta en kyennyt maksamaan sitä tämän lapsen hengellä.
Uskon vahvasti siihen että kaikella tällä on suurempi tarkoitus ja että asiat vielä järjestyvät.
tietenkin abortti kävi mielessä kun esikoista rupesin odottamaan ja miehen kanssa oltiin vasta seurusteltu kaksi kuukautta, siis ajatus kävi vain noin sekunnin verran mielessä ja sen jälkeen päätin että haluan lapsen siitä huolimatta haluaako mies sitä vai ei!No mies tuli siihen tulokseen melkein heti että kyllähän se vaavi sieltä saa tulla vaikka se ei ihan suunitelman mukaan sit mennytkään! No asia meni sitten näin,kaksi viikkoa plussan jälkeen mies kosi ja nyt meillä on jo neljä lasta.Sterilisaation olen tehnyt mutta JOS sekin pettäis en usko että aborttia pystyisin tehdä! Vaikka olis omasta terveydestä jo kiinni...