Onko tämä masennusta vai mitä? Ystäväni tappoi itsensä n. kk sitten. Sen jälkeen kun siitä kuulin, en ole saanut syötyä juurikaan mitään tai se vähä mitä väkisin olen saanut syötyä tuleekin heti ulos, nukun todella vähän, usein maximissaan 2h/yö ja sekin aika vähän väliä heräillen, mikään ei kiinnosta, tekis mieli vaan olla peiton alla ja itkeä. Ystäväni oli todella tärkeä minulle, tosin tärkeämpi hänen lapsilleen. Olisiko mun pitäny tajuta ottaa tosissaan kun hän jokin aika sitten sanoi ettei enää jaksa? Sanoi, että lähtee lastensa kanssa ikuiselle matkalle. Luojalle kiitos, että viattomat lapset saivat jäädä tänne. Mutta siis asiasta poiketen, mikä mua vaivaa ja olenko syyllinen ystäväni kuolemaan?
Onko tämä,
masennusta?
10511
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Et ole syyllinen ystäväsi kuolemaan. Itsemurha on kauhea juttu läheisille. Syyllisyyden tunteet heräävät, avuttomuus, voimattomuus, kaikki sellainen. Ensimmäiseksi sinun pitää voida nukkua ja toiseksi syödä, muuten luhistut itsekin. Hae apua, mene lääkäriin. Tarvitset myös keskusteluapua. Huolehdi nyt itsestäsi.
Kiitos vastauksesta:)
Jotenkin en viitsi mennä lääkäriin kun on varmasti paljon niitä jotka oikeasti apua tarvitsevat, veisin vain aikaa heiltä. Enkä oikein ole sellaista keskustelija-tyyppiä. Jos vain yritän painisekella yksin näiden asioiden kanssa, eiköhän se jossain vaiheessa helpota. Mutta siis onko kyse kohdallani masennuksesta vai ihan vain jostakin itsesäälistä tms.? *huokaus*
Sairastuin aikanaan vakavaan masennukseen ystäväni tapaturmaisen kuoleman jälkeen. Aluksi yritin olla tukena muille sureville, kunnes lopulta romahdin itse. Olin pitkiä aikoja sairaslomalla ja välillä sairaalassakin. Kävin keskusteluterapiassa, mutta se ei mulle sopinut, koska tunsin itseni entistä masentuneemmaksi keskustelujen jälkeen. En ole keskustelijatyyppi myöskään ja on helpompaa kirjoittaa asiat, kuin puhua niistä.
Jollakin tavalla sinunkin kannattaisi hakea apua, koska esim. unettomuus on jo vakava asia...
Et sinä ole syyllinen, nyt sinun täytyisi puhua ja purkaa se asia. Esim.seurakunnissa on sellaisia sururyhmiä joten ota yhteyttä paikalliseen seurakuntaan äläkä jää yksin!
Siunusta ja voimia sinulle ystäväni.
Kun ei se puhuminen taida minulle sopia, tämäkin on ensimmäinen kerta kun otan asian "puheeksi" ja sekin tapahtuu kirjoittamalla. Onko sitten olemassa jotain paikkaa missä voisi keskustella kirjoittamalla? Se voisi onnistua jos tämä nyt on jonkin mielestä edes tapeellista minun kohdalla..
Itselläni on masennus uudestaan ja paha kriisivaihe. Olen purkanut tuntojani osoitteeseen: www.tukinet.net
Tuollaisessa tilanteessa.
Siihenkin kannattaa hakea apua,
ettei itse päädy samaan :'(
tietenkään!
Olen kyllä jo kerennyt sitäkin vaihtoehtoa pohtimaan kun tuntuu tosiaan ettei mikään onnistu kohdallani. En ole poistunu asunnostani 2 viikkoon viemään edes roskapussia. Tosin, ei minua kyllä kukaan ole kaivannutkaan, sama kai se jos olisin kuollut,kukaan ei edes huomaa..
Että olet masentunut.
Täältä käsin on vaikea auttaa,
ei voi sanoa muutakuin että mene lääkärille,
oikeasti.