Anneli tuli kotiin ja veti oven perässään kiinni niin kovalla voimalla, että lehteä sohvalla lukenut Anssi hätkähti.
- Hei kulta, Anssi sanoi.
Anneli ei vastannut, vaan potki kengät jalastaan kenkien lentäessä vauhdilla eteisen seinään.
- Hei, mikä nyt on, Anssi kysyi.
- Ei mikään, Anneli tiuskasi.
- Siellä on keittoa kattilassa. Lämmitä itsellesi. Minä söin jo.
Anneli ei sanonut mitään, vaan meni keittiöön. Anssi tuli keittiön ovelle.
- Mikä nyt on pielessä, Anssi kysyi.
- No kun minä olen niin tyhmä ja typerä, oikea idiootti, kamala ihminen, Anneli sanoi.
- Miten niin?
- Meillä on uusi kesäapulainen tai kesätyttö, niin kuin me sanomme, tuuraamassa sihteereitä. Haukuin tänään kesätytön pystyyn yhdessä asiassa, vaikka tytöllä ei ollut mitään tekemistä sen asian kanssa. Moka oli itse asiassa vain ja ainoastaan minun. Mutta ei, minä en kuunnellut, enkä ottanut selvää tilanteesta, vaan huusin ja haukuin. Vähän ajan päästä minulle selvisi, että työ, mikä hänen piti tehdä, odotti vain sitä, että annan ohjeet ja aineistot, niin tyttö olisi saanut jutun eteenpäin. Se yksi pieni painallus, se että olisin painanut ”lähetä” siinä sähköpostissa, unohtui ja kun palasin työpisteeseeni haukuttuani tytön, huomasin, että siinähän se viesti ruudulla odottaa lähettämistä. Kuinka voi olla näin idiootti?
- Kai sinä pyysit anteeksi?
- En pyytänyt. Siinä vaiheessa, kun huomasin, että se moka johtui minusta, niin kesätyttö oli jo lähtenyt kotiin.
- No pyydä tytöltä huomenna anteeksi, niin sillähän asia selviää.
- Mutta, kun minulla on niin inhottava olo. Vihaan itseäni. Ja vaikka tyttö olisi mokannutkin, niin ei minulla olisi ollut oikeutta sillä tavalla pimahtaa.
- Olisiko sitten parasta, että hoidat tuon anteeksipyynnön heti. Onko sinulla hänen puhelinnumeronsa?
- Ei, mutta saan sen varmaan selville numerotiedustelusta tai jostakin.
- Hoida juttu sitten pois päiväjärjestyksestä.
Anneli soitti numerotiedusteluun ja sai tytön puhelinnumeron. Seuraavaksi hän soitti tytölle ja pyysi anteeksi.
- No?, Anssi kysyi puhelun jälkeen.
- Asia sovittiin, mutta minulla on vieläkin ihan kamala olo. Kuinka minä alennuinkin tuollaiseen aivan älyttömään huutamiseen. Ei aikuiset hoida asioita huutamalla.
- Ei hoida, ei, Anssikin myönsi. Mutta nythän asia on kunnossa.
- En tiedä, minulla on aivan kamala olo ja hävettääkin.
- Kyllä se olo alkaa pian helpottaa...
- No ei ala. En anna tätä itselleni kyllä hevillä anteeksi.
Illalla Anneli yritti olla miettimättä juttua, mutta koko ajan se vaan tuli mieleen ja Anneli aloitti itsesyytökset. Anssi yritti puhua Annelille, että ei tämä niin kauhea asia ollut, mutta Anneli vain kirosi itseään.
Myöhemmin Anneli katsoi yksin televisiota näkemättä oikeastaan mitään. Anssi on siirtynyt toiseen huoneeseen telkkaria katsomaan, koska ajatteli, että antaa Annelin olla rauhassa. Annelin paha mieli ei ollut helpottanut lainkaan. Anssi kuitenkin kuuli Annelin kiroamiset ja tuli siihen tulokseen, että Anneli ei lopeta ennen kuin…
- Anneli, Anssi kutsui.
- No mitä, Anneli melkein karjui takaisin.
- Tule tänne.
- Minkä takia?
- Tule nyt vaan.
Anneli meni makuuhuoneeseen. Anssi oli kerännyt kaikki heidän tyynynsä sängyn keskelle. Sängyllä oli myös nahkavyö.
- Mitä sinä…, Anneli aloitti.
- Luulen, että tuo tilanne ei helpotu ennen kuin on hoidettu yksi asia. Oletko samaa mieltä?, Anssi kysyi.
Annelin jalat menivät hyytelöksi. He olivat joskus leikkineet seksileikkeinä piiskausleikkejä, mutta koskaan tilanne ei ollut alkanut näin, vaan ensin oli aloitettu sekstaamaan ja vasta sitten otettu remmi mukaan. Ja viimeistä kerrastakin taisi olla jo yli vuosi.
- En minä tiedä… siis mitä sinä ajattelet… ajattelitko… siis aiotko sinä…, Anneli sopersi.
- Kyllä, Anssi vastasi. Sinä olet käyttäytynyt sopimattomasti ja se kalvaa sinua niin kauan, kunnes olet siitä jonkun rangaistuksen saanut. Tuskin kesätyttönne sinulle selkäsaunaa tulee antamaan, tai pomosi. Se jää siis minun tehtäväkseni, Anssi sanoi.
- Ei, Anneli parahti.
- Riisu vaatteesi ja mene noiden tyynyjen päälle, niin hoidetaan asia kuntoon.
Anneli ei liikahtanutkaan ja Anssi tuli Annelin viereen ja alkoi riisumaan Annelia hellästi. Anneli antoi Anssin riisua itsensä. Mitä enemmän vaatteita lähti, sen enemmän Annelia alkoi itkettämään.
- Ei, Anneli sopersi, minä lupaan olla jatkossa kiltti.
Anssi ei vastannut vaan riisui viimeiseksi Annelin alushousut.
- Mene vatsallesi makaamaan noiden tyynyjen päälle, Anssi sanoi.
- Ei, minä en halua, Anneli sanoi.
- Nyt ei ole kyse sinun haluamisistasi.
Anneli meni sängylle makaamaan kuten Anssi pyysi, mutta katsoi koko ajan Anssiin kuin odottaen, että Anssi sanoo, että hän vain leikillään sanoi noin. Mutta Anssi oli tosissaan.
Anssi taittoi vyön kaksinkerroin.
- Olen pahoillani, Anssi sanoi.
Saman tien Anssi löi vyön ensimmäisen kerran Annelin pyllyyn. Anneli parahti, mutta ei sanonut mitään. Isku ei oikeastaan ollut kova, mutta kuumotti kuitenkin hetken kuluttua. Sitten tuli toinen, aika hellästi sekin. Kolmannen kohdalla Anneli alkoi nyyhkyttämään.
Anssi löi seuraavan jo kovemmin. Anneli huusi ja itki saman aikaisesti. Lyöntejä tuli lisää vielä muutama.
- Riittikö, Anssi kysyi.
- Ei...
Kun uutta ei tullut, Anneli nosti päätään ja katsoi Anssia. Anssi riisui omia vaatteitaan ja alushousuista paljastui kivikovana pystyssä oleva elin. Anssi otti vyön uudelleen ja löi vielä muutaman kerran Annelin takapuoleen, joka oli jo muuttunut punaiseksi. Viimeiset iskut olivat jo todella kovia.
Kun Anssi lopetti, hän meni Annelin taakse ja nosti Annelia vyötäröstä ylöspäin ja työnsä kalunsa Annelin sisään. Hetken kuluttua molemmat vaikeroivat kiihkossaan, Anneli kivusta ja Anssi näkemästään. Muutaman kiihkeän työnnön jälkeen Anneli tunsi, kuinka lämmin neste täytti hänen pillunsa.
Anssi kierrähti sivuun ja kysyi
- Helpottiko?
- Helpotti, kiitos, Anneli vastasi.
- Hei kulta, Anssi sanoi.
Anneli ei vastannut, vaan potki kengät jalastaan kenkien lentäessä vauhdilla eteisen seinään.
- Hei, mikä nyt on, Anssi kysyi.
- Ei mikään, Anneli tiuskasi.
- Siellä on keittoa kattilassa. Lämmitä itsellesi. Minä söin jo.
Anneli ei sanonut mitään, vaan meni keittiöön. Anssi tuli keittiön ovelle.
- Mikä nyt on pielessä, Anssi kysyi.
- No kun minä olen niin tyhmä ja typerä, oikea idiootti, kamala ihminen, Anneli sanoi.
- Miten niin?
- Meillä on uusi kesäapulainen tai kesätyttö, niin kuin me sanomme, tuuraamassa sihteereitä. Haukuin tänään kesätytön pystyyn yhdessä asiassa, vaikka tytöllä ei ollut mitään tekemistä sen asian kanssa. Moka oli itse asiassa vain ja ainoastaan minun. Mutta ei, minä en kuunnellut, enkä ottanut selvää tilanteesta, vaan huusin ja haukuin. Vähän ajan päästä minulle selvisi, että työ, mikä hänen piti tehdä, odotti vain sitä, että annan ohjeet ja aineistot, niin tyttö olisi saanut jutun eteenpäin. Se yksi pieni painallus, se että olisin painanut ”lähetä” siinä sähköpostissa, unohtui ja kun palasin työpisteeseeni haukuttuani tytön, huomasin, että siinähän se viesti ruudulla odottaa lähettämistä. Kuinka voi olla näin idiootti?
- Kai sinä pyysit anteeksi?
- En pyytänyt. Siinä vaiheessa, kun huomasin, että se moka johtui minusta, niin kesätyttö oli jo lähtenyt kotiin.
- No pyydä tytöltä huomenna anteeksi, niin sillähän asia selviää.
- Mutta, kun minulla on niin inhottava olo. Vihaan itseäni. Ja vaikka tyttö olisi mokannutkin, niin ei minulla olisi ollut oikeutta sillä tavalla pimahtaa.
- Olisiko sitten parasta, että hoidat tuon anteeksipyynnön heti. Onko sinulla hänen puhelinnumeronsa?
- Ei, mutta saan sen varmaan selville numerotiedustelusta tai jostakin.
- Hoida juttu sitten pois päiväjärjestyksestä.
Anneli soitti numerotiedusteluun ja sai tytön puhelinnumeron. Seuraavaksi hän soitti tytölle ja pyysi anteeksi.
- No?, Anssi kysyi puhelun jälkeen.
- Asia sovittiin, mutta minulla on vieläkin ihan kamala olo. Kuinka minä alennuinkin tuollaiseen aivan älyttömään huutamiseen. Ei aikuiset hoida asioita huutamalla.
- Ei hoida, ei, Anssikin myönsi. Mutta nythän asia on kunnossa.
- En tiedä, minulla on aivan kamala olo ja hävettääkin.
- Kyllä se olo alkaa pian helpottaa...
- No ei ala. En anna tätä itselleni kyllä hevillä anteeksi.
Illalla Anneli yritti olla miettimättä juttua, mutta koko ajan se vaan tuli mieleen ja Anneli aloitti itsesyytökset. Anssi yritti puhua Annelille, että ei tämä niin kauhea asia ollut, mutta Anneli vain kirosi itseään.
Myöhemmin Anneli katsoi yksin televisiota näkemättä oikeastaan mitään. Anssi on siirtynyt toiseen huoneeseen telkkaria katsomaan, koska ajatteli, että antaa Annelin olla rauhassa. Annelin paha mieli ei ollut helpottanut lainkaan. Anssi kuitenkin kuuli Annelin kiroamiset ja tuli siihen tulokseen, että Anneli ei lopeta ennen kuin…
- Anneli, Anssi kutsui.
- No mitä, Anneli melkein karjui takaisin.
- Tule tänne.
- Minkä takia?
- Tule nyt vaan.
Anneli meni makuuhuoneeseen. Anssi oli kerännyt kaikki heidän tyynynsä sängyn keskelle. Sängyllä oli myös nahkavyö.
- Mitä sinä…, Anneli aloitti.
- Luulen, että tuo tilanne ei helpotu ennen kuin on hoidettu yksi asia. Oletko samaa mieltä?, Anssi kysyi.
Annelin jalat menivät hyytelöksi. He olivat joskus leikkineet seksileikkeinä piiskausleikkejä, mutta koskaan tilanne ei ollut alkanut näin, vaan ensin oli aloitettu sekstaamaan ja vasta sitten otettu remmi mukaan. Ja viimeistä kerrastakin taisi olla jo yli vuosi.
- En minä tiedä… siis mitä sinä ajattelet… ajattelitko… siis aiotko sinä…, Anneli sopersi.
- Kyllä, Anssi vastasi. Sinä olet käyttäytynyt sopimattomasti ja se kalvaa sinua niin kauan, kunnes olet siitä jonkun rangaistuksen saanut. Tuskin kesätyttönne sinulle selkäsaunaa tulee antamaan, tai pomosi. Se jää siis minun tehtäväkseni, Anssi sanoi.
- Ei, Anneli parahti.
- Riisu vaatteesi ja mene noiden tyynyjen päälle, niin hoidetaan asia kuntoon.
Anneli ei liikahtanutkaan ja Anssi tuli Annelin viereen ja alkoi riisumaan Annelia hellästi. Anneli antoi Anssin riisua itsensä. Mitä enemmän vaatteita lähti, sen enemmän Annelia alkoi itkettämään.
- Ei, Anneli sopersi, minä lupaan olla jatkossa kiltti.
Anssi ei vastannut vaan riisui viimeiseksi Annelin alushousut.
- Mene vatsallesi makaamaan noiden tyynyjen päälle, Anssi sanoi.
- Ei, minä en halua, Anneli sanoi.
- Nyt ei ole kyse sinun haluamisistasi.
Anneli meni sängylle makaamaan kuten Anssi pyysi, mutta katsoi koko ajan Anssiin kuin odottaen, että Anssi sanoo, että hän vain leikillään sanoi noin. Mutta Anssi oli tosissaan.
Anssi taittoi vyön kaksinkerroin.
- Olen pahoillani, Anssi sanoi.
Saman tien Anssi löi vyön ensimmäisen kerran Annelin pyllyyn. Anneli parahti, mutta ei sanonut mitään. Isku ei oikeastaan ollut kova, mutta kuumotti kuitenkin hetken kuluttua. Sitten tuli toinen, aika hellästi sekin. Kolmannen kohdalla Anneli alkoi nyyhkyttämään.
Anssi löi seuraavan jo kovemmin. Anneli huusi ja itki saman aikaisesti. Lyöntejä tuli lisää vielä muutama.
- Riittikö, Anssi kysyi.
- Ei...
Kun uutta ei tullut, Anneli nosti päätään ja katsoi Anssia. Anssi riisui omia vaatteitaan ja alushousuista paljastui kivikovana pystyssä oleva elin. Anssi otti vyön uudelleen ja löi vielä muutaman kerran Annelin takapuoleen, joka oli jo muuttunut punaiseksi. Viimeiset iskut olivat jo todella kovia.
Kun Anssi lopetti, hän meni Annelin taakse ja nosti Annelia vyötäröstä ylöspäin ja työnsä kalunsa Annelin sisään. Hetken kuluttua molemmat vaikeroivat kiihkossaan, Anneli kivusta ja Anssi näkemästään. Muutaman kiihkeän työnnön jälkeen Anneli tunsi, kuinka lämmin neste täytti hänen pillunsa.
Anssi kierrähti sivuun ja kysyi
- Helpottiko?
- Helpotti, kiitos, Anneli vastasi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
..Nojoo...