halvaus

Ikävä asia kun tällaista sattuu.
Itselläni oli myös aivoinfarkti, sain nopeasti apua Meilahdessa, liotushoito eikä mitään jäännösoireita jäänyt.
Kaikilla ei käy yhtä hyvin, surullista.
Kovin surullista, mutta aina kannattaa yrittää kuntoutusta, ei se koskaan ole hukkaan heitettyä.
Toivon voimia sinnepäin!

Kerron kuntoutumisesta omana kokemuksena, sillä
olen halvaantunut helmikuussa 2006 ja myös oike-
anpuolisesti.
Halvaannuin täysin liikkumattomaksi, sekä
viikon ajalta elämästäni en muista mitään.
Olen 63-vuotias, mutta fyysisesti hyväkuntoinen.
Sitten omia kokemuksia kuntoutumisesta:
Kuntoutuminen etenee koko ajan,mutta vain erittäin kovalla harjoittelulla ja peräänantamat-
tomuudella. Kuntoutumisharjoittelua pitää jatkaa
tiiviisti kuutena päivänä viikossa, mutta muistaa
pitää välillä lepopäiväkin.
Sinun kannattaa selvittää kaikki ne tiet ja kanavat mistä on mahdollista saada kuntoutusta
ja käyttää ne hyväksesi.
Kuntoutua voi ainakin kahden jopa kolmen vuoden aikanaa halvaantumisesta, mutta tosin kuntoutumi-
nen on hitaanpaa kuin alussa.
Kuntoutumiseen vaikuttaa tietysti ikä ja halvaantumista edeltävä fyysinen kunto.
Älä menetä missään tapauksessa uskoasi, huominen
on aina parempi. Tosin väliin mahtuu huonompiakin
päiviä.
Kuntoutumisesi riippuu hyvin paljon sinusta itsestäsi ja läheisistäsi.
Pitää vain uskoa, että en jää tälläiseksi, sekä
asetttaa elämälleen aina jotain tavoitteitta
esim. minulla oli tavoite matkustaa Espanjaan
viime syksynä ja se matka onnistui.
Tänä syksynä olen menossa Aivohalvaus ja Afasia-
liiton matkalle Teneriffalle.
Ajattele, että huominen ja, tulevaisuus on paljon parempi, en jää tämän kuntoiseksi vaan
peranen ties minkä kuntoiseksi, se riippuu
minusta itsestäni.
Vointia!

Haluisin tietää että voiko vyötäröstä alaspäin halvaantuneen syliin istua? hän olisi tietenkin isompi kuin minä, että hän ei kyllä alleni "litistyisi", mutta kestääkö jalat? olisin kiitollinen jos joku osaisi vastata kysymykseeni! :) en tiedä mistä tätä olisi sopiva kysyä? :o