kengät

Askolainen kirjoitti:

Kaunis oli kesäinen viime perjantai, minäkin työnraskaan raataja urheilemaan lähdin. Punarunkoisen joponi varastosta suomen kesälle esittelin,satulaan nousin,ja niin kuin ensimmäistä kertaa innoissani kirmasin, kaupunkia kohti ja terassin humuun suuntasin. Tie oli pitkä ja kivinen, kuuma ilmakin minut täysin yllätti, sitten olinkin jo perillä. Oli ensimmäisen nestetankkaus pysähdyksen vuoro, homolonkerot huitasin naamaani karjalansäästöpankin yläterassilla. Janoni vain tuntui kovenevan, olinhan juurikin suorittanut tour de france tyyppisen etapin. Mutta hetken hengähdys,ei vain ollut se mitä atleettinen vartaloni tarvitsi, minun teki mieli vieläkin vain polkea jopollani. Tästä matkani jatkui japakkiin jossa suustani pääsi sanat ; tuoppi,pitkä! janoni ei vain tuntunut hellittävän ,nopeasti lasin huurteista tyhjensin kurkkuuni ja polkaisin joponi nokan kohti tervistä. Ei sitä vitun kesäteatteria kohti vaan vaan sitä paikallista. Tavan baarin menin, siellä ystäviäni tapasin, tässä vaiheessa urheilu päiväni suunnitelma alkoi hahmottua, äkkinäisten päätösten miehenä niin kuin Bauerin Jaakkokin minä myös tein ratkaisun, pyöräni, uljas punarunkoinen jopo sai nyt huilata hetken. Minä otin take-a-way tuopin ja jatkoimme matkaamme kohti tuntematonta. Sinne ja takaisin tiemme vei,matkan aikana sattui yhtä jos toistakin. Huomasin kuinka kehoni vastasi nestetasapainon nimissä tehtyyn kyllästykseen, katsoin ympärilleni ja huomasin myös toisen seikan. Meitä oli viisi,mukana ei ollut juhani ja liisi. Minne katosi ne tunnit ,joiden päättymistä en huomannut. Havahduin taas suomen kesän lämpöön ja virkistävän nesteen viilentävään vaikutukseen. Niin luulette kaiketi että olin taas humalapäissäni ja urinoinut housuuni. Ei pidä paikkaansa, päättänyt minä tai joku muu oli, ilmeisesti, uida minun täytyikin. Hyppäsin veteen siis kuin Ritariässä parhaina päivinään hyppäsi. Kirkkaan keltaista pikavenettä en huomannut kuitenkaan vaikka sellaisesta joku minulle mainitsikin. Mutta kuitenkin, vesi oli ja on juhannuksenakin märkää,kostuin kyllä.Kolmantena päivänä,no eipä nyt kuitenkaan vaan 3sekunnin kuluttua ylösnousemuksen tehtyäni, muistini alkoi häipyä pätkittäin. Ilmeisesti kalastajan kaveri ja minä, yhdissä tuumin olimme sopineet kylänympäriajon jatkuvan, ja aika oli seuraavan etapin. Tavan baarista lähtiessäni ja taas jaakot ylös pubiin ehtiessäni oli etapilla melko rankka nousu, joka imi voimat minusta, nestetankkaus paikkaa ei ollut mailla halmein,juoma pulloni oli tyhjä, ja kehoni ulokkeet alkoivat antamaan periksi. Yllättävää kyllä taival atittui muistiani nopeammin ja luulinkin jo näkeväni kangastuksen, edessä siiti tuo maaliintulo terassi, aivan hapoilla olleet raajani lakkasivat kuitenkin toimimasta, muutama jalka ennen maalia, heittäydyin kaiketi mutta se ei auttanut. Mielessäni oli rokan sanat ,"ei jäädä tuleen makaamaan!". Aurigon perkele porotti taivaalla ja kehoni kuivui,muistini tästä tapahtumasta rajottuvat silminnäkijä havaintoihin. Onneksi huoltojoukot saapuivat ja korjasivat talteen eltaantuneen reissumiehen, maatessani hetken tovin siis siinä maalissa, huomattu oli että kenkäni olivat karanneet tai vielä pahempaa kaapattu. Siitä ei ole varmaa tietoa onko kenties kilpailevat pyöräilijät yrittäneet hidastaa matkaani etapin varrella viemällä kengät jalasta, vai mitä ihmettä on käynyt,ihmetellä täytyy ja suuresti katkeroituneena olenkin päättänyt lopettaa kilpapyöräilyn...

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä