Helvetti jatkuu

Lääkkeellistä tyhjennystä yritettiin 6.6. ja 8.6. Ei onnistunut, kaavinta viime la 9.6. Luulin että nyt tästä alkaa toipuminen, mutta...

Helvetti sen kun jatkuu täällä. Yöllä tuli hyytymiä ja alavatsakipuja. Lääkäriin aamulla ja kohtu ei ollut tyhjentynyt VIELÄKÄÄN kunnolla. Perjantaina uusi ultraus ja todennäköisesti uudelleen kaavinta. Lääkärin mukaan kyse ei ole huolimattomasti tehdystä kaavinnasta, joskus raskausmateriaalia vaan jää kohtuun ja se pitää sieltä poistaa kun itsestään ei ulos tule

Nyt tuntuu etten jaksa enää, tää on yhtä helvettiä koko jälkihoito. Nyt tuntuu että meidän lapsihaaveet hautautuu, ei tällästä jaksa kukaan! Rankat lapsettomuushoidot takana, niin tää on jo pikkasen liikaa!

Miten ihmeessä tästä jaksaa eteenpäin??
111726
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

Moi

voi paska..kuinka niin ei tehty huolimattomasti? Kuulostaa omituiselta että uudestaan joudut samaan s..naan! Kamalaa. nyt kyllä tuntuu ettei lääkäri myönnä virhettään. En ole kuullut että kaksi kertaa pitäis kaapia. Voi ei.. koita nyt jaksaa!! Itsellä just perjantaina kaavinta takana ja pinna kireellä.
Vaihtakaa hetkeks maisemaa ja pää täyteen vaan ja terassille! ( itsellä auttoi hermoiluun jonkin verran)
Kyllä sulle on nyt annettu kunnolla kantamista, mutta kestät kyllä sen! Ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa. Uskon näin ja tuleva on taatusti valoisampi. Tsemppiä, voimia, taistele!!

Äänestä

Olin viikon sairaalassa ja välillä kotona, tiedän mistä kirjoitat. En osaa sanoa mitään lohduttavaa, toivoin vain voimia. Itke ja sure, se auttaa lopulta.

V..että tämä maailma on välillä paska!

Äänestä

Koita jaksaa ja tunti kerrallaan! Puhuminen tai kirjottaminen auttaa! Ei näihin juttuihin oikein osaa sanoa mitään lohduttavaa, kun se ei kuitenkaan lohduta. Paras apu on se että joku vaan kuuntelee-minun mielestä.

Parempia huomisia!

Äänestä
  • Jotenkin ihmeellisellä tavalla sitä aina jaksaa seuraavaan päivään. Eilen illalla taas yksi ihana ystäväni tuli kylään, ja tuntui että tämä helvetti oli edes vähän helpompi kestää kun sai puhua. Ilta ja yö meni lohduttomasti itkiessä, miehenikin ensimmäistä kertaa vaipui epätoivoon, tähän asti mieheni on ollut kuin peruskallio johon voi luottaa ja joka jaksaa kannustaa. Eilisen jälkeen vaan tuntuu että tästä suosta meitä ei nosta enää mikään tai kukaan.

    Valvotun ja itketyn yön jälkeen sitten aamulla päätimme että menemme vielä omalle klinikallemme ja vaadimme lääkäriaikaa ja toisen lääkärin mielipiteen siitä pitääkö toinen kaavinta oikeesti nyt tehdä. Luojan kiitos yhdelle lääkärille oli aika heti aamuyhdeksältä (ei mun omalääkäri mutta kuitenkin) ja hänelle sitten vuodatimme koko stoorin. Hän ultrasi ja suureksi helpotukseksi totesi että hänestä kaavintaa ei näillä näkymin tarvitse uudelleen tehdä. Pääsi helpotuksen itku siinä tilanteessa!!

    Julkisen puolen lääkäri oli katsonut että limakalvo on niin paksu että raskauskudosta on jäänyt ehkä vielä kohtuun. Tämä klinkan lääkäri taas sanoi että mun kohtu on taaksepäin kääntynyt ja siksi näyttää että limakalvo olisi paksumpi kun itse asiassa onkaan. Ultralaitetta pitää vaan käännellä, niin silloin todellinen limakalvon paksuus saatiin näkyviin. Eli siis: nyt taas olo tuntuu tosi helpottuneelta ja suoraan sanoen taivaalliselta, mutta kaiken näiden koettelemusten jälkeen on kuitenkin pelko, että mitä seuraavaksi?? Kontrolliultra mulla on ensi keskiviikkona, mutta lääkäri oli luottavainen siihen että kaikki olisi nyt ok, mutta halusi vielä varmistaa asian. Olen kädet kyynerpäätä myöten ristissä että kaikki ens ke kontrolliultrassa olisi OK!

    Eli täytyy sanoa, että on eroa lääkärillä ja lääkärillä. Julkisen puolen lääkäri oli aivan ihana, mutta klinikan lääkärin vankka kokemus ja ammattitaito on kyllä ihan toista luokkaa. Jatkossa olen valmis maksamaan itseni kipeeksi hyvästä hoidosta, karu totuus vaan näyttää olevan että vankka ammattitaito ja tähtitieteelliset hinnat menee käsi kädessä.

    Hirvittää ajatella että pahimmassa tapauksessa kaavinta olisi tehty huomenna- turhaan!

    Äänestä

  • Krisse_77 kirjoitti:

    Jotenkin ihmeellisellä tavalla sitä aina jaksaa seuraavaan päivään. Eilen illalla taas yksi ihana ystäväni tuli kylään, ja tuntui että tämä helvetti oli edes vähän helpompi kestää kun sai puhua. Ilta ja yö meni lohduttomasti itkiessä, miehenikin ensimmäistä kertaa vaipui epätoivoon, tähän asti mieheni on ollut kuin peruskallio johon voi luottaa ja joka jaksaa kannustaa. Eilisen jälkeen vaan tuntuu että tästä suosta meitä ei nosta enää mikään tai kukaan.

    Valvotun ja itketyn yön jälkeen sitten aamulla päätimme että menemme vielä omalle klinikallemme ja vaadimme lääkäriaikaa ja toisen lääkärin mielipiteen siitä pitääkö toinen kaavinta oikeesti nyt tehdä. Luojan kiitos yhdelle lääkärille oli aika heti aamuyhdeksältä (ei mun omalääkäri mutta kuitenkin) ja hänelle sitten vuodatimme koko stoorin. Hän ultrasi ja suureksi helpotukseksi totesi että hänestä kaavintaa ei näillä näkymin tarvitse uudelleen tehdä. Pääsi helpotuksen itku siinä tilanteessa!!

    Julkisen puolen lääkäri oli katsonut että limakalvo on niin paksu että raskauskudosta on jäänyt ehkä vielä kohtuun. Tämä klinkan lääkäri taas sanoi että mun kohtu on taaksepäin kääntynyt ja siksi näyttää että limakalvo olisi paksumpi kun itse asiassa onkaan. Ultralaitetta pitää vaan käännellä, niin silloin todellinen limakalvon paksuus saatiin näkyviin. Eli siis: nyt taas olo tuntuu tosi helpottuneelta ja suoraan sanoen taivaalliselta, mutta kaiken näiden koettelemusten jälkeen on kuitenkin pelko, että mitä seuraavaksi?? Kontrolliultra mulla on ensi keskiviikkona, mutta lääkäri oli luottavainen siihen että kaikki olisi nyt ok, mutta halusi vielä varmistaa asian. Olen kädet kyynerpäätä myöten ristissä että kaikki ens ke kontrolliultrassa olisi OK!

    Eli täytyy sanoa, että on eroa lääkärillä ja lääkärillä. Julkisen puolen lääkäri oli aivan ihana, mutta klinikan lääkärin vankka kokemus ja ammattitaito on kyllä ihan toista luokkaa. Jatkossa olen valmis maksamaan itseni kipeeksi hyvästä hoidosta, karu totuus vaan näyttää olevan että vankka ammattitaito ja tähtitieteelliset hinnat menee käsi kädessä.

    Hirvittää ajatella että pahimmassa tapauksessa kaavinta olisi tehty huomenna- turhaan!

    Ilmottelehan täällä miten menee kunhan saat varmuutta asiaan. Toivotaan että toimenpiteet olis nyt sinun kohdalla ohi ja voit keskittyä surutyöhän.
    Minä taisin päästä vielä aika "vähällä" näissä asioissa, kaavintaa ei tarvittu ja huomena verikokeisiin..

    Mietin vaan sellasta että jos kaikki yöt menee valvomiseen ja itkemiseen, niin ootko aatellu hakee nukahtamislääkkeet?

    Äänestä

  • Sone kirjoitti:

    Ilmottelehan täällä miten menee kunhan saat varmuutta asiaan. Toivotaan että toimenpiteet olis nyt sinun kohdalla ohi ja voit keskittyä surutyöhän.
    Minä taisin päästä vielä aika "vähällä" näissä asioissa, kaavintaa ei tarvittu ja huomena verikokeisiin..

    Mietin vaan sellasta että jos kaikki yöt menee valvomiseen ja itkemiseen, niin ootko aatellu hakee nukahtamislääkkeet?

    Kiitos huolehtimisesta :)

    2 yötä on ollut vaikeaa, toinen ennen kun sain kunnollista hoitoa ja viime yö, kun luulin että toinen kaavinta joudutaan tekemään. Tiedän että jos tämä piina nyt loppuu niin tilanne normalisoituu nukkumisenkin suhteen. Nyt menen päiväunille :)

    Äänestä

Olen äärettömän pahoillani, että teille kävi näin! :( Sydän jätti lyönnin väliin kun näin kirjoittajan... Ei tällaista saisi tapahtua.. :( Lähetän virtuaalisen halauksen, en muuta osaa.

Äänestä
  • Hei *TT* !!

    Niinpä niin, paska juttu. Itse keskenmeno ei niin kovin sureta kun oli kuitenkin niin aikaisessa vaiheessa. Enemmänkin juuri tämä jälkihoidon hankaluus (straight from hell...), mutta jospa tämä tästä nyt alkaisi helpottaa? Toivotaan niin!
    Fyysinen ja psyykkinen vointi nyt ihan hyvä ja toivotaan että toistamiseen ei kaavintaan tarvitsisi tosiaan mennä, selviää siis ensi ke ultrauksessa.

    Mitäs sulle kuuluu???? Voit laittaa sähköpostia jos haluut; [email protected]

    Halaus!

    Äänestä

  • Krisse_77 kirjoitti:

    Hei *TT* !!

    Niinpä niin, paska juttu. Itse keskenmeno ei niin kovin sureta kun oli kuitenkin niin aikaisessa vaiheessa. Enemmänkin juuri tämä jälkihoidon hankaluus (straight from hell...), mutta jospa tämä tästä nyt alkaisi helpottaa? Toivotaan niin!
    Fyysinen ja psyykkinen vointi nyt ihan hyvä ja toivotaan että toistamiseen ei kaavintaan tarvitsisi tosiaan mennä, selviää siis ensi ke ultrauksessa.

    Mitäs sulle kuuluu???? Voit laittaa sähköpostia jos haluut; [email protected]

    Halaus!

    Ilmoita jos ei tuu perille.:)

    Äänestä

  • *TT* kirjoitti:

    Ilmoita jos ei tuu perille.:)

    hanuuksien ihanuus, lääkärissä kävin aamulla ja lääkäri sanoi että kaikki on OK!!! Miten helpottava olo onkaan nyt kaiken tämän painajaisen jälkeen! Veritesti vielä on 6.7, jossa vielä varmistetaan että hcg on tippunut alas, lääkärin mukaan tätä ei välttämättä edes tarvittaisi, koska hän näki että kaikki tullut ulos. Mutta siis varmuuden vuoksi.

    Tänään mulla alkaa kesäloma ja en kyllä voisi parempaa lomanaloituslahjaa toivoakaan!Lääkäri totesi vielä että oik. munasarjassa on kasvava munarakkula, ja sanoi että voi yrittää nyt ihan luomunakin, ei välikiertoa hänen mukaansa tarvita kun mun kohtu näyttää jo niin "hyvältä". Eli ehkäpä täytyy ostaa kaupasta ovistestejä, niitä en ole kyllä ennen tarvinnut kun ei ovulaatiota ole milloinkaan aiemmin ilman lääkkeitä tullut!! Eikä tietysti nytkään ole varmaa tuleeko ovista, mutta kai sitä yrittää kannatta sitten, kun lääkärikin kerran niin sanoi ;)

    Siirryn siis tänään kesälaitumille, oikein mukavaa kesää kaikille!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Krisse_77 kirjoitti:

Lääkkeellistä tyhjennystä yritettiin 6.6. ja 8.6. Ei onnistunut, kaavinta viime la 9.6. Luulin että nyt tästä alkaa toipuminen, mutta...

Helvetti sen kun jatkuu täällä. Yöllä tuli hyytymiä ja alavatsakipuja. Lääkäriin aamulla ja kohtu ei ollut tyhjentynyt VIELÄKÄÄN kunnolla. Perjantaina uusi ultraus ja todennäköisesti uudelleen kaavinta. Lääkärin mukaan kyse ei ole huolimattomasti tehdystä kaavinnasta, joskus raskausmateriaalia vaan jää kohtuun ja se pitää sieltä poistaa kun itsestään ei ulos tule

Nyt tuntuu etten jaksa enää, tää on yhtä helvettiä koko jälkihoito. Nyt tuntuu että meidän lapsihaaveet hautautuu, ei tällästä jaksa kukaan! Rankat lapsettomuushoidot takana, niin tää on jo pikkasen liikaa!

Miten ihmeessä tästä jaksaa eteenpäin??

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu