Eilinen ukkosenilma toi mieleeni yhden kesän vuosia sitten.
Odotin ensimmäistä lastani vuonna -64 ja asuimme maalla lähellä hillasuota ja marjametsiä.
Kerran lähdin ”ison mahani” kanssa siihen lähisuolle, ja hiljakseen siellä hyppelin mättäältä toiselle. Aurinko meni pilveen ja yhtäkkiä ukkonen rupesi jyrähtelemään.
Siinä sai tyttö mahoineen vauhtia, en ole koskaan juossut niin lujasti, sieltä suolta oli kolme kilometriä matkaa. Olihan peloteltu ukkosen ja salaman vaaroista puiden katveessa.
Toisen kerran samana kesänä marjaan mennessäni pistin polkupyörän yhtä puuta vasten ja olin lähdössä metsään.
Siinä yhden puun juurella oli iso marjamätäs ja työnsin sinne käteni… ja hupsista samalla näin jotakin liikkuvaa… hui kauheata… käärme siinä käden lähellä, en tiedä mikä käärme, mutta säikähdin todella.
Tässä toisen kerran sain vauhtia… äkkiä pyörälle ja pois… en kyllä muista kuinka pian selvisin kotiin.
Kaikki kuitenkin meni hyvin ja tästä ”mahasta” syntyi syksyllä poika, josta tuli sitten hyökkääjäpelaaja jalkapallossa, olikohan saanut juoksuvauhdit jo sieltä suolta ja metsästä tullessa.
Mutta pojan äiti ei ole marjametsään poikennut, tuttavat ja tori ovat olleet minun marjametsiäni.
Ukkosta pelkään yhä, vaikka en sille mitään mahdakaan.
Ja ne pelaajatkin ovat kasvaneet jo nuoremmissa ”mahoissa”.
Odotin ensimmäistä lastani vuonna -64 ja asuimme maalla lähellä hillasuota ja marjametsiä.
Kerran lähdin ”ison mahani” kanssa siihen lähisuolle, ja hiljakseen siellä hyppelin mättäältä toiselle. Aurinko meni pilveen ja yhtäkkiä ukkonen rupesi jyrähtelemään.
Siinä sai tyttö mahoineen vauhtia, en ole koskaan juossut niin lujasti, sieltä suolta oli kolme kilometriä matkaa. Olihan peloteltu ukkosen ja salaman vaaroista puiden katveessa.
Toisen kerran samana kesänä marjaan mennessäni pistin polkupyörän yhtä puuta vasten ja olin lähdössä metsään.
Siinä yhden puun juurella oli iso marjamätäs ja työnsin sinne käteni… ja hupsista samalla näin jotakin liikkuvaa… hui kauheata… käärme siinä käden lähellä, en tiedä mikä käärme, mutta säikähdin todella.
Tässä toisen kerran sain vauhtia… äkkiä pyörälle ja pois… en kyllä muista kuinka pian selvisin kotiin.
Kaikki kuitenkin meni hyvin ja tästä ”mahasta” syntyi syksyllä poika, josta tuli sitten hyökkääjäpelaaja jalkapallossa, olikohan saanut juoksuvauhdit jo sieltä suolta ja metsästä tullessa.
Mutta pojan äiti ei ole marjametsään poikennut, tuttavat ja tori ovat olleet minun marjametsiäni.
Ukkosta pelkään yhä, vaikka en sille mitään mahdakaan.
Ja ne pelaajatkin ovat kasvaneet jo nuoremmissa ”mahoissa”.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kunnon rajuilma - salamat, mustat kiitävät pilvet, piiskaava sade,myrskyävä vesi ja hurja tuuli - sykähdyttävä elämyshän se on. Onhan Suomessakin rajuilmabongareita, ja varsinkin Yhdysvalloissa tornadojen metsästys on suosittua . En osaa pelätä ukkosta, vaan haltioidun. Tosin en riskeeraa menemällä turhaan taivasalle.
Kyihin olen niin tottunut, etten niitäkään hätkähdä, kunhan pysyvät poissa pihapiiristä. Enemmän ne minua pelkäävät kuin minä niitä. Tietysti luonossa liikkujan tulee ottaa huomioon nekin luojan luomat, enemmän kyllä on punkeista riesaa, koirallekin.
Taikauskohan ennustaa odotusjan tapahtumista lapsen ominaisuuksia.Minä olin kuopuksen odotusaikana pitkään sairaslomalla ja oli aikaa taas soitella pianoa. Tytöstä tulikin erinomainen pianonsoittaja.Hänen miehensä sai lukiossa jalkapallostipendin , joten pitääkin kysyä tytön anopilta, juoksiko hän raskausaikanaan jotain pakoon.Esikoista odottaessani ajoin pienen kolarin, mutta siitä tytöstä tuli erittäin hyvä autonainen.
Tuosta Maaritin jutusta kuulsi läpi suuri äidinrakkaus.
Ei muuten ole ihme, jos pojasta hyvä futaaja tuli, sanottiinhan sitä ennen leikillisesti, kun pikku futaaja oli vielä siellä äidin masussa, että
äiti on nielaisut potkupallon.
Mitä siihen ukkosen pelkoon tulee, niin se lienee niin yleistä, että ei siitä kantsi välittää.
Sitä paitsi se on ihan aiheellistakin monin paikoin.
Esim golfkentällä pitäisi ohjeen mukaan, ukonilman sattuessa mennä hiekkabunkkeriin ilman kenkiä. Kas kun golfkengissä oli ennen aina metallipiikit, jotka saattoivat toimia ukkosen johtimina.
En ole muuten koskaan nähnyt kenenkään menettelevän ohjeen mukaan ja olen kiertänyt golfkenttiä jo lähes kolme vuosikymmentä ja joskus lähes päivittäin.
Sateenvarjon käyttäminen aukeilla paikoilla on myös vaarallista ukkosilman sattuessa.
joten hiekkabunkkereihin ei kannata paljain jaloin mennä ukkosen takia. Kengissä on nyt muovikuviot piikkien tilalla. Etelän kentillä samoin, ainakin Soussessa Kantaoui-golfkentällä ja Flamingo-golfissa sekä Maspalomasin kentällä Canarialla. Muissa en ole pelannut, sillä pelivuosia on vasta viisi. Ja siksi minulla ei ole koskaan ollut metallipiikkisiä golfkenkiä.
Jos on metallivarret mailoissa tai sateensuojassa, niin sehän on vaarallista. Ei kun bagi kiinni ja sadesuojat esiin ja vauhtia!
Kyllä on joskus pikavauhtia poistuttu klubin suuntaan ukkosen jylistessä kentällä ja mustien pilvien kasaantuessa kirkkaitten salamoitten taustalle vielä pahempaa ennustamaan !
ja tommosii tuli sieltä mullekkii vastaan.
t
Terveisiä aidoille ihmisille!Aina Hangosta Petsamoon!
äitini kertoman mukaan syntynyt kovalla ukkos ilmalla.
Kyseinen ilma poltti navetan, aitan, riihen ja pellon laidalta pari heinälatoa.
Siitäköhän johtuu, en osaa pelätä salamointia ja siitä seuraavaa jyrinää.
Nimittäin nukun oikein hyvin ukon ilmalla.
synnyin kesäkuussa,kun äitini oli maahan perunaa laittamassa.Ilmankos niin perunoista tykkäänkin heh!
Kiva muistelma, hauska oli lukea. Niin aika vierii...60-luku oli niin erinlaista..
En ymmärtänyt? Ei kai tarvitsekaan.
Minä synnyin 1930-luvun puolella. Äitini pelkäsi kovasti, että olisin poika. Suvussa oli tapana kastaa poikalapset päämiehen mukaan Juliukseksi.
Äiti pelkäsi Julius-nimistä appeaan ja toivoi, että olisin tyttö. Ehkä siitä johtuu, että synnyin tyttönä.
sinusta ilahduttiin uutena miesasiakkaana.