Voiko kahvin juonti laukaista paniikkihohtauksen? koin vasta tosi inhottavan kauppareissun. Tuli vaan semmonen olo etten pysty menenemään kassalle, etten selviä siitä ja pyörryn siihen paikkaan. Kädet tärisi ja sydän hakkas. Sitten alkoi heti helpottaa kun pääsin ulos, en ollut juonut sinä päivänä kunnolla ja oli helle.Voiko tuommoset asiat edesauttaa kohtauksen tulemista? Jäi kammo tuosta kauheasta käsien tärinästä enkä halua samaa uudelleen. Muutenkin isoihin marketteihin ja muihin isoihin liikkeisiin meno tuottaa välillä ongelmia,ja pelkään pitkissä kassajonoissa olemista.Asioin mielummin pienissä kaupoissa ja oon kokenut sen paremmaksi.Kai jonkulaisella itsevarmuuden puutteella on osuutta asiaan? jos kohtausta pelkää se varmasti tulee otollisessa tilanteessa. Näitä oireita on ollut muutaman vuoden ajan. Välillä on tosi hyviä jaksoja ja olo hyvä ja rauhallinen. Töissä pystyn olemaan ongelmitta,ja muutenkin asioin kaupungilla suht normaalisti.Kai tämä on jonkulaista valikoivaa paniikkia.Marketissa ensimmäinenkin kohtaus tuli, kiinnitin jotenki liikaa huomiota itseen ja mietin että mitä jos pyörtysin tähän paikkaan. Silloin alkoi kaikki näyttää "liian kirkaalta" ja suunnilleen juoksin ulos. Kaikki oireet häviää kuin seinään kun pääsee ulos, pelkkä ulko-ovenkin näkeminenkin rauhottaa kummasti. Onko muilla samanlaisia tuntemuksia? kotona ei ole koskaan oireita, koen sen turvapaikaksi.Helpotti kun sain tänne kirjoitella tuntemuksia vaikka teksti saattoi olla välillä sekavaa.
paniikkikohtaus
jännittäjä23
153146
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
kyllä kahvi laukaisee, mulla on monesti..
voi laukaista kohtauksen, jos sinulla on jo ennestään ollut "panikointia". Monet yrittää lievittää kohtausta ja niitä inhottavia oireita tupakoimalla, mutta olo oikeastaan vaan pahenee siitä kessuttelusta ja pitää sitä kohtausta yllä kauemmin. Kahvikin stimuloi aivoja. Paniikkihäiriöhän on tavallaan sellainen kiihtymystila, taistele tai pakene, tätä kiihtyneisyyttä kahvi saattaa piristävänä aineena lisätä.
Koti on monelle paniikkihäiriötä potevalle se turvapaikka, missä on helppo olla. Mutta jos paniikkihäiriö pääsee niin pahaksi, että et uskalla enää ulos kotoa, kodistakin voi tulla vankila, syrjäydyt ja jäät sinne yksin.
Hengitysharjoittelu ja rentoutuksen opettelu on yksi hyvä keino lievittää paniikkia, toinen hyvä konsti on kääntää huomio itsestä muihin ihmisiin ja asioihin. Kun tunnet, että kohtaus on tulossa, niin katsele ympärillesi ja ajattele vaikka mitä hullua muista ihmisistä tai asioista mitä näet siellä kaupassa, niin kohtaus lievittyy. Joskus lääkkeet ovat ainoa tehokas apu pahimpiin kohtauksiin. Ja muista hokea itsellesi: Hyväksyn itseni tällaisena ja riitän itselleni, olen hyvä tyyppi.
itse olen ainakin huomannut kahvin tekevän rauhattomaksi ja sen takia jätin kahvin. Juon nykyään teetä. Olen kuullut kahvin aiheuttavan kuvailemiasi oireita. Tietenkään kahvi ei voi olla ainoa syy, mutta se saattaa laukaista paniikin helpommin. Itsekin tykkään asioida pienemmissä kaupoissa, mutta pakko sitä on kuitenkin ihmisten ilmoilla liikkua ettei sitä vaan kotiin jumitu.
Paniikkihäiriön taustalta useimmiten löytyy itsetunto-ongelmia, minäkuva on heikko tai vääristynyt. Voi tuntea olevansa huonompi kuin muut, riittämättömyyden tunne on myös yleistä. Sellaista ylikiltteyttäkin ja miellyttämisen halua löytyy panikoivien taustalta. Voi myös vaatia itseltään liikaa. Ympäristökin asettaa ihmisille paineita, mutta jos oma minuus ja oman jaksamiset rajat ovat selvillä, kaikkiin niihin vaatimuksiin ei ole pakko vastata. Monet panikoivat ovat myös täydellisyyden tavoittelijoita ja äärimmäisen tunnollisia, he pelkäävät epäonnistumista. Jatkuva itsensä tarkkailu ja vertaaminen muihin, niihin muka täydellisiin ihmisiin, vain pahentaa tilannetta ja voi sulkea ihmisen sisälle kuukausiksi. Rohkeasti vain ulos liikkumaan, vaikka se pelottaakin. Kukaan ei tuijota sinua kaupassa, vaikka luulet kassalla niin, että sata silmää tarkkailee arvostelevasti sinua ja liikkeitäsi. Nostappa rohkeasti katseesi ja katso ympärillesi siinä kassalla, näet että kukaan ei kiinnitä sinuun mitään huomiota, kukaan tuskin edes huomaa sinua, sinulla vain on sellainen tunne.
Moni paniikkihäiriötä poteva usein sanoo, että huimaus on se pahiten invalidisoiva asia, mikä pitää poissa ihmistenilmoilta. Yksi hyvä tapa pitää se huimaus loitolla on se, että älä vain katso alas, katuun, lattiaan tai jalkoihisi, kun se huimaus alkaa, vaan suorista ryhtisi, hengitä syvään ja etsi silmilläsi jostain kauempaa jokin kohde ja ala mielessäsi kuvailla sitä, samalla kun liikut sinne kohteen suuntaan. Näin kiinnität huomion pois itsestäsi ja se huimaus helpottaa. Tämä on hyvää terapiaa panikoivalle ja tätä voi ensin harjoitella pienellä kävelylenkillä, sitten voi siirtyä harjoittelemaan tätä vaikka isoihin marketteihin. Mulla tämä on toiminut todella hyvin. Ja se itsensä tsemppaus on tärkeä asia, itseään ei kannata surkutella. Sellainen "Sori, että oon syntyny ja anteeks, että oon olemassa" asenne kannattaa paniikkihäiriöisen unohtaa. Eihän ketkään muutkaan ihmiset olemassaoloaan anteeksi pyytele.
kiitos kaikille vastauksista, on hyvä kuulla muitakin kellä kokemusta samoista tuntemuksista, vaikka eihän tämmestä kellekkään toivoisi. Yllä oleva teksti kuvastaa mua hyvin, itsetunto-ongelmat yms. niin tuttu juttu elämän aikana. Joskus tulee just semmosia "anteeksi että olen olemassa" kausia :) tympeintä on se että jos edellinen kauppareissu on huono on seuraava myös jotenki jännittyneempi ja epävarma, tavallan jää se paniikki putki päälle. Mutta jos on hyviä kokemuksia takana menee erilaisiin juttuihin paljon luottavaisemmalla mielellä. Kai se pitää vaan hyväksyä että niitä joskus tulee eikä pelätä seuraavaa kertaa. Huimausta saatta tulla isoissa marketeissa kun kaikki on jotenkin niin avaraa.Ajatuksen voimalla on kyllä aika suuri merkitys, jos kohtauksen tullessa sitä miettii ja kiinnittää huomiota kaikkiin oireisiin niin paniikki voi kasvaa kauheisiin mittasuhteisiin.
vuoria. :) Paniikkia ei saa päästää niskanpäälle, muuten siitä tulee se joka hallitsee sinua ja elämääsi, etkä sinä sitä. Mielessään voi kuvitella, että se paniikkikohtaus on kuin jokin mörkö joka hyökkää. Ethän sinä anna kenenkään ihmisenkään käydä marketissa tai muualla päällesi tai anna hallita elämääsi, miksi annat paniikin. Taistele! Älä pakene. Paniikkihäiriöisillä on jotenkin se oman minän ja oman elämän hallinta hukassa. Kaikki konstit on sallittuja, että saat takaisin itsesi hallinnan, määräät omasta itsestäsi, etkä anna paniikin ottaa valtaa itsestäsi. Voit vaikka äänettömästi, hiljaa mielessäsi, kirota siellä kaupassa, kun kohtaus meinaa yllättää, että: Mua et perkele nujerra, se oon saatana MINÄ joka määrään!
pahentaa ja laukasee kohtauksen. Siksi kannattaa välttää niita, näin ainakin minä teen. Kahvia en juo ollenkaan, mutta olen kyllä polttanut ja nyt yritän päästä siitä eroon. Alkoholia käytän harvoin, mutta en kuitenkaan ole sitä kokonaan lopettanut, itseppähän sitten paniikkini kärsin.
Ihmettelen aina kun luen näitä juttuja paniikista kun sanotaan, että alkoholi pahentaa sitä. Minulla ainakin alkoholi on ainut joka auttaa. Kun juon muutaman kaljan tai konjakkia tai jotain niin voin mennä kauppaan ja ihan mihin vaan eikä ole paniikista tietoakaan vaikka muuten jännitän isoja kauppoja ja kassajonoja ja ties mitä. Tiedän kyllä, että alkoholi ei ole hyvä lääke tähän koska se aiheuttaa riippuvuutta ja muitakin terveydellisiä riskejä, mutta ainakin se auttaa. Lääkkeitä en uskalla ottaa kun ne kuulema saattavat pahentaa oireita ainakin aluksi. Kai sitten olen tuleva alkoholisti tämän paniikin takia.
Suosittelen yksityislääkärin ja psygiatria tämä ei lähde lääkkeikkä. Kokemusta on!!!
En nyt tiedä onko tämä mun tuntemus panikki vai mikä en ole ikinä edes kysynyt tästä,mutta kun minä joskus olen kaupassa niin rupee huimaamaan ja yhtääkkiä tulee "kylmä" olo sisällä ja sydän hakkaa tuhatta ja sataa...tuntuu silloin että hengissä ei selviä kaupasta pois!!Onkos muilla tämmöstä?
Mä pystyn usein juomaan kahvia lomalla, kun ei ole mitään stressiä.. Mutta kun koulu alkaa niin lopetan yleensä sitten kahvin juonnin, koska stressi ja kahvi ei ole hyvä yhdistelmä.
yritin lopettaa tupakoinnin ja olinkin viikon polttamatta kunnes tupakan vieroitusoireet laukaisivat stressin ja sitä kautta paniikkikohtauksia, eli vähän 2 teränen miekka tuo lopetus homma. kahvissa sama, kahvi kannattaa lopettaa tosi hitaasti esim ensin puolet siitä mitä ennen joi ja 2 viikon päästä yks kuppi aamulla.
Itselläni täsmälleen samanlaisia oireita. Käyn mielummin pienissä kaupoissa. Kerran kävelin isoon markettiin, ja samoilla askelilla kassan kautta ulos, en vaan pystynyt menemään kauppaan kun se oli niin täynnä.. Ja ne kassajonot on hirveitä, ainakin jos on yksin.. Pystyn myös olemaan töissä suht ongelmitta. Ja aina on tiedettävä mistä pääsee ulos, eli tahdon mielelläni pitää ulko-oven näkökentässäni! Ei ole helppoa! =) Ainiin, koti on maailman parhain paikka!
Samanlaisilla kohtauksilla marketissa kohtaukseni alkoivat n.3v sitten. Sitten tuli kohtaus ulos lenkille lähtiessä, muutaman sadan metrin päässä tuli paniikki ja ajatukset "ÄLÄ MENE KAUEMMAS, KOHTA PYÖRRYT" jne. ja alkoi huimata. Siihen lenkki loppui ja äkkiä kotiin. Sitteen tuli autolla ajaessa kohtaus kun pysähdyin liikennevaloihin. Joka puolella autoja, hiki pinnassa, sydän hakkasi, huimasi ja teki mieli juosta ulos autosta. Sain itseni rauhoittumaan mutta siihen jäi autoilu. Ja möin autoni. Pystyn enää pieniä matkoja ajamaan mutta en liikennevaloihin. Kukaan läheisistäni ei tiedä vaivaani. Lääkärissä en ole käynyt. Häpeän ehkä tätä sairautta. Nyt pitkän hyvän ja lähes oireettoman kauden jälkeen kaikki alkoi alusta. Yritän pinnistellä vastaan. Ehkä jopa uskaltaudun lääkäriin koska haluaisin elää normaalia elämää ja saada ajatukset kirkkaaksi ja jännityksen pois.
Ei ihan yksi tai kaksi kertaa riitä siihen kun on jo ulko-ovella tehty U-käännös kun nähty pitkät kassa jonot. Mitä pienempi kauppa tai kioski ja mitä vähemmän porukkaa sen parempi!