me olemme vanhempina huolehtineet lapsen ja kummin suhteesta siten, että lähetämme kummeille valokuvia, lapsen piirrustuksia,lapsen oppimia uusia asioita jne pidämme siis kummin tietoisena mitä hänen kummilapselleen kuuluu.
minusta on todella kurjaa että kummitäti ei muista kummilapsellensa lähettää edes korttia ulkomailta, eihän se nyt niin paljon vaatisi? tai laittaa muuten vain kortti joskus,ne ovat edullisia laittaa mutta lapselle älyttömän iso asia :)
ihan oikeasti,jos lupaudutte kummiksi niin laittakaa edes joskus vaikka se postikortti tulemaan jos ette vaivaudu muuten pitämään yhteyksiä. kylässäkin saa käydä muulloin kuin syntymäpäivä juhlissa,kiitos silti että niissä kuitenkin..
lapselle kummi on tärkeä henkilö!!!
minusta on todella kurjaa että kummitäti ei muista kummilapsellensa lähettää edes korttia ulkomailta, eihän se nyt niin paljon vaatisi? tai laittaa muuten vain kortti joskus,ne ovat edullisia laittaa mutta lapselle älyttömän iso asia :)
ihan oikeasti,jos lupaudutte kummiksi niin laittakaa edes joskus vaikka se postikortti tulemaan jos ette vaivaudu muuten pitämään yhteyksiä. kylässäkin saa käydä muulloin kuin syntymäpäivä juhlissa,kiitos silti että niissä kuitenkin..
lapselle kummi on tärkeä henkilö!!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
kummista niin tärkeän henkilön? Sun kasvatus tolta osin on mennyt ihan päin vittua. Ei kummilla ole mitään oikeudellista vastuuta mistään. Jos taot sitä lapsesi päähän, jotta kummi sitä ja kummi tätä niin olet oikea idiootti.
Minulla on 5 kummilasta. Kahden kummilapsen vanhemmat eivät pidä yhteyttä. Toisen eivät ole koskaan pitäneetkään, Itse pidin heihin siihen asti kun lapsi oli viiden vanha. Sitten lopetin. Ajattelin että yhteydenpito ei ole pelkästään minun vastuullani.
Toisen kummilapsen äiti (serkkuni vaimo) ilmeisesti suuttui jostain, eikä vastaillut txtviesteihini mitenkään, ei puhsoittoihin joissa kysyin mitä lapselle voisi ostaa lahjaksi. Jossain vaiheessa kun kysyin varmaan kolmatta kertaa että olisko jotain lahjatoiveita niin tuli vastaus että "on kuule ollut niin kiire etten ole ehtinyt sulle tekstaileen".
Huvipuistossa kesällä kun kohdattiin hän vain käveli vain ohi ja sanoi terve. Myöhemmin illalla näimme hänen miestään joka tuli iloisesti juttelemaan. Ilmiselvästi vaimo ei ollut maininnut sanallakaan nähneensä meitä jo aiemmin samana päivänä.
En ole tuon jälkeen ostanut kuin joululahjan vuosittain, millään muulla tavalla en hänen lastaan edes halua muistaa. Myös tälle toiselle kummilapselle lähteän joululahjan, mutten muuta.
Mielestäni olen yrittänmyt parhaani, mutta mä vaan sain tarpeekseni tosta yksipuoleisesta yhteydenpidosta.
Kyllä kummius on myös lapsen vanhemmista kiinni.
Sama tilanne minullakin. Kauheesti täälä vanhemmat valittaa kun ei kummit pidä yhteyttä,mutta on sitä näinkin päin,että minä esim. haluaisin pitää yhteyksiä,nähdä kummilastani ja tehdä sen kanssa kaikkea,mutta kun yhteys on yksipuolista,niin tosi kurjaa itseä tyrkyttää kylään sun muuta..
Miksi lapsen pitää joutua kärsimään, kun aikuiset eivät osaa tulla toimeen keskenään?! Eikai se lapsen vika ole, jos äiti ei suostu kanssasi keskustelemaan...
En usko että lapsi tästä kärsii, koska minun ja mieheni lisäksi hänellä on 3 muutakin kummia. En tosin tiedä heidän yhteydenpidostaan.
Oletko sitä mieltä, että minun pitäisi sinnikkäästi tyrkyttää ystävyyttäni tälle naiselle vaikka hän ei selvästikään sitä halua? Sulla näkyy olevan melkoinen elämänkokemus, ja varmasti osaat neuvoa minua kuinka tässä asiassa tulisi toimia oikein?
Ei, en ole sitä mieltä että sinun pitäisi väkisin tyrkyttää ystävyyttäsi lapsen äidille, joka ilmeisestikään ei sitä halua. Mutta lapseen voisit kyllä pitää yhteyttä.
Minä "tyrkytän" näitä "pidä kummilapseesi yhteyttä"-mielipiteitäni ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että omat kummini (vaikka sukulaisia ovatkin) ovat jääneet itselleni melko vieraiksi. Samaa en halua omille lapsilleni, enkä myöskään kummipojalleni.
Itse olenkin siitä onnellisessa tilanteessa, että sisko lapsineen asuu niin lähellä, että voin tavata heitä niin uein kuin mieli tekee :) Siitä huolimatta myös posti kulkee puolin ja toisin.
Että pitäisin tätä yhteyttä? Kuinka se onnistuisi pelkästään lapseen, "ns.äidin ohi"?
Itse en keksi muuta kuin kirje ja lahja, ja siitä ei ole mitään hyötyä, lapsi ei kuitenkaan opi sitä kautta minua/meitä tuntemaan. Se ilmeisesti on kuitenkin ajatuksesi?
Kirjoitin n. 4 vee sitten kirjeen kummipojalleni, jossa lähetin synttärilahjan ja pyysin Särkänniemeen, sanoin että voisin ostaa rannekkeen päiväksi sinne. (välimatkaa meillä on noin 200km.) Äiti vastasi että tänä kesänä eivät ole tulossa Tampereelle päin. Se oli kuitenkin se sama kesä jolloin äidin siellä sattumalta näin, meni ohi ja huikkasi hätäisesti terve. Itse jonotin silloin oman jälkikasvuni kanssa laitteeseen rauta-aitojen välissä, joten olisi ollut hieman hankala juosta perään ja kysyä kuulumisia. Ja tuosta käytöksestä päätellen häntä ei olisi huvittanut niitä edes kertoa.
Mitä ehdottaisit tässä tapauksessa että tekisin?
Missä lapsen isä on, tuletteko toimeen hänen kanssaan? Ehkäpä voisit olla yhteydessä häneen ja yrittää sopia tapaamisesta lapsen (ja isän) kanssa.
Kuulostaa kyllä todella oudolta tuo lapsen äidin käyttäytyminen sinua (teitä) kohtaan, ihan kuin hän tahtoisi "omia" lapsen tyyliin "minä olen äiti eikä kukaan muu voi tai osaa". Toivon kuitenkin, että saat(te) asiaan jotakin selvyyttä. Sekä sinun että kummilapsesi takia!
...mukamas kieltäytyä, ettei saa ikuisia vihoja päälleen?
Itse olen nuorena suostunut hieman vastentahtoisesti (TYHMÄ!) 2 todella rakkaan lapsen kummiksi, enkä tätä pestiäni ole kovinkaan kummoisesti hoitanut: en ostele lahjoja joka risaukseen, enkä edes pääse katsomaan näitä lapsia kuin pari kertaa vuodessa, saatikka jotain OIKEAA kumminvirkaa eli niitä uskontojuttuja kertoillut...
Parasta olisi, jos voisin viettää aikaa lasten kanssa, mutta mennyttä mikä mennyttä, ovat jo isoja "penskoja".
Tosin perheet eivät ole käyneet meillä vaikka itse olen rampannut aikoinaan useastikin heidän luonaan (asumme aika kaukana toisistamme), ja silloin joskus, kun olen jotain lahjaa laittanut, niin KIITOSTA EI TULE!!!
Vikaa on kummeissa ja kummilapsissa... ja yhtälailla kummilapsien vanhemmissa.
Meillä on kolme lasta. Vanhimmalla on aivan ihanat kummit, heidän kanssaan yhteydenpito on molemminpuolista ja sellaista "tavallista". Asuvat suht lähellä, joten nähdäänkin aika usein.
Keskimmäisellä lapsella on kummeina aviopari ja siskoni. Aviopari on nykyään ex, ja sitä myötä yksi kummi hävisi. Kahden muun kanssa pidetään yhteyttä myös molemmin päin. Molemmat asuvat kaukana, joten kovin usein ei nähdä.
Nuorimmalla on myös kummeina aviopari ja yksi lasten serkuista. Avioparin kanssa yhteydenpito on tiivistä ja koska asuvat suht lähellä, nähdäänkin usein. Tämä toinen kummi asuu myös lähellä, mutta ei oma-aloitteisesti pidä yhteyttä, ei käy, ei yleensäkään noteeraa kummityttöään millään lailla.
Kaikilla kolmella vähän erilaiset kummisuhteet, onneksi kenellekään ei ole sattunut niin että kummit olisivat täysin unohtaneet. Ja kyllä meillä ainakin huomaa että kummisuhteet ovat tärkeitä, sekä lapselle että kummeille.