Itsellä ei nyt ole inspiraatiota. Entäs muilla?
Filosofista aloitusta
toivotaan -
682715
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 68
Vanhimmat
Niin.Miksi ei voi unohtaa,vaikka tahtoisi?
Ja.Miksi muistaa,vaikka ei tahtoisi?
... että erään uskontosuunnan mukaan kaikki sellaiset asiat, mistä ei ole tehnyt parannusta, säilyvät muistissa ilman kristuksen sovitusta ja anteeksiantoa.
Kuollessa tulee kaikki videona mieleen, ja kärsimys on kova.
Sanon tämän nyt vaan, kun mieleen juolahti...
eli käy juuri päinvastoin kuin haluaisi, kun oikein kovasti YRITTÄÄ jotain.
Oisiko ongelma biologinen, vaikka kysymyksesi onkin filosofinen. :)
Filosofian piiriin kuuluu kaikki ilmentymät.
filosofia ja biologia!
eikä sitten muista unohdustaan. Täälläkään en muista koskaan käyneeni. Olen unohtanut.
Eivät ne keskenään kilpaile, vaan filosofia huomioi toiset tieteenhaarat. Jos nyt filosofiaa voi tieteeksi edes kutsuakaan.
alempana on niin mielenkiintoista nahinaa.
Ei mikään piristä niin kuin pieni tukkanuotta.
mieluimmin jotain,vaikka mille saisi nauraa,, kerro minkä näköinen olet niin naur4etaan porukalla
Jopa tekohymyily tuottaa serotoniinia aivoihin.
En minä kyllä ole pilkkanaurua kokenut miellyttäväksi.
Ammatilla pääsee ainakin täällä pitkälle
serotoniinin määrää?
Ei se minulla tekohymyllä nouse eikä edes lenkkeilemällä.
"Ollako vai eikö olla,kas siinä pulma!Parempi onko hengen kärsiä,kaikk inhat nuolet kohtalon.....
vaiko asein käydä tuskain merta vastan....?"
purkista, jos ei nouse nauramallakaan.
että tiede sen todistaa, että serotoniinia erittyy tekohymyilylläkin.
mutta ehkä olen poikkeus.
Kyse oli tekohymyilystä ei vilpittömästä nauramisesta.
Tunnen serotoniinilääkityksen...että näin.
.. tapauksessa, että on serotoniinien tuotanto sekaisin, niin voi tuntua mitättömältä neuvolta.
En ole itsekään mikään iloinen ihminen, mutta huomaan, että mielialaansa voi vaikuttaa kyllä kasvojen ilmeellä.
hauska,huumorintajuinen,sanovat minusta.
Naama aina aurinkona,vaan eivät näe sisälle.Se,mitä kannan,on surua niin kaukaa,että se on tausta olemiselleni.Olen naurava narri ja harlekiini.Lapsesta asti.Naurussa silti osa voimaani.
niin,että minkä taakseen jätti sen edestään löysi,Reiskako siinä taas??
Minä vaan tykkään miettiä elämän perustuksia...
*miettii*
Ammatti ja koulutus, siitä on hyvä aloittaa
... koulutukseltani elektroniikan suunnittelija.
Ammattia ei tällä hetkellä lainkaan... opiskelua ja
elämän ihmettelyä, "viisastelua" ja uusien näkökulmien hakua.
Aijai aijai! ;)
Ammattini on keskenkasvuisten unelma ja koulutukseni sitä sun tätä.
noin...
filosofisen käsityksen mukaan ei ole merkitystä mikä olet,missä olet ja miksi..mutta voit kysyä miksi olen?mistä tulen?minne menen?
Kuka oli Sokrates?
Xantipan mies.
Xantippaa ärsytti kun mies kulki kaduilla ja vain keskusteli.
Sokrates sai pissapotan siällön päähänsä.
"Tunne itsesi",mutta luin viisaamman ajatuksen"Tunne itsesi tuntemattomuus".
Löytyykö pinnan alta ja mitä löytyy?
Mitä enemmän tiedät, sitä vähemmän tiedät tietäväsi.
Se kasvattaa nöyryyttä ja suvaitsevaisuutta.
tiedät itsesi ja muiden luulevan. Tosin luulokin on vain kovin subjektiivista.
En ole paljoa lukenut suuria ajatuksia, tyydyn pieniin.
Joskus mieleen tulee vaikka tällaista: "Muuksi ei voi muuttua, joka jo on". Tai: "Elämä on virta, jolla on vain yksi suunta".
että joka päivä minä luulen paljon enemmän kuin tiedän.
Ehkä sitä voi kutsua oppimiseksi?
Itsetuntemuksen lisääminen auttaa kyllä siinä, että kun tietää muiden vain luulevan itsestään kaikenlaista, se ei enää haittaakaan. Sinäpä sen sanoit.
Kysymys oli aloittajalle kun aloitus oli niin vakava.
Minähän vaan kyselin aloitusta jostain filosofisesti kiinnostavasta elämän ilmentymästä.
Eilen tuolla oli yksi akateeminen ja yksi kirvesmies. Tuli aika pitkät ja hauskat ketjut. Kysyin sitä ammattiasi siksi, että nauratti nuo kaksi "ammatti/koulutus-ketjua" ja aloituksesi näytti silloin uhkaavan vakavalta. No se oli eilen. Ihan hyvä aloitus :)
Luin vastauksesi vasta nyt, siksi en tajunnut sitä.
Selkis ..
sängystä tänä aamuna kun kaikki on jo tehty?
(Oliks tää tarpeeksi filosofista?)
T.
Paloma
tekemään tehtyjä asioita uudella tavalla! :)
Joistakin vahingoista on viisastunut, toisista taas ei.
Olemisen sietämätön keveys ...
ajatusteni maailmaan:
Luopuminen on tuskallista. On luovuttava niin paljosta hyvästä, jotta paras jää jäljelle.
Eikä viittaa kumppanien määrään vaan yleensä elämän ristiriitoihin sekä itsensä tuntemiseen ja kehittämiseen. Luopua ennakkoluuloistaan, liian nopeista johtopäätöksistä, liian pinnallisista ongelman ratkaisuyrityksistään...toisten miellyttämisestä, keskeneräisyyden pelostaan, täydellisyyden tavoittelustaan..
Käydä se tuska läpi, jotta jäljelle jää aito minä.
En ajattele, että luopumisen jälkeen paras jää jäljelle. Minä ajattelen yksinkertaisemmin, siis että, vain ainoa jää jäljelle.
hyvän vastustaja. Parasta tavoitellessaan saa
useinmiten jotain ihan muuta kuin tavoittelee. Mistä
edes tiedämme mitä on paras? Se on vain uskomus jostain...
Hyvä on riittävä ja kelpaa minulle.
hyvä on riittävä. Hyväkin muuttuu toki huonoksi, jos
sitä ei huolla ja katsele uusin silmin. Ihminen muuttuu haluaa tai ei.
Siksipä en ihmisestä käytäkkään laatusanaa hyvä, vaan arvioisin näin, että hän tuntuu hyvältä ja silloin se riittää.
ja elämän tarkoituksena on kasvaa paremmaksi ihmisenä, matkata ihmisyyttä kohti.
Tuo on kyllä kauniisti kirjoitettu, mutta olen silti sitä mieltä, että se ihmisyys joko on tai ei ole jokaisella sisimmässään.
Ja jos se on siellä, niin sinne ei tarvitse tehdä matkaa, mutta jos se taas puuttuu niin silloin sinne ei voi koskaan saapua perille.
Matkan pituus riippuu siitä miten kukin arvojaan määrittää. Yli-ihmiseksi en kuitenkaan ole pyrkimässä. Vrt Nietzsche.
Aivan, ja sen mitta on ääretön.
Elokuvantekijät ovat käsitelleet aihetta.
Eräs koomikko sanoi Paris Hiltonin tilanteesta, että 'How can anyone screw up being rich? All you have to do, is sit down somewhere and be rich. How can you screw that up?'
Ehkä elämän keveyskin on haaste?
itsesi tuntemattomuus",kirjoittaa M.Siivola,jonka löytää googlettamalla depersoonaalisatio.
Paljas minä,hurja kokemus.
että niin moni on pullollaan omahyväisyyttä?
Peitetäänkö sillä jotain muuta, mitä?
hyvyydestä kuin epäinhimillisyys inhimillisyydestä.
Minä en oikein tajua termiä omahyväisyys. Voisiko joku määritellä tuon ominaisuuden?
jos sana ei sinulle aukea!
Nyt kyllä itse syyllistyin omahyväisyyteen, eli kopeuteen, eli pöyhkeyteen, eli itserakkauteen.
En todellakaan saanut sanasta mitään viberoita. Itserakas on kyllä selvä termi.
Siitäkin on sosiaalidemokraattis-luterilainen selitys ja länsimaailman määritelmä aika kaukana toisistaan.
En ole missään törmännyt niin suureen joukkoon ylenpalttisen menestyneitä ja joka suhteessa hyviä naisia (ja muutamia miehiäkin) kuin tällä palstalla.
Jos kirjoittaja ei ole rikas tai hyvässä ammatissa, niin ainakin hän on hoikka, nuorekas ja kaunis. Ellei, niin ainakin lapset ovat lääkäreitä ja diplomi-insinöörejä tai muuten hyvinkasvatettuja. Älykkäitä ja viisaitakin useat ovat ja tietenkin ehdottoman uskollisia, raittiita ja tupakoimattomia.
En aina tunne täällä oloani kotoisaksi.
ainakin kaksi muukalaista yössä!
Eiköhän itsekukin ole vähän muukalainen.
Kaikki muu lähes löytyy, mutta en ole raitis.
"Kerran koin olla kuin ovat muut,
suuni koin laittaa kuin oli muitten suut,
kauan en voinut seurata toisia suita,
kun jo loilotin pari tahtia erillä muita".
Nuo pojat sekoittivat jälkipolvienkin musiikit aina tänne asti. Eipä ole ollut niin voimakasta trendiä, että olisi aloittanut jotain uutta.
mikäli ei olisi ollut Chuck Berryä ei Beatlesiakaan,
mikäli ei Blues:a ei Chuck Berryäkään, mikäli ei orjuutta ei bluesiakaan, mikäli ei kolonalismia ei orjuuttakaan.... jne
Beatleistä. Sillä oli tämä itämainen hippimeininki.
Muut ovat länsimaisia.
Chuck Berry on jo unohtunut, eikä ole samalla tavalla kaiken kansan huvittaja ollutkaan. Voihan olla, että me jokainen imemme itseemme vaikutteita...
alkuaan tutustutti muut beatlet intialaiseen musaan.
... minusta beatleillä mitään intialaisia vaikutteita ole?
Shankar opetti aikoinaan Harrisonin sitarin saloihin.
... huumepöllyjen innoittamaa - ainakin lännessä. Mutta onhan se hienostuneempaa kuin näiden kräkkiä polttavien touhut.
Muutenkin tulee mieleen, että isokohan osa populäärimusiikista on huumeiden innoittamaa. Ja muukin taide.
aika varmasti, että suuri osa kulttuurin ja taiteen tuloksista olisi jäänyt syntymättä ilman "nautintoaineita".