Olin jo aiemmin mainitsemillani Terve-Sos 2007 -päivillä saliavustajana. Ennen seminaaripäiviä mietin, kuinka minun tulisi toimia, jos joku miespuolisista esiintyjistä tahtoisi sanoa käsipäivää. Minä kun en mielellään kättele miehiä. Kuinka selittää tilanne vastapuolelle? Kuulostaa melko tökeröltä sanoa: "Anteeksi, mutta olen muslimi. Musliminaiset eivät kättele miehiä." Sitten keksin mielestäni hienon vastauksen: "Anteeksi, mutta me muslimit emme mielellämme kosketa vastakkaista sukupuolta."
Ja tästähän koko asiasta on kyse! Kätteleminen tai kättelemättä jättäminen ovat sinänsä pieni kuriositeetti. Kyse on suuremmasta kokonaisuudesta, siitä, ettei ole hyvä koskettaa vastakkaista sukupuolta. Ja koskettamisen välttäminen johtuu perimmiltään pyrkimyksestä välttää avioliiton ulkopuolisia suhteita tai edes houkutusta niihin. Ja tässä on taas kyse perheiden ja yhteiskunnan suojelemisesta.
Ok, myönnän, kuulostaa naurettavalta. Että kun kättelen miestä, nakerran avioliittoani ja koko yhteiskuntaa? Mutta joskus, hyvin harvoin ja hyvin harvoilla, mutta silti joskus joillakin, kättely voi johtaa ei-toivottuihin asioihin. Minulla on omakohtaista kokemusta (en halua puhua asiasta, mutta kerran kättely johti johonkin, jonka mieluiten unohtaisin).
Muslimeilla on usein ilmiselviä vaikeuksia nähdä käskyjen ja rajoitusten taakse. Koraania, profeetta Muhammadia (rauha hänelle) ja hänen sunnaansa noudatetaan orjallisesti, pohtimatta, miksi hän aikoinaan toimi ja sanoi kuten teki. Unohdetaan, että ohjeissa ja säännöissä on kyse muutamasta perusasiasta: ihmisen suhteesta Allahiin, itseensä ja lähimmäisiin. Kyse on arvoista ja ihanteista sekä niiden toteuttamisesta käytännössä, ei säännöistä sääntöjen vuoksi.
Kristityillä tilanne on nykypäivänä erilainen. Herätyskristilliset suuntauksetkaam eivät korosta tekoja (paitsi ah niin iki-ihania evankeliointia ja armolahjojen käyttöä). Paljon puhutaan lähimmäisen rakkaudesta, siveellisestä ja vaatimattomasta elämästä ja Jeesuksen seuraamisesta, mutta miten nämä ihanteet näkyvät käytännössä?
Omalla kohdallani Jeesuksen seuraaminen tarkoitti muun muassa, että vannoin tosirakkauden odottavan (http://fi.wikipedia.org/wiki/Tosi_rakkaus_odottaa ).Samaan aikaan harrastimme uskisporukalla rantailtoja joiden aikana hyppelin uskonveljieni edessä bikineissä. Matkalla Nokia Missionin kokoukseen pidin sylissäni minullle läheisen pojan päätä, silittelin hänen hiuksiaan ja mietin, olemmeko pari. Noloa, mutta kävin ihan kuumana. Jos olisin noudattanut Jeesuksen oppeja, minun olisi pitänyt repiä silmäni irti ja leikkauttaa käteni, sillä parempi ilman niitä kuin olla Helvetissä. Muutenkin elämäni oli varsin erilaista kuin sen olisi Raamatun mukaan pitänyt olla. Mutta niinhän oli muillakin.
Arvot ja ihanteet ovat tärkeitä. Ne ovat kuitenkin turhia, ellei niitä toteuteta käytännössä. Käytännön toiminta taas saattaa muuttua ahdistavaksi ja sitovaksi, jos sen taustoja ja syitä ei ymmärretä.Miten löytää jonkinlainen keskitie kristinuskon kauniin sanahelinän ja muslimien harjoittaman tiukan ortopraksian väliltä? Ehkä tämä on dilemma, joka on ratkaistava yksilötasolla. Uskovan on itse oivallettava, mikä on uskon ja tekojen suhde. Tämä on tärkeää, jos haluaa elää tasapainoista uskonelämää. Lähimmäisetkin säästyvät tyhjänpäiväiseltä arvohöpinältä tai hämmennykseltä, miksi musliminainen ei kättele miehiä.
http://sakina.vuodatus.net/blog/607627
Ja tästähän koko asiasta on kyse! Kätteleminen tai kättelemättä jättäminen ovat sinänsä pieni kuriositeetti. Kyse on suuremmasta kokonaisuudesta, siitä, ettei ole hyvä koskettaa vastakkaista sukupuolta. Ja koskettamisen välttäminen johtuu perimmiltään pyrkimyksestä välttää avioliiton ulkopuolisia suhteita tai edes houkutusta niihin. Ja tässä on taas kyse perheiden ja yhteiskunnan suojelemisesta.
Ok, myönnän, kuulostaa naurettavalta. Että kun kättelen miestä, nakerran avioliittoani ja koko yhteiskuntaa? Mutta joskus, hyvin harvoin ja hyvin harvoilla, mutta silti joskus joillakin, kättely voi johtaa ei-toivottuihin asioihin. Minulla on omakohtaista kokemusta (en halua puhua asiasta, mutta kerran kättely johti johonkin, jonka mieluiten unohtaisin).
Muslimeilla on usein ilmiselviä vaikeuksia nähdä käskyjen ja rajoitusten taakse. Koraania, profeetta Muhammadia (rauha hänelle) ja hänen sunnaansa noudatetaan orjallisesti, pohtimatta, miksi hän aikoinaan toimi ja sanoi kuten teki. Unohdetaan, että ohjeissa ja säännöissä on kyse muutamasta perusasiasta: ihmisen suhteesta Allahiin, itseensä ja lähimmäisiin. Kyse on arvoista ja ihanteista sekä niiden toteuttamisesta käytännössä, ei säännöistä sääntöjen vuoksi.
Kristityillä tilanne on nykypäivänä erilainen. Herätyskristilliset suuntauksetkaam eivät korosta tekoja (paitsi ah niin iki-ihania evankeliointia ja armolahjojen käyttöä). Paljon puhutaan lähimmäisen rakkaudesta, siveellisestä ja vaatimattomasta elämästä ja Jeesuksen seuraamisesta, mutta miten nämä ihanteet näkyvät käytännössä?
Omalla kohdallani Jeesuksen seuraaminen tarkoitti muun muassa, että vannoin tosirakkauden odottavan (http://fi.wikipedia.org/wiki/Tosi_rakkaus_odottaa ).Samaan aikaan harrastimme uskisporukalla rantailtoja joiden aikana hyppelin uskonveljieni edessä bikineissä. Matkalla Nokia Missionin kokoukseen pidin sylissäni minullle läheisen pojan päätä, silittelin hänen hiuksiaan ja mietin, olemmeko pari. Noloa, mutta kävin ihan kuumana. Jos olisin noudattanut Jeesuksen oppeja, minun olisi pitänyt repiä silmäni irti ja leikkauttaa käteni, sillä parempi ilman niitä kuin olla Helvetissä. Muutenkin elämäni oli varsin erilaista kuin sen olisi Raamatun mukaan pitänyt olla. Mutta niinhän oli muillakin.
Arvot ja ihanteet ovat tärkeitä. Ne ovat kuitenkin turhia, ellei niitä toteuteta käytännössä. Käytännön toiminta taas saattaa muuttua ahdistavaksi ja sitovaksi, jos sen taustoja ja syitä ei ymmärretä.Miten löytää jonkinlainen keskitie kristinuskon kauniin sanahelinän ja muslimien harjoittaman tiukan ortopraksian väliltä? Ehkä tämä on dilemma, joka on ratkaistava yksilötasolla. Uskovan on itse oivallettava, mikä on uskon ja tekojen suhde. Tämä on tärkeää, jos haluaa elää tasapainoista uskonelämää. Lähimmäisetkin säästyvät tyhjänpäiväiseltä arvohöpinältä tai hämmennykseltä, miksi musliminainen ei kättele miehiä.
http://sakina.vuodatus.net/blog/607627
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin, moni musliminainen ei myöskään mielellään aja autoa. Ja monet musliminaiset eivät mielellään edes poistu kotoa, ellei aviomies tai veli tai isä ole antaneet siihen lupaansa. Moni musliminainen ei myöskään opiskele eikä työskentele, ellei miespuolinen sukulainen ole antanut siihen lupaa. Mutta pitää ymmärtää että tämä johtuu vain siitä, että muslimeilla on usein ilmiselviä vaikeuksia nähdä käskyjen ja rajoitusten taakse. Koraania, profeetta Muhammadia (rauha hänelle) ja hänen sunnaansa noudatetaan orjallisesti, pohtimatta, miksi hän aikoinaan toimi ja sanoi kuten teki. Unohdetaan, että ohjeissa ja säännöissä on kyse muutamasta perusasiasta: ihmisen suhteesta Allahiin, itseensä ja lähimmäisiin. Kyse on arvoista ja ihanteista sekä niiden toteuttamisesta käytännössä, ei säännöistä sääntöjen vuoksi.
myös kristittyjä, sillä heissäkin on paljon ns. "silmänpalvojia" eli teennäisiä ja tekopyhiä ihmisiä, jotka eivät tajua että
oikea uskonto vapauttaa ihmisen eikä suinkaan tee hänelle uutta vankilaa, mikä hänen itsekäs egonsa oli aiemmin.
voin sanoa, että ikinä ei kätteleminen ole johtanut yhtään mihinkään juttuun miesten kanssa. Mielestäni vain tynnyrissäkasvaneille voi käydä niin. Tai sitten sairaalloisen epäluuloiset ja mustasukkaiset miehet kuvittelevat niin naisista, joten heidän pyrkimyksenään on rajoittaa näitä kaikin tavoin. Ja tyhmät naiset myötäilevät näitä despoottejaan.
Miltei minkä tahansa äärimmäisenkin typerän säännön saa uskovaiselle "myytyä", koska tämä niin kovasti haluaa täyttää auktoriteeteiksi katsomiensa tahojen (jumalan, allahin, papin, mullahin) toiveet ja kehotukset. Aivopesun voi havaita onnistuneen, kun ihminen itse aivopesee itseään eikä siihen enää tarvita jatkuvaa määräilyä.
että ainakaan itse kättelemäni naiset olisivat kovin villeiksi tulleet. Oma mahani kylläkin tuli villiksi, kun jouduin kerran kättelemään noin nelisensataa ihmistä (suurin piirtein puolet naisia ja puolet miehiä). Sain joltakin tai joiltakin toimeliaan mahapöpön.
Mutta ei mielestäni keneltäkään tule vaatia, että hän tervehtisi kanssaihmisiään tavalla, jonka kokee uskonnollisista tai muista syistä hyvin vastenmieliseksi. Kohteliaisuutta voi osoittaa muillakin tavoilla.
Respect you'r parents - shake hands with them everyday
...would have been rather surprised had I begun to shake hands with them everyday. Would my own offspring begin to shake hands with me everyday I would be very surprised too. Hugging is our family custom.