Mä oon ruma. Ihan poikkeuksellisen ruma. Ihan turha ees haaveilla, että kukaan koskaan rakastuis tän näköseen.
Ei oo kenenkään hyvä olla yksin, mutta kaikille ei silti oo suotu edes kohtalaista mahdollisuutta parisuhteeseen. Se tuntuu niin pahalta.
Asia on näin, ja sen pystyy ymmärtämään, jos on rehellinen itselleen. Mutta kulttuuri kieltää olemasta tässä asiassa rehellinen. Ei saisi sanoa, mitä minä nyt sanon, vaan pitäisi jauhaa jotain sisäinen kauneus -paskaa. Ja myös ajatella. Ja ihmiset on sovinnaisia. Kun ei saa uskoa / ajatella / myöntää asian olevan niin kuin se on, niin sitten ihmiset todella ei usko / ajattele / myönnä. Edes oman päänsä sisällä. Ja näin ihmiset antavat kusta itseään silmään, vieläpä itsekin pissivät omiin simmuihinsa. Tosi älykkäätkin ihmiset.
Mutta ei toi ihmisten taipumus ajatella annettujen normien mukaan oo se isoin ongelma tässä, vaan se, että ihmisen täytyy ulkonäkönsä takia elää yksin.
Se raastaa. Paljon.
Ei oo kenenkään hyvä olla yksin, mutta kaikille ei silti oo suotu edes kohtalaista mahdollisuutta parisuhteeseen. Se tuntuu niin pahalta.
Asia on näin, ja sen pystyy ymmärtämään, jos on rehellinen itselleen. Mutta kulttuuri kieltää olemasta tässä asiassa rehellinen. Ei saisi sanoa, mitä minä nyt sanon, vaan pitäisi jauhaa jotain sisäinen kauneus -paskaa. Ja myös ajatella. Ja ihmiset on sovinnaisia. Kun ei saa uskoa / ajatella / myöntää asian olevan niin kuin se on, niin sitten ihmiset todella ei usko / ajattele / myönnä. Edes oman päänsä sisällä. Ja näin ihmiset antavat kusta itseään silmään, vieläpä itsekin pissivät omiin simmuihinsa. Tosi älykkäätkin ihmiset.
Mutta ei toi ihmisten taipumus ajatella annettujen normien mukaan oo se isoin ongelma tässä, vaan se, että ihmisen täytyy ulkonäkönsä takia elää yksin.
Se raastaa. Paljon.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mikä on oikeasti kaunis ja mikä ruma?Okei no jos ei hygieniasta huolehdi niin se tuskin kenestäkää o kaunista.Mutta jos käy pesulla harjaa hampaat ja tukan ja pesee vaatteensa ni jokaneha o omallatavallaa kaunis?Kauneus on katsojan silmässä.Itse olin muiden mielestä aikaisemmin vissiin kaunis kadulla huudeltiin jne mutta nehän oli vaan pinnallisia tyyppejä jokka semmosta harrasti.Nyt olen lihonu 14kg ja edellee olen joidenki mielestä kaunis.Ja ihan sama kuhan itellä on hyvä olla.Siitä lähtee kauneus et on elämänilonen jne.Jos o omast mielestää ruma ni tod näk o muittenki mielest.Mutta myöskää se et pitää itteesä kauniina ei oo hyvä koska seki näkyy ulospäin ja se ei näy hyvällä tavalla.Jokane olkoo millane on.Ja jokaista silti joku rakastaa just sellasena kun on.Ja ainakin omast mielest jos tapaa ensisilmäyksellä hyvännäkösen ja jos sen jutut onki tyhmiä ni ei se oo enää nii hyvänäköne ja sama on jos o itteesä täyn.Mutta jos tapaa jonku joka ei ulkonäöllä herätä mitää ajatuksia mutta avattuaa suunsa on oikeen miellyttävä niin sellane on hetken kuluttua hyvännäkönen.Eli me nähää mitä me halutaan.Ja sisänen kauneus loppupeleissä siis on kuitenki se mikä ratkasee.Tuskin kukaa on jonku kanssa vaa sen ulkonäön takii.Ulkonäkö haihtuu se on ohimenevää sisäinen ihminen on se mikä ratkasee.Ja jokane olkoo just sellanen ku on jokainen kantaa ite omat läskinsä jne muut huolehtikoo omista asioistaa :) Elämän iloa sinullekkin :)Me kaikki nähdään mitä me halutaan.Hyvistä tyypeistä etsitään en kauniit piirteet jne :)Ulkonäkö ei ole kaikki kaikessa.Elämä opettaa.
Et ihan taatusti ole ruma. En sano edes ,että olet sisäisesti kaunis,koska sitä et halua sanottavan,mutta olet yksi kokonaisuus tästä maailmasta,ja eiköhän sekin jo tarkota jotain,että sinua tarvitaan täällä maailmassa.Elämässä voi tehdä vaikka minkälaisia asioita,joka antaa tyydytyksen. Ei meistä kukaan ole täydellinen,eikä edes kaunis,mutta elämä jatkuu silti. Sinulle,ystävä kallis,älä masennu ja tsemppiä!
olette ystävällisiä.
että itse tunnet itsesi rumaksi ja pidät muita ihmisiä valheellisina ja jotenkin harhaanjoutuneina, "laput silmillä kulkevina", kun he eivät vahvista omaa käsistystäsi rumuudestasi.
Ts. kun heillä on silmät ja järki päässä.
Mene keskustelemaan jonkun pätevän terapeutin tykö, jotta vapaudut päähänpinttymästäsi.
Aivan liian köyhä. On se vaan väärin kun yhteiskunta ei edes 2000-luvulla ole suonut kaikille kansalaisilleen yhtälaisia oikeuksia tuhlata ja törsätä maapallomme rajattomia voimavaroja ja resursseja kuten ennen ahne "parhaimmistomme". Kyllä sapettaa. PRKL!
Adjust, Adapt.
Täällä elämme emmekä muuta voi. Ulospääsy on aseenkantaman päässä. Tervemenoa jos et opi.
omasta ja muidenkin mielestä. Kuka helvetti nyt tällaisesta rupinaamasta voi muka kiinnostua kun ympärillä kaikki ovat järjestään paremman näkösiä. Ja se on täyttä paskaa, että "jos pitää itseään kauniina niin silloin on kaunis" ja tosiaan nuo sisäinen-kauneus-paskan-jauhamiset, kuten sanoit. Jos on ruma niin silloin on ruma ja sillehän ei voi perkelekään yhtään mitään.
mutta silti yksin.
En ole mitään liikaa enkä mitään liian vähän.
Kohtalaisen sosiaalinenkin, iloinen ja tarvittaessa syvällinen.
Mutta ei niin ei. Olenko liian nirso?
Mielestäni en.
Ikäväkseni miellyn sellaisiin miehiin jotka nauttivat vapaudestaan, he pysyvät kyllä elämässäni, jäävät minuun kiinni, mutteivät kuitenkaan. He saapuvat ja jatkavat taas matkaansa, kunnes tulevat taas. Heitä rakastan.
Jostain syystä muuhun en kykene, enkä haluaisikaan ehkä kyetä.
Kenties alitajunnassani on sellainen mutka, joka sanoo jaetun arjen tappavan sen tunteen jonka hetkittäinen läheisyys tuo.
Minäkin olen kaunis ja älykäs, mutta en yksin - varsinkaan fyysisesti.
Rumastakin saa viehättävän, jos vain vaivautuu edes yrittämään. Et ehkä saa klassisia kasvonpiirteitä ja jumalattaren vartaloa, mutta jos tyydyt yhtään vähempään se onnistuu varmasti. Se voi vaatia vaivannäköä paljonkin, mutta jos luulet onnellisuutesi olevan siitä kiinni, kannattaa yrittää. Tosin kauneus ei välttämättä tuo onnea ja rakkautta, ei ainakaan minulle. Ensin tärkein: liikunta ja ruokavalio. Jos kroppasi on läski ja veltto, se johtuu yleensä laiskuudesta ja ruokavaliosta. Hommaa kunnon ohjeet ja NOUDATA niitä. Puolessa vuodessa näet peilistä jo jotain ihan muuta kuin ennen. Iho: vaikka olisit köyhä, mene kosmetologille, vaikkapa kosmetologikoululle harjoittelijalle (on edullista) hoitoon. Säännöllisesti hoitajan neuvojen mukaan. Hampaat: erittäin tärkeää on nätti hymy. Jos hampaissa on kauneusvirheitä, nykyisillä keinoilla on mahdollista saada niistäkin hienot. Mene hammaslääkäriin kysymään mitä voi tehdä ja paljonko maksaa. Jos on liian kallista, teetä homma Virossa, siellä on suomeakin puhuvia hammaslääkäreitä. Jos taas ongelmasi on vaikka ruma nenä, joka pilaa elämäsi, mene leikkaukseen. Jos onnesi on kiinni moisista pikkuasioista, niille kyllä voi ja pitääkin tehdä jotain. Kallista se voi olla, mutta säästä vaikka viisi vuotta rahaa, jos se on sen arvoista. Ja jos muuten vain piirteesi eivät omaa silmääsi ilahduta, niin kiva meikki tekee ihmeitä, kuten hyvä kampauskin. Samoin pukeutuminen. Hae apua ammattilaisilta, jos ei omissa tutuissasi ole sellaista, joka oikeasti osaisi neuvoa. Itse olen sitä mieltä, että oikeasti rumia ei ole olemassakaan, on vain kauniita ja vähän vähemmän kauniita. Ja niistä vähemmänkin kauniista tulee oikein kivan näköisiä, kun vähän näkevät vaivaa ja ennenkaikkea luottavat itseensä ja pitävät iloista ilmettä naamallaan. Hymy ja kiva luonne on oikeasti kuitenkin se tärkein juttu. Älä omaksu "minä olen ruma"-asennetta, koska se näkyy päällepäin ja saa muutkin ajattelemaan niin. Omaksu "minä olen ihan ok"-asenne, niin muutkin ajattelevat niin. Kehonkieli on hyvin tärkeä signaali muille ihmisille, miten he toiset ihmiset näkevät ja kokevat. Jos sinulla on luuserin kehonkieli, se näkyy. Harjoittele itseluottamusta ja tee ulkonäkösi eteen sen minkä voit, ole oma mukava itsesi ja KELPAA itsellesi, niin kelpaat myös muille. Onnea elämääsi :)
Arvelit, että olen laiska, ja siksi en ole kauneimmillani. No:
Käytän paljon aikaa ja rahaa hiusten- ja ihonhoitoon sekä päivittäiseen ehostamiseen. Hoidan hyvin hampaitani. Urheilen lähes päivittäin. Yleensä syön terveellisesti ja kevyesti, joskin välillä herkuttelen, mikä sallittakoon. (Itsekin korostit hyvän olon merkitystä kauneudelle) Käytän vaatteita, jotka ovat muodikkaita ja kauniita ja korostavat parhaita puoliani.
Vaan, kun naama on mitä on! Kyllä ne hyvin omalaatuiset kasvonpiirteet pistävät silmään, vaikka niitä kuinka reunustaisi kiiltävä pitkä tukka ja niiden päällä olisi huoliteltu kerros kalleinta kosmetiikkaa.
Kauneusleikkauksia ei ole tehty, myönnän. Menisin toki sellaiseen, jos olisi varaa. Tarvitsemani kauneusleikkaukset olisivat aika massiivisia ja sitä myöten erityisen kalliita. Minun palkallani ei sellaisia noin vaan tehdä, vaikka kuinka olisi säästeliäs. Se mihin nyt käytän paljon rahaa, eli se missä voisin säästää huomattavasti nykyistä enemmän, on juuri tuo kauneudenhoito, varsinkin vaateostokset. Ei kuitenkaan olisi varmaan kovinkaan järkevää alkaa kulkea muuten räkä poskella, jotta pääsisi kauneusleikkauksiin...
Nyt voit ehkä ajatella, että olen sitten ollut laiska siinä kohdassa, kun olen hankkinut ammattia, kun en ole kouluttautunut tarpeeksi hyväpalkkaiseen työhön. Mutta ei se nyt ihan niinkään ole; päästäkseni nykyiseen työhöni olen suorittanut maisterintutkinnon. Tietenkin olisin aikoinaan voinut valita opiskelualan toisin ja lähteä opiskelemaan vaikka kauppatieteitä saavuttaakseni sellaisen elintason, joka mahdollistaisi useat kauneusleikkaukset. Mutta olisinko silloin onnellinen? (Itsekin korostit hyvän olon merkitystä kauneudelle.)
Ajattelisin, että minulla on terve itsetunto. Pidän itseäni rumana, mutta en muuten epäonnistuneena. Mielestäni ihmisen arvoa ei määritä se, miltä hänen ulkoinen kuorensa näyttää. En varmasti käytökselläni tee itsestäni rumaa! Olen reipas ja sosiaalinen tyyppi. Minulla on paljon ystäviä.
Murhe, josta avauduin, oli se, että niin paljon kuin ihmiset haluavatkin olla ystäviäni, ei kukaan yleensä halua olla POIKAystäväni. Eroottinen rakkaus kun kohdistuu yleensä henkilöön, jonka ulkoinen olemus koetaan miellyttävänä. Paljon muutakin siihen toki vaaditaan, mutta tuo ulkonäkövaatimuskin on kuitenkin olemassa, vieläpä melkoisen ehdottomana.
Kirjoittaessani tuon aloituksen tälle ketjulle, olin juuri saanut pahasti turpaan ihmissuhteissa. Olin jälleen kerran jäänyt vaille vastarakkautta, kun rakastamani mies valitsi toisen ihmisen rinnalleen. Tämä mies pitää minusta hurjan paljon ystävänä - mutta vain ystävänä. Jälleen kerran olen tässä tilanteessa, ties kuinka monetta kertaa elämässäni.
Olen surullinen siitä, että tämä aihe - rumuus - on tabu, josta ei saa yhteiskunnassamme puhua. Koen olevani siinä mielessä rikas, että minulla on paljon ystäviä, joiden kanssa voin puhua kaikista asioista, ja ihan oikeilla nimillä. Paitsi. Paitsi tästä. Haluaisin mielelläni joskus avoimesti käsitellä jonkun kanssa tätä minulle henkilökohtaisesti hyvin ikävää asiaa, että joudun poikkeuksellisen rumana naisena elämään keskellä hyvin ulkonäkökeskeistä yhteiskuntaa. Mutta asia on täysi tabu. Kyseinen tosiasia, eli minun rumuuteni, täytyy kieltää alkuunsa. Ja niin en KOSKAAN saa käsitellä asiaa kenenkään kanssa.
"Ei ole olemassa rumia ihmisiä" on mielestäni vähän samaan kastiin menevä väite kuin: "Ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä". Noin pitää sanoa, ihmiset ihan oikeasti uskovat noihin väitteisiin, mutta niiden todenperäisyys... no, olkoon kukin mitä mieltä on.
Mutta oletetaan nyt, että ei ole olemassa rumia ihmisiä, vaan ainoastaan kauniita ja vähemmän kauniita. "Rumaa" korrektimpi ilmaisu kuvaamaan minua ja kaltaisiani olisi sitten ehkä "huomattavasti keskivertoista vähemmän kaunis ihminen".
Yhtä kaikki ongelma on olemassa: sydämeen sattuu, kun "huomattavasti keskivertoista vähemmän kaunis ihminen" jää "huomattavasti keskivertoista vähemmän kauniin" ulkonäkönsä vuoksi uudestaan ja uudestaan ilman eroottista rakkautta.
Joku täällä jo sanoi jotain sellaista, että: "Mitä täällä valitat, vedä ittse kiikkuun jos et jaksa elää". Mutta eikö saa huolistaan puhua ihan vaan sen takia, että puhuminen helpottaa? Minäkään en t o d el l a k a a n väitä, että minun murheeni olisivat maailman suurimpia. Kukaan ei saa kaikkea, mitä haluaa, miksi minun pitäisi? Mutta kaikilla meillä on kuitenkin omat taakkamme, ja mielestäni on hyvä, jos kukin saa keventää sydäntään, vaikka maailmassa olisi vielä miten paljon kovempia ihmiskohtaloita.
Yhtä kaikki olen tosi kiitollinen niille, jotka ovat vastanneet ja halunneet rohkaista! Minä en kauheasti ole nettiä näin vapaa-ajalle käyttänyt, enkä tunne tätä kulttuuria. Niinpä minuun on nyt tehnyt suuren vaikutuksen se, miten tuntemattomat ovat vaivautuneet vastaamaan pitkin viestein.
Tuskin kukaan jaksoi lukea näin pitkälle, mutta tulipahan vastattua noihin väitteisiin, joiden esittäjien kanssa olen niin kovin eri mieltä, ja sain näin kevennettyä omaa sydäntäni. Enkä muuten aio tälläkään kertaa kokea siitä syyllisyyttä.
Hyviä kesiä kaikille!
En oikein osaa argumentoida tätä asiaa lainkaan, mutta henkilökohtaisesti uskon rakkauteen. Siihen vilpittömään ja aitoon rakkauteen, joka saa kenet tahansa näyttämään kauniilta. Uskon, että sinäkin aivan varmasti tulet kohtaamaan oman suuren rakkautesi.
nyt kauheasti kommentoida, mutta olet niin oikeassa. Itse toimin asiakaspalveluammatissa ja vuosien saatossa olen kohdannut vaikka millaista ihmistä, niin ulkonäöltään kuin sielultaan.
Joskus on ihan murehdituttanut itseänikin, kun tajuaa kuinka paljon ulkonäkö todellakin merkkaa. Ihania ihmisiä, jotka ihan oikeasti jäävät yksin siksi, etteivät täytä ulkonäkönormeja, se on todella surullista. Mutta aina joskus näkee muutakin, niitä jotka ovat "epäsuhtia" keskinäisessä kauneudessa, mutta välittävät piupaut muiden mietteistä. Eli älä masennu, aina on toivoa. Mutta sanoisin, että mitä nuorempi olet, sitä ulkonäkökeskeisempää on elämä. Ihminen yllättävää kyllä (!) usein vanhetessaan viisastuu ja todella etsii sen hyvän tyypin rinnalleen. Eli nauti tästä päivästä, ystävistäsi jne. Uskon, että sinun sisäisellä kauneudella kohtaat sen oikean, kunhan vain muistat olla avoin elämälle kolhuista huolimatta!