Joku päivä voi tuoda eteemme tilanteen jollaista emme koskaan osanneet odottaakaan. Sairaus. Sairaushan on fyysistä..., mutta entäpä jos se onkin psyykkistä? Se tulee yllättäen ja kutsumatta kuin mikä muu siraus tahansa. Se häpeä.... se on hirvittävä... se syyllisyyden taakka... myöntää uudet sanat elämässään "en jaksa"... Koettaa saada ne läheiset ihmiset ymmärtämään, se tuska sisältä, jota kukaan ei voi ymmärtää... Masennus on valtavan omakohtainen asia, kuten sairauden kokeminen ylensäkin. En ikinä sano enäää snoja "saan kohta sydärin " tai "vähäx mua masentaa"- ne fraasit, joita niin paljon käytetään, voivat todellakin olla edessäsi oikeasti.
Itse sairastuin masennukseen suuren surun myötä, mikä aktivoi kaiken surun menneisyydestäni. Useiden lääke kokeiluiden kautta (nyt 7 kk), alan hahmottamaan tilannettani sen sumu verhon takaa. Lähimmäisen rakkaus on valtavan tärkeää. SITÄ PENKOO KOKO AIEMMAN ELÄMÄN JA YSTÄVÄT LÄPI, HAKEE HYVÄKSYNTÄÄ, SIINÄ KUN MIETTII, ETTÄ OLENKOHAN OLLUT PÖPI KOKO ELEMÄNI. Masennus on raskas sairaus itse masentuneelle, kun ne haavat eivät näy ulospäin. Masennus on rankkaa myös lähemmille läheisille, koska paraneminen on niin valtavan hidas prosessi. Haluan sanoa teille kaikille masentuneille, että aina kannattaa hakeutua apuun, silloin, kun tuntuu, että ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin itsemurha. Etsi itsellesi vaikka joku rauhallinen paikka, jossa mielesi voi levätä hädän keskellä ja annna itkun tulla. Juokse kun tekee mieli juosta, mutta älä juokse seinään, juokse niin kauan, että saavut omaan sänkyysi ja nuku ,nuku paljon, sillä uni antaaa voimia, vaikka ne olisivat painajaisista pahimpia! Tästä sairaudesta toipuu sen lupaan teille kaikille masentuneille, mutta antakaa itsellenne aikaa. Ja aikaa se vie..., mutta jos sirastat vuoden tai kaksi, on sinulla vielä monta kymmentä hyvää vuotta edessäsi. Jaksa kaikki lääke kokeilut ja kerro jos lääke tuntuu pahalta. Masennus lääkkeiden aloitus on aina karmeaa, sitä itkee miksi joutuu lääkkeiden kautta kokemaan kaiken ikävän uudestaan, mutta jossain vaiheesssa helpottaa, sen lupaan teille kaikille! Valoista ja elämänmyönteistä elämää toivottaen.... unessa kulkenut, läpi painajainten... toipumaan päin.. ja kohti elämää!
Itse sairastuin masennukseen suuren surun myötä, mikä aktivoi kaiken surun menneisyydestäni. Useiden lääke kokeiluiden kautta (nyt 7 kk), alan hahmottamaan tilannettani sen sumu verhon takaa. Lähimmäisen rakkaus on valtavan tärkeää. SITÄ PENKOO KOKO AIEMMAN ELÄMÄN JA YSTÄVÄT LÄPI, HAKEE HYVÄKSYNTÄÄ, SIINÄ KUN MIETTII, ETTÄ OLENKOHAN OLLUT PÖPI KOKO ELEMÄNI. Masennus on raskas sairaus itse masentuneelle, kun ne haavat eivät näy ulospäin. Masennus on rankkaa myös lähemmille läheisille, koska paraneminen on niin valtavan hidas prosessi. Haluan sanoa teille kaikille masentuneille, että aina kannattaa hakeutua apuun, silloin, kun tuntuu, että ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin itsemurha. Etsi itsellesi vaikka joku rauhallinen paikka, jossa mielesi voi levätä hädän keskellä ja annna itkun tulla. Juokse kun tekee mieli juosta, mutta älä juokse seinään, juokse niin kauan, että saavut omaan sänkyysi ja nuku ,nuku paljon, sillä uni antaaa voimia, vaikka ne olisivat painajaisista pahimpia! Tästä sairaudesta toipuu sen lupaan teille kaikille masentuneille, mutta antakaa itsellenne aikaa. Ja aikaa se vie..., mutta jos sirastat vuoden tai kaksi, on sinulla vielä monta kymmentä hyvää vuotta edessäsi. Jaksa kaikki lääke kokeilut ja kerro jos lääke tuntuu pahalta. Masennus lääkkeiden aloitus on aina karmeaa, sitä itkee miksi joutuu lääkkeiden kautta kokemaan kaiken ikävän uudestaan, mutta jossain vaiheesssa helpottaa, sen lupaan teille kaikille! Valoista ja elämänmyönteistä elämää toivottaen.... unessa kulkenut, läpi painajainten... toipumaan päin.. ja kohti elämää!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kiitos tästä; hyvä ja viisasta ajatusta sisältävä kirjoitus!