Valmistuin tänä keväänä ammattiin. Jäin työttömäksi, mutta minulla ei ammattitutkinnostani huolimatta ole oikeutta työttömyyskorvaukseen, sillä edelliseltä työttömyysjaksolta silloin kuin olin vielä pelkkänä ylioppilaana työttömänä on voimassaoleva lausunto, jonka mukaan en ole oikeutettu työttömyyskorvaukseen ennen kun olen ollut kolme kuukautta työssä tai koulutuksessa. Ilme touhua, sillä minähän olen ollut koulutuksessa "oikeassa kolussa" kaksi vuotta ja suorittanut tutkinnon.
Hain toimeentulotukea, mutta en usko sitä saavani, sillä olen saanut huhtikuussa perintöä huomattavan summan ja sossussa tietenkin katsotaan minun pystyvän elättämään itseni sillä. Kyllähän minä pystynkin,mutta tässä ei nyt olekaan kysymys rahasta vaan peritaatteesta. Ei ihmistä saa jättää täysin ilman tuloja riippumasta ihmisen tilanteesta.
Aikaisemmin olin työttömänä yli kaksi vuotta. Tosin silloin olin pelkkä ylioppilas, eikä silloin hyväkseni tehty mitään ja rypesinkin kärsimään masennuksesta jne. Nyt olen ollut työttömänä reilun viikon ja olen huomannut itsessäni samanlaisia oireita jo nyt. Tosin jo seuraavana päivänä työttömäksi ilmoittaututumisesta minut määrättiin työnhakuinfoon, josta ei tosin ollut mitään hyötyä ja haastatteluunkin tai johonkin vastaavaan on myös jo määrätty aika. Kyllä minä tiedän , miten nuo työkkärin sun muut toimivat, enkä odota tuoltakaan yhtään mitään.
Päivät kuljeskelen kotikaupunkini keskustassa. Tänäänkin olin keskustan suurimmassa tavaratalossa ties kuinka kauan ja katselin ympärilleni. Mitään en ostanut. Minulla kun ei yksinkertaisesti ole mitään tekemistä. Olen yrittänyt etsiä työtä, mutta sitä en tunnu nyt saavan. Ihme juttu sinällään, että minulle ei tarjottu edes kesätyötä siitä suuresta vähittäiskaupasta, jossa olin työharjoittelussa kolme kuukautta. Minua sanottiin ahkeraksi ja tunnolliseksi. Samassa paikassa on töissä minua nuorempia ja huonommin koulutettuja. En tosin sinällään odottanutkaan sitä.
En halua joutua yhteiskunnan hylkäämäksi toista kertaa. En myöskään halua masentua, mutta tilanteeni näyttää toivottamalta. En tiedä, mitä tehdä ja vain reilu viikko on kulunut. Olen kyllästynyt vain lorvimaan ja "lomailuun". Haluan ihan oikeasti kokopäivätyön. Tuossa yhtenä päivänä jossakin suuressa kaupassa tavarapaljouden keskellä tajusin, etten tarvitse mitään tavaraa vaan kokopäivätyön. On turha jauhaa työvoimapulasta jne. ja suomalaisesta hyvinvointivaltiosta kun kaikille ei kuitenkaan riitä töitä.
Olen 23-vuotias ja minulla on ammatillinen tutkinto, mutta ei sillä tunnu olevan mitään väliä. Työkkärissäkin sanottiin, että minun pitäisi ilota ammatillisen tutkinnon suorittamisesta, mutta kuinka voisin ilota kun minulla ei ole mitään tietoa tulevaisuudesta. AMK:n pääsykokeetkin meni niin huonosti, että tiedän varmasti, että en päässyt.
Hain toimeentulotukea, mutta en usko sitä saavani, sillä olen saanut huhtikuussa perintöä huomattavan summan ja sossussa tietenkin katsotaan minun pystyvän elättämään itseni sillä. Kyllähän minä pystynkin,mutta tässä ei nyt olekaan kysymys rahasta vaan peritaatteesta. Ei ihmistä saa jättää täysin ilman tuloja riippumasta ihmisen tilanteesta.
Aikaisemmin olin työttömänä yli kaksi vuotta. Tosin silloin olin pelkkä ylioppilas, eikä silloin hyväkseni tehty mitään ja rypesinkin kärsimään masennuksesta jne. Nyt olen ollut työttömänä reilun viikon ja olen huomannut itsessäni samanlaisia oireita jo nyt. Tosin jo seuraavana päivänä työttömäksi ilmoittaututumisesta minut määrättiin työnhakuinfoon, josta ei tosin ollut mitään hyötyä ja haastatteluunkin tai johonkin vastaavaan on myös jo määrätty aika. Kyllä minä tiedän , miten nuo työkkärin sun muut toimivat, enkä odota tuoltakaan yhtään mitään.
Päivät kuljeskelen kotikaupunkini keskustassa. Tänäänkin olin keskustan suurimmassa tavaratalossa ties kuinka kauan ja katselin ympärilleni. Mitään en ostanut. Minulla kun ei yksinkertaisesti ole mitään tekemistä. Olen yrittänyt etsiä työtä, mutta sitä en tunnu nyt saavan. Ihme juttu sinällään, että minulle ei tarjottu edes kesätyötä siitä suuresta vähittäiskaupasta, jossa olin työharjoittelussa kolme kuukautta. Minua sanottiin ahkeraksi ja tunnolliseksi. Samassa paikassa on töissä minua nuorempia ja huonommin koulutettuja. En tosin sinällään odottanutkaan sitä.
En halua joutua yhteiskunnan hylkäämäksi toista kertaa. En myöskään halua masentua, mutta tilanteeni näyttää toivottamalta. En tiedä, mitä tehdä ja vain reilu viikko on kulunut. Olen kyllästynyt vain lorvimaan ja "lomailuun". Haluan ihan oikeasti kokopäivätyön. Tuossa yhtenä päivänä jossakin suuressa kaupassa tavarapaljouden keskellä tajusin, etten tarvitse mitään tavaraa vaan kokopäivätyön. On turha jauhaa työvoimapulasta jne. ja suomalaisesta hyvinvointivaltiosta kun kaikille ei kuitenkaan riitä töitä.
Olen 23-vuotias ja minulla on ammatillinen tutkinto, mutta ei sillä tunnu olevan mitään väliä. Työkkärissäkin sanottiin, että minun pitäisi ilota ammatillisen tutkinnon suorittamisesta, mutta kuinka voisin ilota kun minulla ei ole mitään tietoa tulevaisuudesta. AMK:n pääsykokeetkin meni niin huonosti, että tiedän varmasti, että en päässyt.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Missään toivottomassa tilanteessa sinä et ole. Jos olet perinyt juuri jotain rahaa niin sillähän sinä elelet. Katsoppa nyt tarkkaan mitä siitä toimeentulotuesta sanotaan.
Toimeentulotuki on viimesijainen toimeentuloturvan muoto tilanteissa, joissa henkilön tai perheen tulot ja varat eivät riitä välttämättömiin jokapäiväisiin menoihin. Tuen maksaminen perustuu toimeentulotuesta annettuun lakiin (1412/1997).
http://www.stm.fi/Resource.phx/vastt/sospa/shtoi/index.htx
Töitä voi ihan itsekin aktiivisesti hakea! Käyppä työvoimavuokraus ja/tai henklöstövuokrausfirmassa ja ota työtä vaikkei olisi juuri sinun alaasikaan.
Tarvitset ehdottomasti työkokemusta, välttämättähän se ensimmäinen työ ei olekkaan mikään unelmatyö, ja muista että joskus on niinkin että työ tehdään työnä ja siitä saadaan palkka mutta elämä on jotain muuta ja elämään haetaan sisältö muusta kuin varsinaisesta leipätyöstä.
Odotit että sinua kysytään töihin ja olet pettynyt kun ei kysytty? Ei sitten tullut mieleesi kysyä sieltä niitä kesätöitä!! Jos päivät kävelet kaupoissa vain ihmettelemässä niin koska sitten niitä töitä etsit? Vai odotatko että sinut haetaan sieltä töihin? Jos kykenet itsesi elättämään muilla tuloilla, et saa toimeentulotukea, koska toimeentulotuki on aina viimesijainen. Sinä et siis ole ilman tuloja vaan sinulla on perintötulot.
Työtä et saa ellet oikeasti hae ja lopeta lorvailu! Tuolla asenteella tosin on varmaan vaikea työnantajaa vakuuttaa...
Olen katsellut kaikenlaisia työpaikkailmoituksia, mutta vain oman alan töitä olen hakenut. Pitää kai hakea jotain ihan sontahommia kuten siivousta tai varastohommia jne. Puhelinmyyntiä en ikinä voisi tehdä.
Kyllähän niitä työpaikkailmoituksia monessa paikassa on, mutta suurimmassa osassa vaaditaan niin paljon, että minulla ei ole mitään mahdollisuutta niitä saada.
Eihän se elämän sisältö saa työstä koostua, mutta minulle se nyt vaan on elämän sisältö. Minulla ei ole ystäviä, mitään tekemistä, sosiaalista elämää jne. Silloin kun kävin koulua kävin koulua ja silloin kun olin työharjoittelussa niin olin siellä, enkä sitten juuri muuta tehnyt. Vuoroni olivat 8-21 välillä ja kyllä ne iltavuorot olivat sittenkin parhaita, sillä aamulla sai nukkua pitkään ja kun pääsin ei tarvinnut enää ajatella, mitä sinä päivänä tehdä.
En tosiaan ymmärrä, mitä tekemistä elämässä pitäisi sitten olla. Itse en ole löytänyt mitään tekemistä. Tuossa yhtenä päivänä otin kahden tunnin päiväunet kun ei muutakaan tekemistä ollut.
ei vaan taida joka jannu päästä edes varastohommiin. Kannattaa hakea ihan rohkeasti niihinkin jossa vaaditaan vaikka mitä. Ei se ole keltään pois. Monesti ilmoituksissa listataan vaikka mitä, mutta loppukädessä parhain hakijoista otetaan, vaikka ei kaikkia kriteereitä täytäkkään.
Lisäksi kannattaisi jotenkin etsiä ystäviä ym.. Ei kovin mukavaa ole jos ei ole ketään.
Tänään tuli sitten toimeentulotukipäätös. Se oli kielteinen. Katsoivat perinnön säästöiksi ja ansiotuloiksi. Kielteinen päätös perustui tilin saldoon. On totta, että tulen toimeen perinnöllä pitkän aikaa,mutta tässä ei nyt ole kyse siitä. On naurettavaa, että 23-vuotias ihminen, jolla on ammattitutkinto joutuu nyt olemaan täysin ilman tuloja ties kuinka pitkään. On myös kumma kun töitä ei löydy.
Tässä on nyt kyse periaatteesta. Ilmeisesti minun halutaan lopullisesti syrjäytyvän ja masentuvan. Elämässäni on tapahtunut kaikenlaista, mutta viimeiset kaksi viikkoa kun minulla on ollut ammattitutkinto taitavat olleen elämäni vaikeimmat. Hassua sinällään, että nyt kun koulutuksellisesti on parhaassa asemassa ikinä yhteiskunta kohtelee minua huonoiten kuin ikinä.
En tiedä,pitäisikö valittaa. Kielteisestä työttömyyskorvauspäätöksestä ern valittanut, sillä lausuntoa ei ilmeisesti saa millään kumottua. Nyt on ainakin käynyt selväksi, että toimeentulotukea on vaikeampi saa kuin työttömyyskorvausta. Mitä tässä pitäisi tehdä ? Tuntuu todella pahalle, että yhteiskuntaa ei kiinnosta auttaa.