Heippa!
Olen ajatellut hankkia itselleni kyseisen rodun edustajan, ja nyt haluaisinkin kuulla teidän kokemuksianne rodusta, plussia ja miinuksia.
Kiitos:D
Olen ajatellut hankkia itselleni kyseisen rodun edustajan, ja nyt haluaisinkin kuulla teidän kokemuksianne rodusta, plussia ja miinuksia.
Kiitos:D
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinuna rekisteröityisin sivuille www.amstaffit.com. Keskustelua (johon myöskin osallistuu kasvattajia) rodusta.
Itselläni lähes vuoden ikäinen narttu. Aivan ihana koira, joka vaatii tod. johdonmukaisen koulutuksen. En uskalla kuvitellakaan millainen koirasta olisi tullut, jos se olisi saanut elää "pellossa".
Hyvin aktiivinen rotu, jonka kanssa voi harrastaa lähes mitä vain.
Komppaan edellisiä siinä, että jos ei hyvin pitkää koirakokemusta (varsinkin näistä kovapäisimmistä ja vaikeammista roduista) ole, ensimmäiseksi koiraksi vaativa. On osattava olla hyvin johdonmukainen ja osattava myös "puhua koiraa". Mutta sitten kun kaikki sujuu niin mahtavaa! :) Meillä nyt 3kk pentu ja välillä on huumori tiukassa kun kännykkä yrittää itsemurhaa hyppäämällä koiran suuhun tai kun petauspatja räjähtää kuin itsestään tai kun pissa valuu auton hattuhyllyltä takakonttiin... Mutta sitten ne hyvät hetket korvaa huonot ja nyt lähinnä hymyssä suin muistaa noita huonojakin.
Toivottavasti sinulla on ollut aiemminkin koira sillä ensimmäiseksi koiraksi amstaffista ei ole. Tai tokihan on, mutta äkkiä käy niin ettet sinä määrää kaapin paikkaa vaan koira. Joten kokemusta tarvitaan ja sitä määrätietoisuutta.
Meillä ainakin neitonen, jo 4v, osallistuu 100 lasissa kaikkeen kotitöistä lenkkeilyyn joten huumorintajua tarvitaan ja paljon!
Harrastekoirana mitä mainioin kun on niin innostunut kaikesta ( kun löydät keinon millä saat motivoitua oppimisen on hyvä kokeilla mikä kiinnostaa) uudesta.
Sosiaalinen, kun sosiaalistaa jo pennusta alkaen. Me käymme koirapuistoissakin -ilman ongelmia.
Me harrastamme kaverikoiratoimintaa,vanhainkodilla.Ja talvella koko pihan lapset saa pulkka kyytiä ja kovaa. Lapsia rakastaa ylikaiken ja on äärettömän kärsivällinen heidän suhteensa, mutta en jätä valvomatta vaikka luotan 100% koiraan, mutten naapurin lapsiin.
En osaa sinulle oikeastaan muita miinuksia sanoa kuin et kun tuhoa tehdään niin sitäkin tehdään sit 100 lasissa.
Suosittelen sinulle amstaffit sivustolle menoa sieltä löytyy vastauksia kysymyksiisi ja paljon paljon neuvoja.
Harkinnassasi on ihana vaativa mutta myös palkitseva rotu.
olen noiden muiden kirjoittajien kanssa. Amstaffi vaatii TODELLA määrätietoisen kasvatuksen. Meidän 4 vee poitsu on sellainen puupää, ettei ole tosikaan. Tai oikeastaan ollaan naurettu että taitaa mieluummin se pää olla umpikiveä, kun se mennä touhotti varsinkin vuoden ikäisenä hirveällä touhotuksella joka suuntaan, ja välillä juostiin puutakin päin, mutta se ei paljoa hetkauttanut, vaan sama vauhti vaan jatkui.
Minkäänlaista miellyttämisen halua ei meidän poitsulla ole ikinä ollut, varsinkaan koulutustilanteissa. (Eriasia on sitten tietenkin, kun herra itse haluaa jotakin. Silloin kyllä yritetään emäntää ja isäntää miellyttää mitä moninaisimmin tavoin.)
Muistan monet koulutus hetket kun olen kiukuspäissäni tokaissut että; Tää on viiminen terrieri mitä tähän huusholliin hankitaan!
Mutta heti olen tuollaiset ikävät ajatukset unohtanut kun kaveri on rakkauttaan omalla tavallaan (esim. syliin tunkemalla) osoittanut.
Ja kyllä ne kaikki käskyt on opittu mitä on opetettu, ja niitä yleensä totellaankin, tosin yleensä niin laiskasti että emäntä kerkii äänensä korottamaan.
Kaikenlaiseen harrastamiseen rotu sopii todella mainiosti. Ja mitä haasteellisempaa niin sen parempi. Missään nimessä amstaffia ei saa hankkia pelkäksi sohvaperunaksi (vaikka se sohvalla löhöilyä rakastaakin yli kaiken). Amstaffi tarvitsee paljon aktivointia. Se kyllä kertoo (esim. sohvia repimällä/ kenkiä puremalla/ oven edessä kitisemällä) koska sitä on aktivoitu liian vähän.
Allergiat ovat meidän pojalla pahat, mutta muuten on täydellinen heppu meille.