Hometalossa sairastunut työntekijä jää usein vaille korvauksia
Päiväkoti Linnunlaulu on remontoitu kosteusvaurion takia kolme kertaa kahdenkymmenen vuoden aikana. Kosteus ja home vaarantavat työntekijöiden terveyttä monissa julkisissa rakennuksissa eri puolella maata.
Lastentarhanopettaja Hanna Pakkala tuli helsinkiläiseen Linnunlauluun vuosi sen jälkeen, kun satavuotiaasta talovanhuksesta oli tullut päiväkoti, vuonna 1985. Rakennuksen kuntoa alettiin epäillä viisi vuotta myöhemmin:
"Alakerran seinät tuntuivat kosteilta, sinitarrat eivät pysyneet seinissä, ja huoneissa haisi tunkkaiselta", Pakkala kertoo.
"Moni opettaja valitti kurkun käheyttä lukiessaan satuja alakerrassa. Yksi joutui sairauslomille jatkuvan nuhan ja yskän takia. Kukin lapsi oleskeli alakerrassa vain tunnin kerrallaan, koska siellä on jumppa- ja laulutila, ja pääosin toimimme ylemmässä kerroksessa."
Linnunlaulun työntekijät ottivat yhteyttä isännöitsijään, koska päiväkoti on Helsingin kaupungin vuokralainen. Isännöitsijä kutsui paikalle ympäristökeskuksen. Mittauksissa todettiin kosteus ja aloitettiin saneeraus.
Ensimmäiseksi aukaistiin salaojat ja korotettiin pihan asvalttia seinustoilta. Tilanne parani väliaikaisesti, mutta sitten ongelmat taas palasivat.
Toisessa vaiheessa kunnostettiin sisätilat:
"Seinistä rapsuteltiin pintaa pois ja maalattiin. Parin vuoden perästä maalit sitten tippuivat seinistä."
Sanooko kolmas kerta toden?
Viimeksi taloa remontoitiin puolisen vuotta kesästä 2005 alkaen. Ilmastointia parannettiin poraamalla aukkoja seiniin, vaihtamalla kosteuseristeitä ja uusimalla lattiamateriaaleja. Rakennukseen asennettiin kosteusanturit, jotta tilannetta olisi tulevaisuudessa helpompi seurata.
"Täällä on nyt raikasta, eikä kukaan valittanut oireluista viimeisen puolentoista vuoden aikana", Pakkala sanoo helpottuneena.
Remontit ovat kysyneet kaikilta kärsivällisyyttä, vaikka apua on aina saatu:
"Asiat on hoidettu kuntoon yhteisymmärryksessä", Pakkala kiittää.
Hän toimii nyt päiväkodin johtajana; talossa kirmailee 50 alle kouluikäistä, ja työntekijöitä on noin 13.
"Jokaisen terveydestä huolehditaan. Myös arvokasta kiinteistöä pidetään kunnossa."
Linnunlaulun väki ei ole ongelmineen yksin. Todennäköisesti tuhannet suomalaiset työskentelevät tilassa, jossa on pilaantunut ilma. Kouluissa ja päiväkodeissa kosteudelle altistuvat myös oppilaat ja hoitolapset.
Moni työntekijä oireilee kosteuden takia, sairastuu ja saattaa jopa menettää työkykynsä - ja jää pahimmassa tapauksessa vaille ymmärtämystä ja korvauksia.
Homesairas on väliinputoaja
Homeammattitautiin sairastuneen työntekijän on vaikea saada oikeutta. Oireita vähätellään ja tutkimuksia laiminlyödään. Vain yksi kymmenestä perustellusti homeoireilevasta saa diagnoosin.
"Homesairas joutuu erityisen tarkkaan sihtiin. Asbestin aiheuttama sairaudet tai astma selvitetään jo ilman riitelyä", ylilääkäri Tuula Putus sosiaali- ja terveysministeriöstä sanoo.
Pilaantuneessa ilmassa työskentelevien yleisimmät oireet ovat limakalvojen ja ihon ärsytys ja toistuvat poskiontelotulehdukset. Joillekin kehittyy ajan mittaan ammattitautina allerginen nuha, astma, keuhkorakkulatulehdus eli allerginen alveoliitti tai orgaanisen pölyn aiheuttama toksinen oireyhtymä, ODTS.
Sairauden yhdistäminen pitävästi työpaikan kosteusvaurioon on usein vaikeaa, koska ilman kosteushaitan tuottavat kymmenet erilaiset mikrobit erilaisine aineenvaihduntatuotteineen ja oireet vaihtelevat eri yksilöillä. Varmimmin ammattiastma voidaan osoittaa hengitysteiden altistuskokeella, mutta vain yhdelle homeelle on altistusuute ja muutamalle ihotestejä.
Suurin ongelma Putuksen mielestä on kuitenkin tietämättömyys:
"Lääkärit eivät tunne riittävästi homeongelmaa. He eivät lähetä potilaita tutkimuksiin, koska pitävät vaivoja helposti psykosomaattisena oireiluna. He pelkäävät myös tutkimuksen kustannuksia, vaikka homeen vasta-ainepaneeli maksaa vain suunnilleen lastentarhanopettajan päiväpalkan verran."
Valitusrumba kestää pitkään
Silloinkin kun työntekijä saa asianmukaisen ammattitautidiagnoosin, hän joutuu usein pitkälliseen valitusrumbaan ja odottaa korvauksiaan vuosikausia.
Sairauslomalla ollut työntekijä ei voi palata entiseen työhönsä, koska työpaikalla odottaa entinen sairauden aiheuttaja. Vakuutusyhtiö lopettaa korvaukset, koska sen mukaan työnantajan olisi pitänyt korjata työtilat pitkittyneen sairausloman aikana. Ehkä työtiloja onkin kunnostettu, mutta ei niin paljon, että kerran homeelle altistunut työntekijä niissä selviäisi.
Kela taas pitää työntekijää työkykyisenä, koska tämä on tullut kotona oireettomaksi ja voisi jatkaa entisissä tehtävissään, mikäli työympäristö olisi kunnossa. Tilannetta ei muuta se, että lääkäri kieltää menemästä työpaikalle oireiden uusiutumisen takia. Tapaturmakorvauksen maksaminen lopetetaan, eikä työntekijä saa myöskään ammatillista kuntoutusta tai uudelleenkoulutusta, koska ammatillisen työkyvyttömyyden määritelmä ei täyty.
"Työantajalla on vastuu turvallisten työtilojen järjestämisestä, mutta työnantaja ei useinkaan omista kiinteistöä, jossa toimitaan. Pitäisikö yhteiskunnan osallistua korjauskustannuksiin? Pitäisikö korjauksissa viivyttelevien työnantajien tapaturmavakuutusmaksuja nostaa?" Putus pohtii.
Jotakin pitäisi jo oppia
Homeongelma on pohjustettu jo energiakriisin aikana 1970-luvulla ja laman aikana 1990-luvulla:
"Monta toimivaa rakennusta pilattiin, kun ei ymmärretty rakennusten kosteusfysikaalista kokonaisuutta. Energiasäästöjen nimissä tiivistettiin rakennuksia muistamatta ilmanvaihdon tarpeellisuutta, ja näin tehtiin vieläpä yhteiskunnan tuella."
"Laman aikana laiminlyötiin vuosihuoltoja ja korjattiin vikoja postimerkkipaikkauksella."
Putus luettelee ison joukon muita syitä kuten uusien materiaalien yhdistäminen vanhoihin, ammattitaidon puutteet, huolimattomuus ja kiire, urakoiden pirstaloituminen, heikko valvonta, talonmiesten irtisanominen...Onko virheistä opittu?
"Vielä näkee rakennusmateriaaleja lojumassa suojaamattomina säiden armoilla. Betonivaluja ei malteta aina kuivattaa riittävän pitkään, jolloin kosteus jää rakenteisiin muhimaan ja homevaurio odottaa muutaman vuoden perässä."
Putus korostaa jatkuvan valvonnan ja peruskorjauksien merkitystä:
"Rakenteisiin ei syntyisi mikrobikasvustoja, jos kosteusvauriot korjattaisiin viiveettä. Jos ongelmiin puututtaisiin siinä vaiheessa, kun työntekijät alkavat oireilla, suuri osa infektiosairauksista ja lähes kaikki homeen aiheuttamat herkistymäsairaudet vältettäisiin."
Niin sanotulla Majvik-suosituksella pyritään parantamaan kosteudelle altistuneiden työntekijöiden diagnosointia ja hoitoa. Kymmenen vuotta vanha suositus päivitettiin alkuvuodesta. Nyt painotetaan työpaikkaseurannan pätevyyttä diagnosoinnissa ja varhaisen puuttumisen merkitystä hoidossa.
"On korkea aika lisätä yhdenvertaisuutta työpaikan altistusten käsittelyssä. Kosteusvaurioista on paljon tietoa eri puolelta maailmaa, ja meillä on tarpeelliset ohjeet ja lait, kun niitä vain käytetään", Putus sanoo.
Hän on selvittänyt työkseen rakennusten kosteusongelmia kaksikymmentä vuotta ensin Kansanterveyslaitoksella ja nyt sosiaali- ja terveysministeriössä.
Marjatta Karvinen
--------------------------------------------------------------------------------
Homeongelma muhii työpaikoilla
Monet suomalaiset hengittävät pilaantunutta ilmaa kotona tai työpaikallaan. Kosteus on tehnyt pahojaan sekä asunnoissa että erilaisissa julkisissa rakennuksissa vanhainkodeista kuntoutuslaitoksiin ja vankiloista kasarmeihin. Ongelmaa on tutkittu Suomessa 1990-luvulta lähtien, mutta vain pieni osa rakennuskannasta on käyty systemaattisesti läpi.
Yli puolessa kerrostaloista ja kahdessa kolmasosassa pientaloista on jonkinlainen kosteusvaurio. Mahdollinen homehaitta on viidennessä osassa kaikista asunnoista (Kansanterveyslaitos).
Erilaisista työpaikkojen rakennuksista puolet on kosteuden vaurioittamia, ja osassa on myös vakavia homehaittoja (Työterveyslaitos).
Työterveyslaitoksen selvityksessä tutkittiin kymmenen keskussairaalaa ja havaittiin, että 15 prosenttia niiden pinta-alasta on välittömän korjauksen tarpeessa (Kari Reijula).
Pääkaupunkiseudun päiväkodeista kolmessa neljäsosassa on kosteusvahinkoja, 1990-luvun puolivälissä tehty tutkimus (Jouni J. Jaakkola) osoittaa.
Vielä suurempi osa koulurakennuksista kärsii jonkinlaisista kosteusvaurioista ja viidennes vakavista ja näkyvistä homehaitoista, selviää koko maassa tehdystä kosteuskartoituksesta (Teknillisen korkeakoulun rehtorikysely).
"Kosteuden pilaamat rakennukset eivät ole yksin suomalainen ongelma: niistä kärsitään kaikkialla maailmassa yhtä hyvin Intian hökkelikylissä kuin vauraassa Ruotsissa. Pohjoinen ilmasto vain asettaa omat vaatimuksensa kosteusvaurioiden ehkäisyyn ja korjaamiseen", ylilääkäri Tuula Putus sanoo. - M.K.
23.5.2007
http://www.stm.fi/Resource.phx/socius/socius-22007/sivu10.htx
Päiväkoti Linnunlaulu on remontoitu kosteusvaurion takia kolme kertaa kahdenkymmenen vuoden aikana. Kosteus ja home vaarantavat työntekijöiden terveyttä monissa julkisissa rakennuksissa eri puolella maata.
Lastentarhanopettaja Hanna Pakkala tuli helsinkiläiseen Linnunlauluun vuosi sen jälkeen, kun satavuotiaasta talovanhuksesta oli tullut päiväkoti, vuonna 1985. Rakennuksen kuntoa alettiin epäillä viisi vuotta myöhemmin:
"Alakerran seinät tuntuivat kosteilta, sinitarrat eivät pysyneet seinissä, ja huoneissa haisi tunkkaiselta", Pakkala kertoo.
"Moni opettaja valitti kurkun käheyttä lukiessaan satuja alakerrassa. Yksi joutui sairauslomille jatkuvan nuhan ja yskän takia. Kukin lapsi oleskeli alakerrassa vain tunnin kerrallaan, koska siellä on jumppa- ja laulutila, ja pääosin toimimme ylemmässä kerroksessa."
Linnunlaulun työntekijät ottivat yhteyttä isännöitsijään, koska päiväkoti on Helsingin kaupungin vuokralainen. Isännöitsijä kutsui paikalle ympäristökeskuksen. Mittauksissa todettiin kosteus ja aloitettiin saneeraus.
Ensimmäiseksi aukaistiin salaojat ja korotettiin pihan asvalttia seinustoilta. Tilanne parani väliaikaisesti, mutta sitten ongelmat taas palasivat.
Toisessa vaiheessa kunnostettiin sisätilat:
"Seinistä rapsuteltiin pintaa pois ja maalattiin. Parin vuoden perästä maalit sitten tippuivat seinistä."
Sanooko kolmas kerta toden?
Viimeksi taloa remontoitiin puolisen vuotta kesästä 2005 alkaen. Ilmastointia parannettiin poraamalla aukkoja seiniin, vaihtamalla kosteuseristeitä ja uusimalla lattiamateriaaleja. Rakennukseen asennettiin kosteusanturit, jotta tilannetta olisi tulevaisuudessa helpompi seurata.
"Täällä on nyt raikasta, eikä kukaan valittanut oireluista viimeisen puolentoista vuoden aikana", Pakkala sanoo helpottuneena.
Remontit ovat kysyneet kaikilta kärsivällisyyttä, vaikka apua on aina saatu:
"Asiat on hoidettu kuntoon yhteisymmärryksessä", Pakkala kiittää.
Hän toimii nyt päiväkodin johtajana; talossa kirmailee 50 alle kouluikäistä, ja työntekijöitä on noin 13.
"Jokaisen terveydestä huolehditaan. Myös arvokasta kiinteistöä pidetään kunnossa."
Linnunlaulun väki ei ole ongelmineen yksin. Todennäköisesti tuhannet suomalaiset työskentelevät tilassa, jossa on pilaantunut ilma. Kouluissa ja päiväkodeissa kosteudelle altistuvat myös oppilaat ja hoitolapset.
Moni työntekijä oireilee kosteuden takia, sairastuu ja saattaa jopa menettää työkykynsä - ja jää pahimmassa tapauksessa vaille ymmärtämystä ja korvauksia.
Homesairas on väliinputoaja
Homeammattitautiin sairastuneen työntekijän on vaikea saada oikeutta. Oireita vähätellään ja tutkimuksia laiminlyödään. Vain yksi kymmenestä perustellusti homeoireilevasta saa diagnoosin.
"Homesairas joutuu erityisen tarkkaan sihtiin. Asbestin aiheuttama sairaudet tai astma selvitetään jo ilman riitelyä", ylilääkäri Tuula Putus sosiaali- ja terveysministeriöstä sanoo.
Pilaantuneessa ilmassa työskentelevien yleisimmät oireet ovat limakalvojen ja ihon ärsytys ja toistuvat poskiontelotulehdukset. Joillekin kehittyy ajan mittaan ammattitautina allerginen nuha, astma, keuhkorakkulatulehdus eli allerginen alveoliitti tai orgaanisen pölyn aiheuttama toksinen oireyhtymä, ODTS.
Sairauden yhdistäminen pitävästi työpaikan kosteusvaurioon on usein vaikeaa, koska ilman kosteushaitan tuottavat kymmenet erilaiset mikrobit erilaisine aineenvaihduntatuotteineen ja oireet vaihtelevat eri yksilöillä. Varmimmin ammattiastma voidaan osoittaa hengitysteiden altistuskokeella, mutta vain yhdelle homeelle on altistusuute ja muutamalle ihotestejä.
Suurin ongelma Putuksen mielestä on kuitenkin tietämättömyys:
"Lääkärit eivät tunne riittävästi homeongelmaa. He eivät lähetä potilaita tutkimuksiin, koska pitävät vaivoja helposti psykosomaattisena oireiluna. He pelkäävät myös tutkimuksen kustannuksia, vaikka homeen vasta-ainepaneeli maksaa vain suunnilleen lastentarhanopettajan päiväpalkan verran."
Valitusrumba kestää pitkään
Silloinkin kun työntekijä saa asianmukaisen ammattitautidiagnoosin, hän joutuu usein pitkälliseen valitusrumbaan ja odottaa korvauksiaan vuosikausia.
Sairauslomalla ollut työntekijä ei voi palata entiseen työhönsä, koska työpaikalla odottaa entinen sairauden aiheuttaja. Vakuutusyhtiö lopettaa korvaukset, koska sen mukaan työnantajan olisi pitänyt korjata työtilat pitkittyneen sairausloman aikana. Ehkä työtiloja onkin kunnostettu, mutta ei niin paljon, että kerran homeelle altistunut työntekijä niissä selviäisi.
Kela taas pitää työntekijää työkykyisenä, koska tämä on tullut kotona oireettomaksi ja voisi jatkaa entisissä tehtävissään, mikäli työympäristö olisi kunnossa. Tilannetta ei muuta se, että lääkäri kieltää menemästä työpaikalle oireiden uusiutumisen takia. Tapaturmakorvauksen maksaminen lopetetaan, eikä työntekijä saa myöskään ammatillista kuntoutusta tai uudelleenkoulutusta, koska ammatillisen työkyvyttömyyden määritelmä ei täyty.
"Työantajalla on vastuu turvallisten työtilojen järjestämisestä, mutta työnantaja ei useinkaan omista kiinteistöä, jossa toimitaan. Pitäisikö yhteiskunnan osallistua korjauskustannuksiin? Pitäisikö korjauksissa viivyttelevien työnantajien tapaturmavakuutusmaksuja nostaa?" Putus pohtii.
Jotakin pitäisi jo oppia
Homeongelma on pohjustettu jo energiakriisin aikana 1970-luvulla ja laman aikana 1990-luvulla:
"Monta toimivaa rakennusta pilattiin, kun ei ymmärretty rakennusten kosteusfysikaalista kokonaisuutta. Energiasäästöjen nimissä tiivistettiin rakennuksia muistamatta ilmanvaihdon tarpeellisuutta, ja näin tehtiin vieläpä yhteiskunnan tuella."
"Laman aikana laiminlyötiin vuosihuoltoja ja korjattiin vikoja postimerkkipaikkauksella."
Putus luettelee ison joukon muita syitä kuten uusien materiaalien yhdistäminen vanhoihin, ammattitaidon puutteet, huolimattomuus ja kiire, urakoiden pirstaloituminen, heikko valvonta, talonmiesten irtisanominen...Onko virheistä opittu?
"Vielä näkee rakennusmateriaaleja lojumassa suojaamattomina säiden armoilla. Betonivaluja ei malteta aina kuivattaa riittävän pitkään, jolloin kosteus jää rakenteisiin muhimaan ja homevaurio odottaa muutaman vuoden perässä."
Putus korostaa jatkuvan valvonnan ja peruskorjauksien merkitystä:
"Rakenteisiin ei syntyisi mikrobikasvustoja, jos kosteusvauriot korjattaisiin viiveettä. Jos ongelmiin puututtaisiin siinä vaiheessa, kun työntekijät alkavat oireilla, suuri osa infektiosairauksista ja lähes kaikki homeen aiheuttamat herkistymäsairaudet vältettäisiin."
Niin sanotulla Majvik-suosituksella pyritään parantamaan kosteudelle altistuneiden työntekijöiden diagnosointia ja hoitoa. Kymmenen vuotta vanha suositus päivitettiin alkuvuodesta. Nyt painotetaan työpaikkaseurannan pätevyyttä diagnosoinnissa ja varhaisen puuttumisen merkitystä hoidossa.
"On korkea aika lisätä yhdenvertaisuutta työpaikan altistusten käsittelyssä. Kosteusvaurioista on paljon tietoa eri puolelta maailmaa, ja meillä on tarpeelliset ohjeet ja lait, kun niitä vain käytetään", Putus sanoo.
Hän on selvittänyt työkseen rakennusten kosteusongelmia kaksikymmentä vuotta ensin Kansanterveyslaitoksella ja nyt sosiaali- ja terveysministeriössä.
Marjatta Karvinen
--------------------------------------------------------------------------------
Homeongelma muhii työpaikoilla
Monet suomalaiset hengittävät pilaantunutta ilmaa kotona tai työpaikallaan. Kosteus on tehnyt pahojaan sekä asunnoissa että erilaisissa julkisissa rakennuksissa vanhainkodeista kuntoutuslaitoksiin ja vankiloista kasarmeihin. Ongelmaa on tutkittu Suomessa 1990-luvulta lähtien, mutta vain pieni osa rakennuskannasta on käyty systemaattisesti läpi.
Yli puolessa kerrostaloista ja kahdessa kolmasosassa pientaloista on jonkinlainen kosteusvaurio. Mahdollinen homehaitta on viidennessä osassa kaikista asunnoista (Kansanterveyslaitos).
Erilaisista työpaikkojen rakennuksista puolet on kosteuden vaurioittamia, ja osassa on myös vakavia homehaittoja (Työterveyslaitos).
Työterveyslaitoksen selvityksessä tutkittiin kymmenen keskussairaalaa ja havaittiin, että 15 prosenttia niiden pinta-alasta on välittömän korjauksen tarpeessa (Kari Reijula).
Pääkaupunkiseudun päiväkodeista kolmessa neljäsosassa on kosteusvahinkoja, 1990-luvun puolivälissä tehty tutkimus (Jouni J. Jaakkola) osoittaa.
Vielä suurempi osa koulurakennuksista kärsii jonkinlaisista kosteusvaurioista ja viidennes vakavista ja näkyvistä homehaitoista, selviää koko maassa tehdystä kosteuskartoituksesta (Teknillisen korkeakoulun rehtorikysely).
"Kosteuden pilaamat rakennukset eivät ole yksin suomalainen ongelma: niistä kärsitään kaikkialla maailmassa yhtä hyvin Intian hökkelikylissä kuin vauraassa Ruotsissa. Pohjoinen ilmasto vain asettaa omat vaatimuksensa kosteusvaurioiden ehkäisyyn ja korjaamiseen", ylilääkäri Tuula Putus sanoo. - M.K.
23.5.2007
http://www.stm.fi/Resource.phx/socius/socius-22007/sivu10.htx
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lainaus alkaa...........................
Toisessa vaiheessa kunnostettiin sisätilat:
"Seinistä rapsuteltiin pintaa pois ja maalattiin. Parin vuoden perästä maalit sitten tippuivat seinistä."
Sanooko kolmas kerta toden?
Viimeksi taloa remontoitiin puolisen vuotta kesästä 2005 alkaen. Ilmastointia parannettiin poraamalla aukkoja seiniin, vaihtamalla kosteuseristeitä ja uusimalla lattiamateriaaleja. Rakennukseen asennettiin kosteusanturit, jotta tilannetta olisi tulevaisuudessa helpompi seurata.
............................lainaus päättyy.
Tällainen se vasta kalliiksi tulee!
Nähtäväksi jää joko neljäs remontti pitää sisällään tuon suurimman kosteusvaurioiden aiheuttajan korjaamisen:
http://personal.inet.fi/koti/haistahome/
toteaa STM:n ylilääkäri Tuula Putus, jolla on parinkymmenen vuoden TTL:n ja KTL:n tuottama homeasiatuntemus.
Putuksen mukaan vain yksi kymmenestä PERUSTELLUSTI oireilevasta saa ammattitautidiagnoosin.
No ammattitautitilastojen mukaan homepölyn aiheuttamia ammattiastmoja todettiin v. 1992 3 kpl, v. 1994 4 kpl, v. 1996 84, v. 1998 38, v. 2000 48 ja v. 2002 79.
Ammattinuhat, allerginen alveoliitti ja ODTS ovat samaa luokkaa.
Luvut kerrottuna kymmenellä tarkoittaa sitä, että Putuksen mielestä Suomessa vuosittain oireilisi homeista vain reilut tuhat henkilöä.
Kuitenkin Suomessa todetaan Kela-aikuisastmoja n. 10 000 kpl vuodessa ja 40 prosenttia aikuisväestöstä kärsii kroonisesta nuhasta.
Niin TTL:n kuin KTL:nkin on jo korkea aika alkaa selvitellä aikuisastman, -nuhan syitä ottaen huomioon työpaikan kosteusvauriomikrobialtistuksen.
Terveystarkastushan tehdään jokaiselle julkisen vallan työntekijälle, josta lausunnosta käy ilmi onko henkilö sairastanut astmaa/allergioita jo ennen työsuhteitaan.
Mikäli ei ole sairastanut astmaa ja työpaikka on jo virallisesti mittatikutettu kosteusvauriomikrobisaasteiseksi, niin ammattiastmadiagnoosi pitäisi hellitä jo siinä vaiheessa kun Kela-astma todetaan.
Kun Putus toteaa, että homepaneeli maksaa vain lastentarhanopettajan päiväpalkan verran, niin jokaiselta Kela-astmaatikolta pitäisi otattaa IgG- vasta-aineet yleisimmille homeille, hiivoille, sädesienille kuin myös IgE varastopunkeille, koska immuunijärjestelmähän ei niitä turhaan muodostele.
Ja mikäli noita vasta-aineita löytyy, niin ammattiastman pitäisi olla sillä selvä.
Majvik II:sta ei yhä edelleenkään selviä kuinka viivästyneen immuunijärjestelmän tuottama krooninen nuha todetaan kuten ei sekään kuinka 1-3 vuorokautta kestävä ODTS-homereaktio todetaan ja mitä jälkitauteja se aiheuttaa.
Tuula Putus ole koskaan ollut TTL:llä.
Elämää ruohonjuuritasolla:
-ammattiastman saanut vain ohjataan takaisin työpaikalleen, jossa ei ole mitään remontoitu
-väitetään, että astmalääkkeet suojaa kosteusvauriohomeilta
-kun tt-lääkärissä selvittelee oireitaan ja epäilyksen aiheeksi paljastuu sisäilma, edes lääkäri ei tiedä, mikä on majvik II, jos sen ottaa puheeksi
-sädesieniä ja muita kosteusvauriohomeita löydöksenä ja remonttia tehdään ilman minkäänlaisia suojaimia henkilökunnan keskellä - ihmetellään vaan, kun haisee niin pahalle
-ruokia valmistetaan lapsille pahoin kosteusvaurioituneissa keittoloissa
-henkilökuntaa siirrellään kosteusvaurioituneista tiloista yhtä kosteusvaurioituneisiin
Ei ole opittu sitten yhtään mitään....