onko teillä vaikeaa vanhemman/vanhempien kanssa? mulla on olen siis (syömishäiriöinen) ehkä? tai niin kaikki sanovat en kyllä itse usko enkä tuune niin ..
no mummiskin tappelen ja riitelen joka päivä ihan joka ikinen päivä ei hetken rauhaa äidin ja siskon ja velieni kanssa, he sanovat että olen pahan tuulinen tai jotain pientä ja hermostun ja alan huutamaan tai haukkumaan jopa äitiänikin :/ ja olen nykyään aina agressiivinen vihaan äitiä vihaan siskoa vihaan itseäni vihaan kaikkia!! tänään piti mennä kaverille yöksi mutta en tiedä voinko koska vihaan itseäni niin paljon . .
pääsin justiinsa noin 3 viiikoa sitten pois sairaalasta, en muuten pysty vieläkäään syömään kuin yksinäni :S ja kohta alkaa riparikin, oneks ei tarvii mennä psykiatrille sillä viikolla käyn siis psykiatrilla häiriöni takia ne on kai jtn jälki systeemejä siitä kun jouduin osasto hoitoon no mutta niin mun pahimmat päivät on kun oon koko päivän kotona käyn laskeskelemassa kaloreita netissä tai teen laskelmia ja kyylään itseäni peilistä 5 min välein ja itkeskelen yksin huoneessani joskus alkaa väsyttää kun itken niin paljon/kauan itken koska oon läski tai että elämä ei oo muo varten että oon mitätön kukaan ei tarvii mua tänään oon itkeny 4 kertaa ainakin.. joskus tekis mieli hakkaa itteeni ja seinii ku joutuu syömään joskus oon jopa viiltojakin käsiin tehny mutta siitä on jo ainakin pari vuotta siis sillon mulla oli muita ongelmia. ei tää pyöritys oo ku kestäny jostain pääsiäisest asti vähä kauemin . . ei tekismieli yhtään syödä vaikkakin syön aina yksin huoneessani ovi lukittuna aina juolahtaa mieleeni että ei kukaan nää jos en syöllään tai jos heitän ruuan pois . . ja välillä raivostuttaakin kun syön niin paljon miksi mä ees syön . . ? mulla on tarkat ruokalistat millon ja miten syön ne on sairaalasta :S enkyllä täydelisesti niitä yllätys noudatakkaan mutta syön silti liikaa , mun äiti sanoo joskus et mä oon sairas ja se loukkaa tosi paljon sillon tekis vaan heittää lautanenseinään ja sillon onkin tosi vaikee syödä . . mutta on pakko teen sen kyllä yksin en pysty syömään nimittäin niin että kukaan näkee :S ulostuslääkeetkin on äiti pois ottanut käyn 15 minuutin välein vaa`alla aina ennen ruokaa ja ruuan jälkeen . . ja joudun ottamaan eväät aina mukaan sinne minne menenkin ja on tosi vaikea syödä kun kaikki kattoo ja mielessään ajattelee et toi tyttö on läski ahne joka syö koko ajan äääääääääääääh!!!!!!!!!!!!!!!! en kestä! mutta pakko syödä muuten joudun takas osastolle ne vahtii muo mulla on 1 kerran viikossa lääkärin tarkastus ja 1 kerran psykiatrinen nuorten hoitaja! pakko on sydä vaan jos paino nimittäin tippuu joudun osastolle enkä pääse riparilekkaan kun sinnekkin on lähtö 4 viikon päästä. kuukautisetkaan ei oo viel tullu takas :S ? mutta senjälkeen kun ripari loppuu niin on pakko taas alkaa elää omilla ehdoilla koska tätämenoo musta tulee todelinen punkero!!! joskus kun äiti huutaa tai pahottaa mun mielen meen lenkille niin paha olo ja ärsyttävä tunne menee ohi, kerran äiti hermostui 12 aikaan ilalla/yöllä mun oli pakko päästä lenkille mulle tulee aina semmonen tunne et nyt menejo ja mä meen mä nautinsiitä rasituksesta mä hölkkään ja hölkkään vaikka en millään jaksais nauran ja itken samalla, ja vatsoja ja puneruksia tein aina ilallla,kunnes loppujen lopuks ei ollu voimaa saada itteeni ylös puneruksista ja ne on nyt jäänny ja lenkit myös ne tarkailee mun pulssii ku se laski kauheesti ja muutenkin ensais muka niiten mielest muka laihtuu mikä on naurettavaa mähän oon niin läski huhhu!! MUTTA KIITOS KAIKILLE JOTKA JAKSO LUKEE TÄN TOIVO ETTÄ ANATTE KOMENTEJA TAI JOTAIN JOS ITELLÄNNE ON SAMOJA ONGELMIA TAI VAIKEAA VANHEMPIEN KANSSA :) PS EI ILKEÄÄ VIESTIÄ KIITOS! HALUAISIN NIMITTÄIN MIELELLÄNI JUTTU SEURAA :) JOS KETÄÄN HALUAA JUTELLA MUNKAA KU JOS OON TEIJÄN MILESTÄ HULLU?! :/?
no mummiskin tappelen ja riitelen joka päivä ihan joka ikinen päivä ei hetken rauhaa äidin ja siskon ja velieni kanssa, he sanovat että olen pahan tuulinen tai jotain pientä ja hermostun ja alan huutamaan tai haukkumaan jopa äitiänikin :/ ja olen nykyään aina agressiivinen vihaan äitiä vihaan siskoa vihaan itseäni vihaan kaikkia!! tänään piti mennä kaverille yöksi mutta en tiedä voinko koska vihaan itseäni niin paljon . .
pääsin justiinsa noin 3 viiikoa sitten pois sairaalasta, en muuten pysty vieläkäään syömään kuin yksinäni :S ja kohta alkaa riparikin, oneks ei tarvii mennä psykiatrille sillä viikolla käyn siis psykiatrilla häiriöni takia ne on kai jtn jälki systeemejä siitä kun jouduin osasto hoitoon no mutta niin mun pahimmat päivät on kun oon koko päivän kotona käyn laskeskelemassa kaloreita netissä tai teen laskelmia ja kyylään itseäni peilistä 5 min välein ja itkeskelen yksin huoneessani joskus alkaa väsyttää kun itken niin paljon/kauan itken koska oon läski tai että elämä ei oo muo varten että oon mitätön kukaan ei tarvii mua tänään oon itkeny 4 kertaa ainakin.. joskus tekis mieli hakkaa itteeni ja seinii ku joutuu syömään joskus oon jopa viiltojakin käsiin tehny mutta siitä on jo ainakin pari vuotta siis sillon mulla oli muita ongelmia. ei tää pyöritys oo ku kestäny jostain pääsiäisest asti vähä kauemin . . ei tekismieli yhtään syödä vaikkakin syön aina yksin huoneessani ovi lukittuna aina juolahtaa mieleeni että ei kukaan nää jos en syöllään tai jos heitän ruuan pois . . ja välillä raivostuttaakin kun syön niin paljon miksi mä ees syön . . ? mulla on tarkat ruokalistat millon ja miten syön ne on sairaalasta :S enkyllä täydelisesti niitä yllätys noudatakkaan mutta syön silti liikaa , mun äiti sanoo joskus et mä oon sairas ja se loukkaa tosi paljon sillon tekis vaan heittää lautanenseinään ja sillon onkin tosi vaikee syödä . . mutta on pakko teen sen kyllä yksin en pysty syömään nimittäin niin että kukaan näkee :S ulostuslääkeetkin on äiti pois ottanut käyn 15 minuutin välein vaa`alla aina ennen ruokaa ja ruuan jälkeen . . ja joudun ottamaan eväät aina mukaan sinne minne menenkin ja on tosi vaikea syödä kun kaikki kattoo ja mielessään ajattelee et toi tyttö on läski ahne joka syö koko ajan äääääääääääääh!!!!!!!!!!!!!!!! en kestä! mutta pakko syödä muuten joudun takas osastolle ne vahtii muo mulla on 1 kerran viikossa lääkärin tarkastus ja 1 kerran psykiatrinen nuorten hoitaja! pakko on sydä vaan jos paino nimittäin tippuu joudun osastolle enkä pääse riparilekkaan kun sinnekkin on lähtö 4 viikon päästä. kuukautisetkaan ei oo viel tullu takas :S ? mutta senjälkeen kun ripari loppuu niin on pakko taas alkaa elää omilla ehdoilla koska tätämenoo musta tulee todelinen punkero!!! joskus kun äiti huutaa tai pahottaa mun mielen meen lenkille niin paha olo ja ärsyttävä tunne menee ohi, kerran äiti hermostui 12 aikaan ilalla/yöllä mun oli pakko päästä lenkille mulle tulee aina semmonen tunne et nyt menejo ja mä meen mä nautinsiitä rasituksesta mä hölkkään ja hölkkään vaikka en millään jaksais nauran ja itken samalla, ja vatsoja ja puneruksia tein aina ilallla,kunnes loppujen lopuks ei ollu voimaa saada itteeni ylös puneruksista ja ne on nyt jäänny ja lenkit myös ne tarkailee mun pulssii ku se laski kauheesti ja muutenkin ensais muka niiten mielest muka laihtuu mikä on naurettavaa mähän oon niin läski huhhu!! MUTTA KIITOS KAIKILLE JOTKA JAKSO LUKEE TÄN TOIVO ETTÄ ANATTE KOMENTEJA TAI JOTAIN JOS ITELLÄNNE ON SAMOJA ONGELMIA TAI VAIKEAA VANHEMPIEN KANSSA :) PS EI ILKEÄÄ VIESTIÄ KIITOS! HALUAISIN NIMITTÄIN MIELELLÄNI JUTTU SEURAA :) JOS KETÄÄN HALUAA JUTELLA MUNKAA KU JOS OON TEIJÄN MILESTÄ HULLU?! :/?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mutta mielestäni en ansaitse syödä ja näytän kokoajan lihavalta. Painoni ei saisi laskea (olen hiukan alipainoinen). En ole ollut osastolla, mutta voin kuvitella, miten kamala tuo on. Minusta tuntuu itsestäni, että lihon kokoajan, vaikka paino laskee. Kun näyttää lihavalta, ei haluaisi syödä, ettei liho lisää, mutta en halua mihinkään osastollekkaan... :(.
Mä inhoan kannsa syödä ku joku näkee. Sit ku syön aina yksin (aina kun voin) niin mun vanhemmat luulee, etten syö ollenkaan.
Mitkä sun mitat muuten on? Et varmaan oikeesti oo lihava, mutta itekkin tiiän, että se ei auta mitään jos itestä tuntuu siltä. Millasia ne ruokalistat on? Paljonko kaloreita? Onko tarkoius, että sun paino nousee, vai onko ne arvioidut ylläpitokalorit? Jos sä et haluu vastata noihin kyssiin ymmärrän täysin, mä vaan oon törkeen utelias, anteeksi.
Ite voin sanoa lohdutukseks (jos yhtään auttaa) että ajattelen positiivisesti ihmisistä, jotka syö terveellestä ruokaa (siis jos nään esim. jonkun syövän eväitään). Vaikka ihminen ei olisikaan kovin hoikka. Arvostan tällaisia ihmisiä, koska terveellinen ruokavalijo kertoo itsekurista. Minussa inhoa herättää läskit (siis oikeasti läskit), jotka vaan ahmii roskaruokaa. Koetan vaan sanoa sitä, että jos näkisin sinut syömässä jossain julkisella paikalla eväitä tuskin pitäisin sinua possuna. Tsemppiä sulle. Parin vuoden päästä sä luultavasti let onnellinen, sulla on paljon ystäviä, mukavia harrastuksia ja olet sinut vartalosi kanssa. Niin mäkin aina ajatteln, kun mulla menee huonosti.
Kamala kuin pitkä vastaus. Noi sun tunnetilan kuvaukset (siis viha itse ja muita kohtaan aggressiot, halu syödä yksin yms.) oli kun mun päästä. Toivottavasti kestät ja pääset ripille.
et todellakaan ole hullu. Olet sellaisessa tilanteessa, että siinä sekoaisi kuka vain. Itse en voi sietää minkäänlaista pakottamista, ymmärrän hyvin ettet kestä. Toisaalta jos loputtomasti laihduttaa kuolee :( Toisaalta jos elämä on tarpeeksi kamalaa ja sekaisin sitä joskus miettii haittaisiko se oikeastaan ollenkaan. Siis älä nyt vain ajattele, että tuo oli positiivinen viittaus itsemuraan. Toki mä myös uskon, että vaikeudet on tehty ylitettäviksi.
Kun luin vuodatuksesi, hyvä kun saat sen itsestäsi pois, niin heti ajattelin onko sulla mitään elämää. Sä oot niin karmean vihainen.Sun elämä on kait sitte akselilla syöminen,eisyöminen,ruuan ajattelu, jatkuva punnitus, itseinho, peili. Eikö sulla ole muuta?Mitään muuta? Jotka johtais sut pois susta ittestäs, kiinnostusta muihin? Harrastuksia, luetko, kirjoitatko, matkusteletko, .... siis mitään, kun sä noin tuijotat vain omaan napaan MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ.... ei siihen mahdu kuin vaaka,peili ja sinä ja viha.
noi kaikki ajatukset on ihan kuin mun päästä ennen. Omasta osastoajastani on aikaa jo puoli vuotta, ja kokoajan ajatukset päässäni selkenee, ja mieliala kohoaa. Uskon että sinä selviät tuosta myös, se tapahtuu vähitellen.
jouduin itse osastolle joulun aikaan, ja muistan, kuinka vihainen oli kokoajan kaikille. sekä ennen osastoa, että vielä vähän aikaa sen jälkeenkin. tappelu oli äidin kanssa jokapäiväistä. osastolta päästyäni tappelu jatkui yhä. muut olivat kokoajan perheessäni varuillaan, etten saisi raivokohtausta. ja suurin syy tähän kaikkeen oli ruoka. ahdistus oli jatkuvaa, ruoka-ajat ja ravitsemusterapeutin laatimat listat. kaikkea kytättiin kokoajan. jokaista suupalaani.
muutaman viikko osaston jälkeen kumpikaan ei enää jaksanut. ei äiti enkä minä. muutin isälleni. välimme äidin kanssa ovat vasta nyt alkaneet parantua, ja olen ollut yötäkin taas äidin luona. nyt aloitan viikko isällä, viikko äidillä systeemin. enää riitoja ei tule äidin kanssa, ja se on puhtaasti sen ansiota, että tämä syömishäiriökin alkaa hellittää. ajattelen vieläkin paljon ruokaa ja omaa vartaloani, mutta näen jo muitakin tärkeitä asioita elämässäni. ja olen iloinen, että se kaikki helvetti alkaa olla takana.
tuo viesti ennen tätä viestiä, panee oikeasti ajattelemaan. tuollainen minä ainakin olin ennen. olin niin lukkiutunut itseeni ja peiliin, ettei minulla oikeastaan kirjaimellisesti ollut elämää. en välittänyt enää kavereistani, hehän haluisivat vain minun lihovan. niin silloin ajattelin. kaikki sosiaalinen elämä tiesi kaloreita, joten jäin kotiin. elämäni oli kauheata.
nyt olet selvästi siinä vaiheessa, missä minä olin myös muutama kuukausi sitten. toivon ja uskon että toivut, ja katseesi avartuu pois tuosta kaikesta ! minulle ainakin kävi niin :) tsemppiä !!
Sulla on aika pahnlainen ongelma. Ittelläni oli anoreksia n. 1 vuosi sitten. Kerronpa siitä...
Olin ollut viikon sairaalassa vahdittavana. Mua suunnilleen pakkosyötettiin. Kun pääsin sieltä, en siltikään halunnu syödä kun vaan jotain salaattia ja hedelmiä. Kun sain ajan psykiatrille sen kamalan taudin loppumiseks, huomasin, kuinka tyhmä mä oon ollu.
Psykiatrikin sano, että tässä ei oo mitään järkeä. Sillon joku napsahti mun päässä. Mä halusin syödä! Psykiatrilla käynti autto mua ihan hirveesti, ja nyt mä oon melkeen normaalipainoinen.
Sain myös ohjeita, joilla voi herkutella, ilman, että mä saan liikaa kaloreita päivälle. Sushi ja hedelmäsalaatti on itseasiassa niitä hyviä vaihtoehtoja!
Mäkin jouduin ottaa eväitä kaikkialle, ja söin niitä tietyin väliajoin. Mutta ei mua pidetty possuna, koska mä uskalsin jopa puhua asiasta. Ne ymmärs, miks mun piti syödä. Mullakin oli kuukautiset koko sen kaksvuotisen sairastamisen ajan poissa, mutta ne tuli takas joku puol vuotta sitten.
Mä kuntoilen, ja oon ihan terve nyt. Aina on parantmisen varaa, mutta minkäs sille voi. Jokainen on oma persoonallinen itsensä. Mutta sen sanon, anoreksia ei kuulu tähän persoonallisuuteen.
Toivon hartaasti, että syöt ja paranet. Älä luule, että sua pidetään syöpöttelijänä, kerro asiasta, kyllä sitten ymmärretään! Koita ajatella kaikkia asioita positiivisesti, koita ymmärtää vanhempias ja sisaruksias. Ne oikeestaan joutuu käymään läpi enemmän kun sä. Ne joutuu hoitamaan, auttamaan ja jopa pakkosyöttämäänkin sua jos et lopeta.
Sun pitää luottaa ihmisiin, koska ihmiset ei todellakaan ajattele sillai et "katony tota, se taas syö!" vaan pikemminkin näin: "voi voi, toi on laiha, pitää auttaa sitä pääsemään takas normaaliin elämään."
Kato, kun kaveri syö. Ei se näytä sen hassummaltakaan kun sä söisit. Normaali rytmi takas.
No voi, nyt kirjotin romaanin :D Toivottavasti ymmärrät, että anoreksia ei oo mikään pikkujuttu. Se on yksi vakavimmista sairauksista. Koitahan pärjäillä, ja mieti mitä sanoin!!
Parane. Toivon sitä oikeesti, oon joutunu kärssi itekkin tosi paljon.
kiitos kaikille teille jotka ootte jaksanu kirjottaa. niin ja on mulla ehkä joskus muutakin elämää no tänään olin kavereitteni kanssa vähä aikaa ja ne tulivat meille ja kun olin keittiössä ne olivat mun huoneessa ja näkivät mun ala hyllyllä olevan syömishäiriö-oppaan ne hiljentyivät ja katsoivat toisiaan ja sen jälkeen eivät puhunut mulle mitään vähään aikaan . . . ja sitten ne lähtivät koteihinsa ne ei varmaan haluu olla munkaa ku oon tämmönen tyhmä! ja muo ahistaa ku ne puhuu ruuasta mulle! niin joku kysy mun mittoja valitettavasti oon niin pulska pituuteeni nähden että en voi kertoa, oon säälittävä tiedän . . niin sielä sairaalassa yritettiin kai saada painoa vähän nousemaan mutta ei huuimasti koska olin jo valmiiksi possu mutta jos se laski niin en päässyt viikon loppu lomille kotiin ja kotiin palu pitkittyi niin ja siellä sairaalassa ne ruoka listat oli/on aika suuria tai ne anokset on varmaan ainakin 2000-3000 ckalllll!!!!!! tolla määrällä lihoon niin että en näe ees varpaitani oon jo kirjottanu päivämärän tarkalleen millon taas vähennän vähän ruokaani ja merkitsen tarkkaan aina vihkoihin painoni. tänään oon itkeny vaan kerran sekin äidin syytä se huus ja valitti kun mulle ei mikään ikinä riitä! tekis mieli tappaa itteni!!! ja kahen viikon päästä pitäis lähtee matkalle äidin kanssa entiedä mitä siitäkin tulee . . . anteeks taas tästä elämän tarinasta ja kiitos vastauksista ja ertomuksistanne :)!
ps. anteeks kirjotus virheistäni ja pilkun ja pisteiden pois jäänistä . .?