oletteko olleet naismotoristin kyydissä ?

väkisinkin keuliin mjulla.

Joskus 80-luvun loppupuolella hengailin kesäpäivinä s.linnassa sellaisen räväkän oloisen opiskelijatytön kanssa. Hänellä oli madallettu CB 350 cc Honda. Taisipa se olla hieman viritettykin, kun tuntui tehoja riittäneen. Kerra kiihdytin eräästä risteyksestä ja 50 m päässä tutka. Poliisit antoi pelkästään sen takia pienet sakot, kun ihailivat ko. mopetin rajua kiihtyvyyttä. Viidenkympin rajoituksella tais olla satanen tai jotain sinne päin.

Niin, se kyydissä olo sitten. Tyttö oli "Kuopiolainen" ja hän halusi näyttää minulle kuopion torin aamu-kaffe-elämää. Olihan se näky, kun liituraitapukuiset bisnesmiehet ja jakkupukuiset mimmit väänsivä niin peevelin syvee Savoo, kuin olla ja voi. Oli naurussa piteleminen, kun ei sellasta ollut kotikulmilla edes osannut ajatellakaan (sln).

Se menomatka sinne: mimmi oli 160 pitkä ja minä hieman yli 180 cm. Pyörä matalan oloinen eikä penkkikään mikään suuren suuri. Siinä me ajeltiin aamuyön tunneilla aurigon noustessa Kuopiooon, kalakukkojen kaapuntiin. Tyttö muuten ajoi sen mitä pyörästä lähti kaks päällä. Himpun kyllä pelotti ja palelti myös, kun vain farkut ja nahkarotsi päällä joku vanha kypäränritsa.

Siitä sitten Kuopiosta ajeltiin tytön kotikonnuille Karhulaan ja nukuttiin navetan ylisillä, heinissä taljojen seassa, univelat pois.

Olen harmitellut, kun "menetin" sen tytön lopulta viikkojen päästä, kun lähdettiin interailille (minä ensimmäistä kertaa ja tyttö sadatta kertaa ainakin). Espaniassa repesin juomaan ja heittäydyin umpikännissä herjaksi, pelotin tytön pahan kerran. Oikeasti, olin tosi kauhe. Ihan hirvittää vieläkin kun ajattelen sitä. Se tyttö vain alkoi murjottamaan minulle kesken matkan ja en vain kestänyt sitä sekä olin itse vain suomen kielen taitoinen. Olin päättänyt olla juomatta kesän kaljottelun jälkeen, mutta en kestänyt olla ilman viinaa vielä siinä vaiheessa elämääni. Nyt raittiutta jo yli 20 v. ja syyllinen olo vieläkin siitä tapahtuneesta.

Sen tiedän, että se nainen harrasti moottoripyöräilyä vielä vuosiakin sen jälkeen. Itse aloitin tämän lajin pysyväisluonteisesti vasta vuosi sitten.

Hoh hoijaa! olipas purkaus.
Olisipas hyvä, jos voisin antaa itselleni anteeksi vielä joskus tuon tapahtuneen siellä Espaniassa. Voisin hyvittää sille tytölle, naiselle tekemäni edes jotenkin. Ehkä rukous voisi auttaa, tiedä häntä.