Nainen voi olla kuinka hyväsydämminen, rehellinen ja rakastava ihminen tahansa. Hän voi olla työteliäs ja menestynyt, lahjakas, innokas ja älykäs. Millään nuilla ei ole mitään merkitystä jos nainen on lihava tai muuten ruma.
En väitä, että olisin kaikkia nuita mainitsemiani. En kuitenkaan ole koskaan tahallani pahoittanut kenenekään mieltä, teen parhaani opiskelussa ja töissä ja olen kunnianhimoinen, tulen toimeen ihmisten kanssa enkä arvostele ketään pinnallisesti. Olen ollut koko ikäni vihattu. Koulussa muut oppilaat kirjaimellisesti sylkivät päälleni ja nauroivat ulkonäölleni. Sinkku olen aina ollut, en ole kuullut elämäni aikana miehiltä yhtäkään positiivista kommenttia itsestäni. Negatiivisia senkin verran. Ystäviä ei ole sillä itsetuntoni on romahtanut jo aikoja sitten niin pahasti etten enää vihamielisyyden pelossa uskalla olla ihmisiin yhteydessä. Vanhempani pitivät minua aina laiskana ja itsekkäänä "pikku possuna" ja vertasivat minua nätteihin ja menestyviin ystäviini.
Lapsena kuvittelin ettei ulkonäkö merkkaa kaikkea ja että kun on hyvä muita kohtaan löytää paikkansa maailmasta. Nyt tajuan ettei se mene niin. Olen kulunut henkisesti loppuun kaiken vihan keskellä. Netti onkin aivan oma ympäristönsä loukata ihmisiä. Nimettömästi voi kertoa todellisen mielipiteensä välittämättä siitä mitä toinen osapuoli tuntee.
Olen n.20kg ylipainoinen, kasvoiltani hyvin ruma, kropaltani romuluinen. Meikkaan, huolehdin hygieniastani ja käytän peittäviä ja "harmaita" vaatteita, silti en saa anteeksi ulkomuotani. Enkä tule koskaan saamaankaan. Olen yrittänyt laihduttaa koko ikäni laihduttaa täysin tuloksetta. Ruma ja lihava nainen on pahinta maailmassa, kaikkien pahantekijöiden ja satuttajien alapuolella. Rumalla ja lihavalla naisella yksinkertaisesti ei ole oiekutta olemassaoloon.
Ruma ja lihava ei saa hyväksyntää, rakkautta hän ei saa koskaan pyytääkkään. Hän ei saa pukeutua paljastaviin vaatteisiin sillä se kuvottaa normaaleja ihmisiä. Sanoisin jopa omien kokemusteni perusteella että minä en äärimmäisen vastenmielisenä ihmisenä saa katsoa ihmisiä. Tällaisen käsityksen olen saanut.
Olen suunnitellut että kunhan säästän tietyn määrän rahaa perheelleni jätettäväksi "anteeksipyynnöksi", lopetan elämäni. Uskon ettei ihminen, joka saa pelkällä olemassaolollaan pahaa aikaan, ole oikeutettu elämään.
En väitä, että olisin kaikkia nuita mainitsemiani. En kuitenkaan ole koskaan tahallani pahoittanut kenenekään mieltä, teen parhaani opiskelussa ja töissä ja olen kunnianhimoinen, tulen toimeen ihmisten kanssa enkä arvostele ketään pinnallisesti. Olen ollut koko ikäni vihattu. Koulussa muut oppilaat kirjaimellisesti sylkivät päälleni ja nauroivat ulkonäölleni. Sinkku olen aina ollut, en ole kuullut elämäni aikana miehiltä yhtäkään positiivista kommenttia itsestäni. Negatiivisia senkin verran. Ystäviä ei ole sillä itsetuntoni on romahtanut jo aikoja sitten niin pahasti etten enää vihamielisyyden pelossa uskalla olla ihmisiin yhteydessä. Vanhempani pitivät minua aina laiskana ja itsekkäänä "pikku possuna" ja vertasivat minua nätteihin ja menestyviin ystäviini.
Lapsena kuvittelin ettei ulkonäkö merkkaa kaikkea ja että kun on hyvä muita kohtaan löytää paikkansa maailmasta. Nyt tajuan ettei se mene niin. Olen kulunut henkisesti loppuun kaiken vihan keskellä. Netti onkin aivan oma ympäristönsä loukata ihmisiä. Nimettömästi voi kertoa todellisen mielipiteensä välittämättä siitä mitä toinen osapuoli tuntee.
Olen n.20kg ylipainoinen, kasvoiltani hyvin ruma, kropaltani romuluinen. Meikkaan, huolehdin hygieniastani ja käytän peittäviä ja "harmaita" vaatteita, silti en saa anteeksi ulkomuotani. Enkä tule koskaan saamaankaan. Olen yrittänyt laihduttaa koko ikäni laihduttaa täysin tuloksetta. Ruma ja lihava nainen on pahinta maailmassa, kaikkien pahantekijöiden ja satuttajien alapuolella. Rumalla ja lihavalla naisella yksinkertaisesti ei ole oiekutta olemassaoloon.
Ruma ja lihava ei saa hyväksyntää, rakkautta hän ei saa koskaan pyytääkkään. Hän ei saa pukeutua paljastaviin vaatteisiin sillä se kuvottaa normaaleja ihmisiä. Sanoisin jopa omien kokemusteni perusteella että minä en äärimmäisen vastenmielisenä ihmisenä saa katsoa ihmisiä. Tällaisen käsityksen olen saanut.
Olen suunnitellut että kunhan säästän tietyn määrän rahaa perheelleni jätettäväksi "anteeksipyynnöksi", lopetan elämäni. Uskon ettei ihminen, joka saa pelkällä olemassaolollaan pahaa aikaan, ole oikeutettu elämään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sitä tuskin saat keltään,
Jospa vika vain on omassa päässäsi,kuvittelet olevasi ruma ja ihmisten hyljeksivän sinua..
Olet siksi vetäytynyt kuoreesi?
Ei elämässä koskaan niin pahaa ole, että täytyy oman käden kautta riistää henkensä jonka on lahjana saanut.
minkä ikäinen olet ja mistäpäin?olin kanssa koulukiusattu ulkonäköni vuoksi.nykyään kyllä puen päälleni mitä haluan vaikka ylipainoa on tuo sama 20kg.olen 38v ja on mulla lapsiakin,mutta tuntuu että aina oon hyväkskäytetty nyrkin ja hellan välissä.jos haluat vaihtaa ajatuksia niin sähköposti/meseosoite on [email protected] ps.olen nainen ja uudeltamaalta.
yli nelkyt kiloa ja silti pukeudun muunkin värisiin vaatteisiin kuin harmaisiin tai mustaan.
Ymmärrän kyllä tunteesi, ettei lihavaa hyväksytä ja katsotaan vinoon. Olemme kuulemma oma rotumme. Eräs langan laiha sanoi niin..
Mutta olet ihminen siinä missä muutkin. Nosta pääsi pystyyn ja kanna kilosi itseäsi syyllistämättä. Tiedän, on vaikeeta.
Jos todella todelliset tunteesi itseäsi kohtaan ovat tuollaiset, ehdottaisin ajan tilaamista psykiatrille. Ei ongelmasi ole 20 ylikiloa, eikä "ruma" ulkomuoto. Ne ovat asioita joihin yrität "paketoida" todellisen, oikean syyn pahaanoloosi. Mahdatko edes tietää, mikä se on?
Luultavasti itseinhosi juontaa niin kaukaa, että yksin et pääse sen alkujuurille. Voi olla, että ne alkutapahtumat ovat ja pysyvät pimennossa, mutta se ei tarkoita, etteikö sinua voisi auttaa.
Menneisyydelle et voi mitään, tulevaisuus on edessä ja sille voit paljonkin. Se on sinusta kiinni haluatko riippua siellä menneisyydessä, vai haetko apua päästäksesi tähän päivään. Joskus turvallisinta on roikkua meneessä, sääliä itseä ym. mutta se vie vain yhä syvemmälle itsesäälin suohon.
Mieti, mitä haluat ja toimi sen mukaan. Jos haluat muutosta, tilaa aika psykiatrille, joka voi sinua auttaa. Jos et halua muutosta, olet itse tiesi valinnut, vaikka lähtökohdat elämälle olivat, mitä olivat. Nyt olet aikuinen, et enää lapsi. Lapsi ei voi ympäristölleen mitään, mutta aikuinen voi. Mietipä sitä, valinta on sinun, ei kenenkään muun.