Olemme juuri sitä ikäluokkaa, joka pahimman pula-ajan eläneenä joutui syömään mitä eteen pantiin.
Eipä ollut valinnan varaa, joko söi tai oli ilman.
Korttiannoksilla elettiin, ja niukasti toimeen tultiin. Eipä ollut lääkäreillä huolta ylipainoisista potilaista.
Onko jäänyt jokin kammoruoka mieleenne?
Itselleni sellainen on silakkalaatikko, joka oli suolasilakaststa tehty, ja silakat perunoiden joukossa olivat korppuna ruotoineen.
Munamaitoa ei varmaan paljon ollut perunoiden päällä, ehkä ennemminkin vettä.
Toinen kauhistus oli akanainen kaurapuuro. Sellaista puuroa ei enää luojankiitos saada. Myllytys on toista luokkaa nyt.
Jokapäiväinen se kuitenkin oli lapsuudessani. Mikä ylellisyyden tunne, jos joskus oli ruskeaa, samettista ruispuuroa lautasella!
Eipä ollut valinnan varaa, joko söi tai oli ilman.
Korttiannoksilla elettiin, ja niukasti toimeen tultiin. Eipä ollut lääkäreillä huolta ylipainoisista potilaista.
Onko jäänyt jokin kammoruoka mieleenne?
Itselleni sellainen on silakkalaatikko, joka oli suolasilakaststa tehty, ja silakat perunoiden joukossa olivat korppuna ruotoineen.
Munamaitoa ei varmaan paljon ollut perunoiden päällä, ehkä ennemminkin vettä.
Toinen kauhistus oli akanainen kaurapuuro. Sellaista puuroa ei enää luojankiitos saada. Myllytys on toista luokkaa nyt.
Jokapäiväinen se kuitenkin oli lapsuudessani. Mikä ylellisyyden tunne, jos joskus oli ruskeaa, samettista ruispuuroa lautasella!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Koulussa pohjaan palanut makaronivelli.
Äitini piti yhtä sikaa särpimen jatkoksi.
Pieneltä tontilta saatiin perunat sekä itselle että sialle.
Kinkut, lavat, kyljyspaikat menivät myyntiin.
rasvaisesta viirulihasta tehtiin laatikot, soosi ja se hemmetin läskinen perunasoppa.
Kaikki muu ruoka oli hyvää!
Muistan perunapuuron, siinä mauste oli suola. perunat muusattiin lisättiin ohrajauhoa ja perunoiden keitinvettä. keitettiin puuroksi. Enpä söisi enää. Maitoa lautaselle tilkka syödessä.
Naapurin tyttö oli meillä, kun söimme ns. lihakeittoa. Ydinluusta keitetty liemi, jossa oli perunanlohkoja.
Hän aterioi hyvällä halulla ja sanoi: "Kyllä tää on niin paljon parempaa kuin meillä, pelkkää vettä ja perunaa, meillä on siinä joukossa kamalia läskinpaloja."
Silakalla minutkin on kasvatettu. Muistan kuoriperunoiden päällä keitetyt suolasilakat ja silakkalaatikon missä ruodolliset silakat olivat perunaviipaleiden seassa. Kyllä siitä laatikosta munamaitoakin löytyi. Silakkaa en enää syö, olen jo oman kiintiöni käyttänyt.
Toinen epämiellyttävä ruokalaji oli hyllyvä läski keitettyjen perunoiden kera. Isä näitä edellä mainittuja keitoksia valmisti. Äiti kokkaili vain viikonloppuna.
Pakko silloin oli syödä mitä sai. Ikävuosilta 5 -10 muistan jatkuvan nälän. Molemmat vanhemmat olivat töissä, eikä meillä paljon ruokia laiteltu. Päivät ennen kouluikää elin voileivällä, eikä leivän päällä todellakaan ollut kuin voita. Tämä oli viisikymmentäluvun alkua, eli ruokaakin jo oli, eikä me ihan keppikerjäläisiä oltu. Hoitopaikasta ei äiti viitsinyt maksaa, juoksin nälissäni ja viluisena kylillä. Onneksi koulussa sitten sai ruokaa. Useasti oli juuri tuota makaronivelliä tai jotain keittoa. Hyvä oli kun sai edes jotain.
hurraamista ,---parempi kun unohtaa sen pulaajan ja nauttii tästä päivästä!
lautaselle kuivia ruisleivän paloja, kuumaa maitoa päälle ja vähän voita.Teen vieläkin joskus .
Minä muistan, kuinka ihania olivat paistetut perunanlohkot, joissa oli ihana, ruskea kuori. Ja iso lusikallinen puolukkahilloa viereen.
Muistuu maku yhä mieleen. Oli hyvää.
Uunissa imelletty ruispuolukkapuuro maittoi lapsellekin. Esiäitien konsti.
Alakoulussa joka viikko oli helmivelliä. Sitä en söisi enää, onneksi sitä ei enää saakkaan.
Etkös käy koskaan kaupan suurimopaketteja katselemassa? Siellä rivissä komeilee yhä Helmi-suurimopaketti!
Minä muistan, kun ystäväni kotona oli usein helmipuuroa. Itse en ollut sitä edes maistanut koskaan ja se näytti herkulliselta. En ikinä kehdannut pyytää, että antaisivat vähän minullekin.
En ole tainnut maistaa sitä vieläkään, vaikka olen monesti pyöritellyt pakettia käsissäni, kun olen kaupassa miettinyt, mitä puuroaineksia ostaisin!
Taas sormet lipsuu!
Mieheni kotona sanottiin tuota kammottavaa keitosta haulivelliksi , Minusta se näyttää keitettynä sammakonkudulta.
Koulukeittäjä keitti erinomaisen helmipuuron. Kotona keitettiin ohraryynipuuroa. Nyt ihmisiän kuluttua näin kaupassa helmiryynipakkauksen ja mieliteko heräsi. Kuinkas kävikään. Helmet liukenivat maitoon eikä puurosta tullut samanlaista sakeaa kuin koulukeittäjän keittämä oli. Epäilen, että niissä suurimoissa oli jotain häiriötä. Pakkaus on vieläkin hyllyssä. Pitänee ottaa uusiksi ja tarjota marjakeiton kera.
Helmiryynit vaativat alumiini tai mustanaamio kattilan. Olen todennut muissa kattiloissa siitä tulee miltei maitokiisseliä. Kokeile
Vihje tarpeen, yritän uudelleen.