Tuttavani on pyrkimässä sairaanhoitaja- koulutukseen. Yllätyksekseni sain kuulla, ettei opinahjoihin ole enää soveltuvuustestejä, eikä edes opettajien/psykologien haastatteluja. Oli kuulemma vain pari kirjatenttiä, toinen fysiologian ja anatomian alueelta ja toinen etiikasta. Kysymyksetkin olivat monivalintatehtäviä.
Voiko tämä olla pitää paikkaansa? Miten lähihoitajaoppilaat? Testataanko heitä millään tavoin? Miksi soveltuvuuskokeista on luovuttu ja milloin?
Mikäli asianlaita on näin, jään vain kauhulla odottelemaan, millaisia hoitajia meillä on tulevaisuudessa.
Kyselyni tarkoitus ei ole provoilla. Haluaisin vain kommentteja asiasta paremmin tietäviltä.
Voiko tämä olla pitää paikkaansa? Miten lähihoitajaoppilaat? Testataanko heitä millään tavoin? Miksi soveltuvuuskokeista on luovuttu ja milloin?
Mikäli asianlaita on näin, jään vain kauhulla odottelemaan, millaisia hoitajia meillä on tulevaisuudessa.
Kyselyni tarkoitus ei ole provoilla. Haluaisin vain kommentteja asiasta paremmin tietäviltä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Heippa
Kyllä ainakin joissain oppilaitoksissa on vielä haastattelut. Itse aloitin opinnot kaksi vuotta sitten ja kävin haastatteluissa. Edelleenkin meidän koulussamme on haastattelut käytössä.
Kai kouluihin pääsyä halutaan helpottaa, että saataisiin lisää alalle opiskelijoita ja tulevaisuudessa työntekijöitä.
Itsekin hieman ihmettelen pääsykokeiden kirjavaa vaihtelua eri korkeakouluissa.
niin että ei parane kummoista karsintaa tehdä tai meillä ei ole kohta vähääkään hoitajia.
"niin että ei parane kummoista karsintaa tehdä tai meillä ei ole kohta vähääkään hoitajia."
Päinvastoin. Suomessa ei ole koskaan aiemmin ollut hoitajia näin paljon kuin nyt. Hakijoita on myöskin moninkertaisesti aloituspaikkoihin nähden.
Niin, eikö ole kumma, että niin paljon sairaanhoitajia valmistuu, mutta valmistumisen jälkeen heitä ei työssä näy.Monet jaksavat hommaa ehkä vuoden-pari.Onkohan jotain alalla pielessä...
Töissä ne hoitajat on. Suomessa on tällä hetkellä TYÖSSÄOLEVIA hoitajia enemmän kuin koskaan. Pulaa on vain parin päivän sijaisuuksista eli ei oikeasti mikään ongelma. Kokoaikaisisiin vakituisiin virkoihin on helppo saada osaavaa henkilökuntaa. Oulussakin oli 1000 hakijaa. Kainuussakin yli 300.
"Onkohan jotain alalla pielessä..."
Ei vain ihmisissä itsessään. Nykyään ei välitetä toisista. Nykynuoret ei viitsi tehdä yhtään työtä oman itsensä eteen vaan kaikki pitäisi saada nyt ja heti. Ja auta armias jos sen palkan eteen joutuu vähän rehkimään, niin se vasta on hirveää näiden pilalle hemmoteltujen vapaan kasvatuksen saaneeiden prinsessojen mielestä.
Sama on ongelma esim. metallialalla ja rakennusalalla. Nuoria ei kiinnosta enää työnteko vaan pitäisi saada räplätä tietokonetta päivät pitkät. Mitään ei olla valmiita tekemään minkään eteen. Siinä se ongelma on.
Tuntuu, että meilläkin osa valittaa ihan turhaa, että töitä on liikaa ja olisi hyvä olla enemmän henkilökuntaa. Työaikana olen aina ehtinyt kaikki työt hoitamaan, eikä ole ollut edes mahdoton hoppu. Syömään ja kahvitauon myös ehtinyt pitämään.
Tuntuu, että osa työtovereista haluaisi jonkun muun tekevän ne isommat työt =( Vuorossa ehtii hyvin hommansa hoitamaan, jos vain haluaa. Nuoremmat ja välillä nelikymppisetkin valittaa siihen malliin kuin odottaisivat työpaikan olevan jonkin sortin huvittelukeskus missä praatataan päivän parhaat juorut. Vielä parempi olisi jos saisi itse päättää työpäivänsä ja niiden pituuden...
Työmoraali on niin kovin löyhää!! Valitettavasti =(
Meillä oli ainakin pääsykokeissa kirjalliset kokeet (psykologin pitämät testit), sitten oli opettajan haastattelu, psykologin haastattelu sekä ryhmäkeskustelu.
Ihan tyhmää, että sairaanhoitajaksi pääsee tuommoisen pääsykokeen turvin. Eihän tuollaisessa saada selvyyttä, että onko ihmisellä edes halua tehdä niitä töitä. Monethan hakee sairaanhoitajaksi kun eivät muuallekaan pääse. Ja kiinnostusta alalle ei löydy ollenkaan.
Tänä keväänä ainakin Kuopiossa sekä lähihoitaja-, sairaanhoitaja-, että terveydenhoitajaopintoihin hakevat opiskelijat suorittivat soveltuvuuskokeen, johon kuului kirjallinen osuus, ryhmäkeskustelu ja psykologin haastattelu.
Olen tosiaan kuullut, että joissain paikoissa soveltuvuuskokeista on kokonaan luovuttu, ja mielestäni se on outoa. Vaikka eiväthän ne soveltuvuuskokeetkaan kovin ihmeellisiä ole, ja aina niissä sattuu pieniä virhearvioita...
..on eri paikoissa. Itse asiassa kirjakokeet ovat usein vaativampia. Kun psykologisten testien (jotka eivät välttämättä ole kovin luotettavia, jokainen osaa vastata niin kuin ajattelee että "pitää") avulla alalle ei ole onnistuttu aina saamaan sen tyyppisiä ihmisiä kuin on haluttu. Niinpä pääsykokeilla katsotaan oppimisvalmiuksia, saa sentään
Molemmissa on puolensa. Toisaalta soveltuvuuskokeilla saadaan kuitenkin suuntaa-antavaa tietoa henkilön alalle sopivuudesta ja riittävästä kypsyydestä (erit. lh), vaikkei se aivan aukoton olekaan.
Kirjatentit antavat kuvaa oppimisvalmiuksista, mutta joku anatomia&fysiologia ei välttämättä millään muotoa kuvasta sitä, millaisen hoitajan taidot on valmiudet oppia. Minä esimerkiksi olen erinomainen nippelitiedon ja teorian oppija, mutta käytännöntyössä olen paljon kömpelömpi. Kirjatentti voisi siis päästää minunlaiseni läpi, vaikka vieressä istuisi paljon potentiaalisempi hoitaja, joka ei vaan muista luiden nimiä =)
Kirjatenteissä minua kismittää ensisijaisesti vastavalmistuneiden työttömien ylioppilaiden etulyöntiasema... heillä on enemmän aikaa lukea. Itse yritin eräisiin pääsykokeisiin lukea suorittaessani lähihoitajaopintojen loppusuoraa, viimeisiä lukion kursseja sekä käydessäni töissä 4-5 päivänä viikossa. Eipä tullut lukemisesta juuri mitään! (Mutta en siis tarkoita että asiaa pitäisi mitenkään muuttaa, elämä on epäreilua ja työssä pysyminen oma valinta.)
Opinnot alkoivat 2000 luvun alkupuolella ja silloin länsi-rannikolla ainakin olivat pääsykokeet. Toivottavasti eivät poista niitä!!
Itse tulin valituksi th-opiskelijaksi ilman minkäänlaista kirjatenttiä. Eikä ollut psykologisia testejä, vaan pelkkä ryhmähaastattelu ja opettajan haastattelu. Siellä kun osasi olla miellyttävä, niin sisälle pääsin... Menin sinne sitten joksikin aikaa opiskelemaan, kun oli niin helppo päästä sisälle.
Mutta onneksi tajusin lopettaa, ei ollut yhtään oma juttu. Sen lisäksi opetuksen taso tuntui surkealta.
Itse sairaalamaalimassa yms hoitoaloja nähneenä voin lohduttaa, ettei sillä ole mitää väliä koko soveltuvuustesteillä. Samanlaisia ihme tyyppejä ne hoitsut on ja varsinkin toisilleen tosi susia.
En halua enää siihen maailmaan ja olenkin yrittänyt pärjätä avopuolella, jossa sielläkin on niin karmeita tyyppejä että! Todella ihmettelen, että mitä niistä testeistä on hyötyä ikinä ollutkaan!!!!!!!!!
Haastatteluista on luovuttu, koska halutaan säästää rahaa.