- Oli se hyvä, ettet lähtenyt sen mustalaisen mukaan ja otit tuon Pepen, Tuula kehui. Hän ei ollut päässyt häihini ja olin siitä pelkästään iloinen. Ne olivat elämäni ällöttävimmät juhlat.
- Miksen olisi voinut ottaa sitäkin?
Luuletko, että palkäsin jotain? Se ei vaan mennyt niin pitkälle, olin loukkaantunut ystäväni sanoista.
- Sitä vain tarkoitan, että aina siinä tulee hankaluuksia, jos naidaan ristiin, tarkoitan ...erirotuiset, Tuula jatkoi huomaamatta ärtyneisyyttäni.
Päässäni suhisi. Paha olo velloi sisälläni ja aloin suuttua oikein kunnolla.
- Arvaa mitä? Olen saanut tarpeekseni kaikista hyvistä ohjeista. Nytkö minun asiani ovat sitten hyvin? Luuletko? Pepen paska, ei suostunut käyttämään kortsua ja minä saan ehkä lapsen.
Että se siitä ammatista ja työpaikasta. Anoppi jo ennusti, etä joko minä kuolen tai lapsi ei selviä synnytyksestä, nyyhkäisin surkeana.
- En minä tiennyt, Tuulan myötätunto oli heti puolellani.
- Sinäkin sanoit, että jos menen sen mustalaisen mukaan, niin saan heti jaossa huonot kortit!
Nyt ei ole kortteja ollenkaan. Käsi on tyhjä! Itku alkoi tärisyttää minua.
- Enkä ole kertonut sinulle kaikkea. Minä olin sen Jarin kanssa, montakin kertaa. Ja se vei minut taivaaseen.Se antoi minulle enemmän, kuin otti. Pepe ei osaa naista käsitellä ollenkaan. Lykkii vain edestakaisin ja se on sitten siinä, ääneni oli kohonnut korkeaksi.
Tuula oli ymmällään.
- Naitko sinä sen kanssa?
- Nain ja monta kertaa nainkin ja se mies osasi sen homman, toisin kuin eräät, sain ääneni asettumaan.
- Enkä tullut raskaaksi, vaikka, kun nyt sitä ajattelen, se olisi voinut olla hyväkin. En ainakaan olisi nyt tässä, nyt olin sanonut sen ääneen.
- Miksi sitten menit naimisiin? Tuula ihmetteli.
- Ei minulla ole tässä maailmassa ketään. Kai minä toivoin, että rakkaus ja hellyys tulee ajastaan. Ei tullut.Ukko painaa veljiensä kanssa, muilloin missäkin, eikä ole rakkaudesta kuullutkaan. Se on itsekäs paska, joka on sitä mieltä, että naiminen on maailman paras keksintö. Kuulin kerran kun se leuhki Ollille, ettei hän niin siitä nussimisesta välitä, mutta kun se tuntuu munasta niin hyvältä.
Hyi helvetti. Ei sanaakaan minusta ja minun tunteistani, vuodatin turhautumistani Tuulalle.
- Voi sinua! Et siis pääse irti siitä mustalaisesta? Paheksunta kuului Tuulan äänestä, kuitenkin.
- Pidä turpasi kiinni. Se sanoi nimekseen Jari, mutta en usko sitä. Tahtoi varmasti suojella minua ja sanoi väärän nimen. Mistä minä sen tiedän, ääneni oli surullinen.
- Sanoitko, että se oli hyvä sinulle? Tuula kokeili vielä.
- Sanoin ja sen rinnalla tämä on kuin hyppisi mutaisella pottupellolla ilman saappaita, tuhahdin.
- Niin, kyllä rakastelun taitoa jonkun pitäisi miehille opettaa. Vaikka ukko olisi kuinka surkea lurpukka, niin se luulee, että kun muna vaan seisoo ja on sisällä, niin se pääasia. Eihän se ole kuin se viimeinen juttu, Tuulakin oli jyvällä asiasta.
- Se on kaikissa jutuissa sama juttu. Annapa kahdelle kokille samat tarpeet ja sanot, että tehdäänpä piirakoita. Toinen tekee hellin käsin taikinan, kaulii, laittaa puuron näitisti pohjan päälle ja tekee rypyt tarkkaan. Ja paistaa piirakat huolellisesti polttamatta. Ja syöjän nautinto on varma.
Toinen sotkee ja veivaa ja heittelee taikinaa. Kaulintakin on ala-arvoista ja puuro tietenkin raakaa ja levitys sen mukainen. Ja rypytys, siinä se tulee itku simään, puhumattakaan paistamisesta.
Sellaista se on tuon naimisenkin kanssa. Kyllä sitä oikeasti jonkun pitäisi miehille opettaa, Tuulan puheen tarkoitus oli ollut lohduttava. Vähän suupielet nousivat minullakin.
Vai piirakoita.
- Kyllä sinä vielä tuohon Pepeenkin totut, opeta sitä vähän, et suostu, jos ei se tee kuten sanot, Tuula opasti.
- Ei se kuuntele, sillä on aina niin kiire. Pepen kolistelu eteisessä katkaisi keskustelun.
- Minä tästä lähdenkin, Tuula sanoi.
- Joko sinä kauppiaalle kerroit lapsesta? Hän kysyi vielä.
- En vielä, mutta kerron pian. Tarvitsen omaa rahaa, tuo miehen retku vaan tuhlaa, eikä ajattele tulevaisuutta ollenkaan, sain vielä sanottua, ennen Pepen ilmestymistä.
Tuulan lähdettyä kaipasin aina vain enemmän mennyttä aikaa.
- Miksen olisi voinut ottaa sitäkin?
Luuletko, että palkäsin jotain? Se ei vaan mennyt niin pitkälle, olin loukkaantunut ystäväni sanoista.
- Sitä vain tarkoitan, että aina siinä tulee hankaluuksia, jos naidaan ristiin, tarkoitan ...erirotuiset, Tuula jatkoi huomaamatta ärtyneisyyttäni.
Päässäni suhisi. Paha olo velloi sisälläni ja aloin suuttua oikein kunnolla.
- Arvaa mitä? Olen saanut tarpeekseni kaikista hyvistä ohjeista. Nytkö minun asiani ovat sitten hyvin? Luuletko? Pepen paska, ei suostunut käyttämään kortsua ja minä saan ehkä lapsen.
Että se siitä ammatista ja työpaikasta. Anoppi jo ennusti, etä joko minä kuolen tai lapsi ei selviä synnytyksestä, nyyhkäisin surkeana.
- En minä tiennyt, Tuulan myötätunto oli heti puolellani.
- Sinäkin sanoit, että jos menen sen mustalaisen mukaan, niin saan heti jaossa huonot kortit!
Nyt ei ole kortteja ollenkaan. Käsi on tyhjä! Itku alkoi tärisyttää minua.
- Enkä ole kertonut sinulle kaikkea. Minä olin sen Jarin kanssa, montakin kertaa. Ja se vei minut taivaaseen.Se antoi minulle enemmän, kuin otti. Pepe ei osaa naista käsitellä ollenkaan. Lykkii vain edestakaisin ja se on sitten siinä, ääneni oli kohonnut korkeaksi.
Tuula oli ymmällään.
- Naitko sinä sen kanssa?
- Nain ja monta kertaa nainkin ja se mies osasi sen homman, toisin kuin eräät, sain ääneni asettumaan.
- Enkä tullut raskaaksi, vaikka, kun nyt sitä ajattelen, se olisi voinut olla hyväkin. En ainakaan olisi nyt tässä, nyt olin sanonut sen ääneen.
- Miksi sitten menit naimisiin? Tuula ihmetteli.
- Ei minulla ole tässä maailmassa ketään. Kai minä toivoin, että rakkaus ja hellyys tulee ajastaan. Ei tullut.Ukko painaa veljiensä kanssa, muilloin missäkin, eikä ole rakkaudesta kuullutkaan. Se on itsekäs paska, joka on sitä mieltä, että naiminen on maailman paras keksintö. Kuulin kerran kun se leuhki Ollille, ettei hän niin siitä nussimisesta välitä, mutta kun se tuntuu munasta niin hyvältä.
Hyi helvetti. Ei sanaakaan minusta ja minun tunteistani, vuodatin turhautumistani Tuulalle.
- Voi sinua! Et siis pääse irti siitä mustalaisesta? Paheksunta kuului Tuulan äänestä, kuitenkin.
- Pidä turpasi kiinni. Se sanoi nimekseen Jari, mutta en usko sitä. Tahtoi varmasti suojella minua ja sanoi väärän nimen. Mistä minä sen tiedän, ääneni oli surullinen.
- Sanoitko, että se oli hyvä sinulle? Tuula kokeili vielä.
- Sanoin ja sen rinnalla tämä on kuin hyppisi mutaisella pottupellolla ilman saappaita, tuhahdin.
- Niin, kyllä rakastelun taitoa jonkun pitäisi miehille opettaa. Vaikka ukko olisi kuinka surkea lurpukka, niin se luulee, että kun muna vaan seisoo ja on sisällä, niin se pääasia. Eihän se ole kuin se viimeinen juttu, Tuulakin oli jyvällä asiasta.
- Se on kaikissa jutuissa sama juttu. Annapa kahdelle kokille samat tarpeet ja sanot, että tehdäänpä piirakoita. Toinen tekee hellin käsin taikinan, kaulii, laittaa puuron näitisti pohjan päälle ja tekee rypyt tarkkaan. Ja paistaa piirakat huolellisesti polttamatta. Ja syöjän nautinto on varma.
Toinen sotkee ja veivaa ja heittelee taikinaa. Kaulintakin on ala-arvoista ja puuro tietenkin raakaa ja levitys sen mukainen. Ja rypytys, siinä se tulee itku simään, puhumattakaan paistamisesta.
Sellaista se on tuon naimisenkin kanssa. Kyllä sitä oikeasti jonkun pitäisi miehille opettaa, Tuulan puheen tarkoitus oli ollut lohduttava. Vähän suupielet nousivat minullakin.
Vai piirakoita.
- Kyllä sinä vielä tuohon Pepeenkin totut, opeta sitä vähän, et suostu, jos ei se tee kuten sanot, Tuula opasti.
- Ei se kuuntele, sillä on aina niin kiire. Pepen kolistelu eteisessä katkaisi keskustelun.
- Minä tästä lähdenkin, Tuula sanoi.
- Joko sinä kauppiaalle kerroit lapsesta? Hän kysyi vielä.
- En vielä, mutta kerron pian. Tarvitsen omaa rahaa, tuo miehen retku vaan tuhlaa, eikä ajattele tulevaisuutta ollenkaan, sain vielä sanottua, ennen Pepen ilmestymistä.
Tuulan lähdettyä kaipasin aina vain enemmän mennyttä aikaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ja todentuntuisesti kerrottu. Aihe taitaa olla hyvin ajankohtainenkin, ainakaan vielä vähän aikaa sitten asiasta ei uskallettu hiiskahtaakaan.
Muuten, ei ole koiraa karvoihin katsomista. Kun Jari Sarasvuo oli jossain kokkiohjelmassa laittamassa ruokaa, hänen tarpeistaan syntyi patapohjaa (itse nimitti ruuan). Toisessa pöydässä vähän vaatimattomamman näköiset miehet osasivat laittaa syötäväksi kelpaavan näköistä ruokaa. :D