Kesä08: Transu-TV!

Tuo järjestyskin oli väärä. Transvestiiteistä oli tekeillä draamasarja ehkäpä vuodeksi 2004 tai 2005, mutta taisi olla liian rajua tekstiä telkkarin ohjelmapäättäjille ja idea haudattiin kaikessa hiljaisuudessa.

Tässäpä yksi ehdotelma ohjelmaan.

Kaksi keski-ikäistä miestä, Taneli ja Ylermi, lähtee tavanomaiselle ryyppyreissulleen lauantai-iltana. He suunnistavat ravintolaan, jonka tietävät olevan nuorison suosiossa.

Tarpeeksi monta rohkaisuryyppyä otettuaan Taneli suunnistaa viehättävännäköisen naisen suuntaan itsevarmoin joskin aika horjuvin askelin. Jostain syystä nainen vaivautuu vastaamaan Tanelin avausrepliikkiin, "Kylläpäsh neidillä on kauniin ssinishet hiuksset... eikun shilmät!", että "kiitos vain". Taneli ajettelee mielessään, että "olipa kimmalla ssekshikäs ääni...". Tämän pitemmälle Taneli ei pääse, kun rohkaisuryypyt vaativat veronsa ja hänen on yritettävä suunnistaa kohti weeceetä.

Reissultaan palatessa Tanelia vastaan tulee hänen kaverinsa Ylermi. Ylermi haluaa jutella jostain tärkeästä asiasta Tanelille ja vetää hänet syrjemmälle. Taneli tietenkin hangoittelee vastaan, onhan hänellä elämänsä nainen odottamassa valloitusta baaritiskillä. Viimein Ylermi pääsee asiaan ja saa sanottua: "Tuo nainen tuolla baaritishkillä, jonka kanssha juttelit...", "niin???", kiirehtii Taneli, "ei ole nainen oikeassti..", jatkaa Ylermi.

Taneliln silmissä mustenee ja hän meinaa pyllähtää niille sijoilleen. Sen sijaan hän rynnistää kauheasti kiroillen kohti baaritiskiä, kohti sen toista päätä mistä äsken lähti. Perille päästyään hän tilaa tuplapaukun ja kippaa sen samantien kurkkuunsa. Horjuen Taneli suuntaa kotiinsa, herättäen perille päästyään möykkäämisellään lapsensa ja vaimonsa, jotka päättävät taas kerran suunnistaa loppuyöksi turvakotiin.

Tanelin työviikko kuluu kuin sumussa, jotain hämärää hän kuitenkin ravintolaillan tapahtumista muistaa ja heti perjantain työvuoron loppuessa hän suuntaa kohti ravintolaa, tällä kertaa kuitenkin siihen tuttuun ja turvalliseen lähikappakkaan, jossa ei ole kuin humalaisia ja tupakansavua. Taneli tilaa juoman jos toisenkin, kunnes jossain vaiheessa iltaa jopa tämän paikan baarimikko toteaa, että "Herra taitaa olla saanut jo riittävästi juomaa tälle illalle.". Taneli tietenkin kiroaa moista ja päättää suunnistaa toiseen paikkaan, pysyyhän vielä aivan hyvin jaloillaan, ainakin omasta mielestään.

Tanelin päästyä kadulle ja hoiperrellessaan kohti seuraavan ravintolan ovea, erään asuintalon rappukäytävästä astuu joku samalle jalkakäytävälle. Tanelin aivot rekisteröivät pikkuhiljaa yksityiskohtia kyseisestä edellään kulkevasta henkilöstä; korkosaappaat, vilaus sukkahousun peittämää säärtä ja sen yläpuolella hame. Hameen yläpuolella nahkajakku, jonka kaula-aukosta pistää esiin niskapituiseen suoraan tukkaan peittyvä takaraivo. Taneli oivaltaa edessään kulkijan naiseksi. "Mutta hetkinen...", edellisviikonlopun tapahtumat alkavat palautua hiljalleen hänen mieleensä, "...lyhyt tukka!", Tanelilla välähtää!

"Taas yksi v...n transu!!!", Tanelin aivot rekisteröivät. Hän kiihdyttää raivoissaan hoiperteluaan ja alkaa saavuttaa edellään kulkevaa. Riittävän lähelle päästyään Taneli ojentaa kätensä ja saa kuin saakin otteen edelläkulkijan hartiasta, "Nyt kyllä saat turpiin niin, että tuntuu...", uhoaa Taneli.

Seuraavat muistikuvat Tanelilla ovatkin poliisilaitoksen putkan kylmästä lattiasta hänen heräillessään seuraavana päivänä. Iltapäivällä Taneli lasketaan ulos saatteenaan kutsu oikeudenkäsittelyyn edellisillan tapahtumista, aiheena pahoinpitely, virkavallan vastustaminen jne.

Oikeudenistuntoon saavuttuaan Taneli ihmettelee miksi paikalla on myös naapuritalon perhepäivähoitaja, jonka hoivassa myös Tanelin lapset ovat olleet muutamia vuosia aiemmin. Tanelille selviää, että hän oli tuona perjantai-iltana tarttunut kyseistä perhepäivähoitajaa kadulla takaapäin hartiasta jotain rivouksia huudellen ja sen jälkeen huitaissut toisellä kädellä kohti naisen kasvoja osuen tätä kuitenkin rintaan. Tämän jälkeen Taneli oli naisen onneksi kompastunut omiin jalkoihinsa ja menettänyt tajuntansa, ilmeisesti liiallisen alkoholin nauttimisen seurauksena.

Seuraavana viikonloppuna Taneli on taas suunnistamassa kohti alkoholilähteitä, tällä kertaa taas samaan ravintolaan, josta koko tarina alkoi. Ravintolaa lähestyessään Taneli näkee kaverinsa Ylermin keskustelemassa oven ulkopuolella sen naisen kanssa, jonka juttusille Tanelikin alussa pyrki. Nainen kuitenkin ehtii poistua paikalta, ennen kuin Taneli pääsee puhe-etäisyydelle. Ylermikin huomaa Tanelin lähestyvän ja huikkaa "Mitäs kaveri!". Taneli vastaa tervehdykseen ja tietenkin heti uteliaana kyselee Ylermiltä, että "Mitä v....a sinä tuon jätkän kanssa puhelit!!!". Ylermi on ihmeissään kenestä Taneli oikein puhuu, kunnes muistaa omat sanansa Tanelille muutamaa viikkoa aikaisemmin ja vastaa nauraen "V...t Lissu mikään jätkä ole, kunhan jotain silloin keksin, että pääsin häntä itse sijastasi vokottelemaan."

Jos tätä vertaa Manne tv:hen, niin formaatti voisi olla saman suuntainen, yliampuva. Kuinka moni mieltää Romaanien elämän em. ohjelman kaltaiseksi. Tuskin kovin moni. Ja kyllä itselleen on osattava nauraa, kenen hyvänsä, muuten alkaa ahistaa tosi pahasti. Tämä koskee myös "kaaloja" siis tavallisia suomen kansalaisia. Ja mielestäni siellä osataan nauraa itselleen ihan kiitettävästi.

Että sellaista :)

Tässä lisää palstan täytettä:

Taneli on aivan tavallinen suomalainen perheenisä, pituutta 180 senttiä, painoa noin 115 kiloa. Tukka hänellä on alkanut jo harmaantua reunoilta, päälaeltahan se jo onkin hävinnyt, ikäkin kun alkaa jo olla lähempänä kuutta- kuin viittäkymmentä. Taneli asuu kahdestaan vaimonsa kanssa kerrostaloasunnossa, omakotitaloon heillä ei ole ollut varaa, kun molemmat ovat kohtalaisen pienipalkkaisessa työssä. Tällä hetkellä hän tulee taloudellisesti vaimonsa kanssa hyvin toimeen, kun lapsetkin ovat jo lentäneet maailmalle. Pari kertaa Taneli on päässyt jopa käymään vaimonsa kanssa aurinkolomalla Teneriffalla.

Tietokoneenkin Taneli sai hankittua kotiin viime kesänä, kun puhelinoperaattori kauppasi laajakaistayhteyden edullisesti ja Taneli hoksasi, että ei yhteydellä mitään tee ilman tietokonetta. Niinpä hän onkin ahkerasti koko viime talven opetellut koneen käyttöä muutamana iltana kuukaudessa sen kanssa värkäten. Pari kansalaisopiston tietokoneenkäyttökurssiakin hän ehti talvella aloittaa. Taneli osaakin jo sujuvasti käyttää netin hakupalvelua, kooklettaa, kuten vanhimman tyttären 15-vuotias poika sanoo. Pojasta onkin ollut tietokoneen käytössä suuri apu, sillä hän osaa käynnistää koneessa olevat ohjelmat ja muutenkin ymmärtää jotain koneen päälle. Onneksi Taneli ei enää tarvitse poikaa jokaisen käyttökerran jälkeen pistämään käyttöjärjestelmää järjestykseen, kuten tilanne oli aiemmin.

Erään kerran 'kooklatessaan' Taneli päätyi jonkun löytämänsä nettisivun linkin kautta palveluun, jonka nimi oli "Suomi24 Treffit". "Hei! Täällähän näkyy olevan vaikka kuinka paljon halukkaita naisia!", ajatteli Taneli. Pettymys oli kuitenkin suuri, kun jo kolmannen katsellun profiilin jälkeen tuo pahuksen palvelu ilmoitti, että "Et voi katsoa useampia ilmoituksia, jos et liity jäseneksi. Jäseneksi voit liittyä _tästä_." Yrityksistään huolimatta Taneli ei onnistunut näkemään lisää ilmoituksia, vain yksittäisiä kuvia palvelun etusivulla, joten hänen oli luovutettava siltä erää.

Seuraavalla tietokoneen käyttökerralla Taneli onnistui jotenkin, enemmän tuurilla kuin taidolla, löytämään tuon treffipalvelun uudelleen. Ihmeekseen hänen onnistui taas tutustua tarkemmin kolmeen uuteen treffi-ilmoitukseen ennen tuota jäseneksi liittymisilmoitusta. Aikansa taisteltuaan Taneli onnistui saamaan itsensä sisään järjestelmään ja huomasi, että jäseneksi liittyminen tarkoitti oman ilmoituksen jättämistä palveluun. Niinpä Taneli ryhtyikin täyttelemään ilmoituksessa kyseltyjä kohtia.
- Ikä, "Olen kyllä niin nuorekkaan näköinen, että laitetaan 41 vuotta.", ajatteli Taneli.
- Pituus, "Kyllä tässä on muutaman sentin jo ikä kutistanut, joten olkoon 185."
- Paino, "Hieman kun laihduttaisi, niin äkkiä saisin tuon 80 kiloon."
- Siviilisääty, "Ei kai sitä ukkomiehenä kehtaa treffi-ilmoitusta laittaa, joten sinkku."
- Koulutus, "Kansakouluhan tuo aikoinaan tuli käytyä, mutta ammattimies tässä jo ollaan, joten valitaan ammattikorkeakoulu."
- Lapset, "Ei lapsia, eihän nuo enää asu kotona."
- Tulot, "Ei tässä kehtaa köyhä myöntää olevansa, eli siis yli 51 000 euroa."
- Ruumiinrakenne, "Ihan normaalivartaloinenhan minä olen!"
- Hiukset, "Tummanruskea taitaa olla lähinnä alkuperäistä."
- Alkoholin käyttö, "Joskus ilman muuta, enhän minä käy baarissa kuin perjantaisin ja lauantaisin, enkä ota viikollakaan kuin korkeintaan pari kaljaa päivässä telkkaria katsellessa."
- Seksuaalinen suuntautuminen, "No hetero totta perk...ssä! Mitä kaikkea ne kuvittelee!"
- Ammatti, "Tiede/teknologia taitaa olla lähinnä, teknologiateollisuudestahan ne puhuu, kun on kyse firmasta, jonka varastolla olen töissä."

Pikkuhiljaa Taneli sai oman ilmoituksensa rustattua ja ryhtyi innoissaan selailemaan naisten ilmoituksia. Nyt ei tullut enää vastaan rajoitusta luettavien ilmoitusten määrässä, eikä Taneli meinannut malttaa lopettaa ollenkaan. Vaimokin alkoi jo ihmetellä kuinka Tanelilla nyt kesti näin kauan koneen ääressä värkätessä, joten oli paras lopettaa tällä kertaa. Ensi kerralla pitäisi tutkia kuinka noihin ilmoituksiin saisi vastattuakin.

Tanelin tutustumiskäynnit treffimaailmassa jatkuivat, hän oppi vastailemaan ilmoituksiin ja laittelikin ahkerasti viestejä hyvännäköisille naisille näiden ilmoituksissa olevien kuvien perusteella. Kovin tarkkaan hän ei jaksanut ilmoitusten tekstejä lueskella, kun niissä useimmiten kirjoiteltiin niin naisellisista asioista, hempeydestä ja toisen rakastamisesta ja huomioimisesta. Ja ikänäkökin Tanelilla alkoi jo painaa, kuvaruudun tihrustelu lukulasien kanssa tahtoi rasittaa silmiä. Sitä Taneli vain ei oikein ymmärtänyt miksi hän sai niin vähän vastauksia lähettämiinsä viesteihin, olihan hän saanut lisättyä kuvansakin ilmoitukseensa. Kuva oli tosin otettu 15 vuotta aiemmin hänen päästyään autonäyttelyssä hienon urheiluauton viereen patsastelemaan, mutta senpä komeammalta hän siinä näytti. Kuvan saaminen sähköiseen muotoon olikin vaatinut moninaisten selittelyjen kehittämisen tyttären pojalle, mutta oli onnistunut lopulta.

Erään kerran Taneli taas kirjautui treffipalveluun ja noukki jälleen ensimmäisenä etusivulta parhaimman näköiset naisen kuvat, joiden profiileita kävi tarkemmin tutkimassa. Tutkittuaan erään ilmoituksen kuvia ja todettuaan niissä esiintyvän naisen olevan kohtuullisen miellyttävän näköinen, Taneli huomasi ilmoituksen otsikon: "Transvestiittimies etsii naisystävää". Siinä samassa Tanelille tuli mieleen yksi tietty laukku, jota hän säilytti piilossa syvällä varaston nurkassa. Laukku sisälsi suuren määrän lehtiä, joita myös 'miesten käsityölehdiksi' kutsutaan, joitain aikoinaan lehdissä olleiden ilmoitusten perusteella tilattuja naisten pikkuhousuja (käytettyinä ostettuja) sekä joitain videoita, jotka eivät olleet lapsille soveliasta katsottavaa.

Noissa lehdissä ja videoissa Taneli oli nähnyt naisia, joilla oli 'samanmerkkiset' värkit kuin hänellä itsellään. Jo silloin nuo naiset olivat herättäneet Tanelissa jonkinlaisia tuntemuksia. Ja nyt hänellä oli tässä edessään tuollaisen samanlaisen ihkaelävän ihmisen ilmoitus, johon voisi vastatakin ihan muutamalla napin painalluksella! Jonkin aikaa rohkeutta kerättyään Taneli kirjoittikin vakioviestinsä, joka hänellä oli tapana lähettää aina kiinnostavan naisen ilmoituksen löytäessään:
"Hei, täällä komea ja muakva mies. Sinä varmaan haluaisit sutinaa minun kansani! Kirjoittele, Taneli" Jännittyneenä hän jäi odottamaan vastausta, mutta viestin vastaanottaja näytti jo poistuneen treffipalvelusta, joten Tanelikin sulki palvelun ja siirtyi yöpuulle.

Seuraavana iltana Tanelilla olikin jo kiire koneelle ja saatuaan treffipalvelun käyntiin, siellä olikin ilmoitus "Yksi viesti saapunut"! Ja viesti näkyi olevan juuri tuolta nimimerkiltä, jolle Taneli edellisiltana oli viestinsä lähettänyt.
Tärisevin käsin Taneli sai näpäytettyä viestin auki:
"Kiitos viestistäsi, mutta kuten jo ilmoituksessani mainitaan, olen hetero ja niin muodoin kiinnostunut vain naisista, enkä ollenkaan homoseksuaalisista suhteista miesten kanssa."

"Vai en minä, s...tana, muka kelpaa!" kiroili Taneli, "V...n transu, menisi jonnekin homopalstalle täältä normaaleja ihmisiä häiritsemästä!"

Kolmas kerta...
Lisää fiktiota:

Taneli on kohtuullisen menestynyt elokuvaohjaaja, mikä täällä piskuisessa Suomessa on jo riittävä meriitti kertomatta sen kummemmin Tanelin taidoista tällä taiteen saralla. Hän oli pari vuotta sitten saanut valmiiksi mukavasti myyneen elokuvan, jolle oli nyt suunnitteilla jatkoa, pitäähän ihmisiltä keriä rahat pois niin kauan kuin ensimmäinen osa on vielä muistissa.

Elokuvan kakkososan käsikirjoitus oli nyt Tanelilla luettavana ja hän oli kohtuullisen tyytyväinen sen sisältöön, kaikki oleellinen suureen massaan uppoava oli mukana, riittävästi väkivaltaa, kauniita naisia ja seksiäkin sopivasti. Jokunen auto romutettiin ja pakolliset vähemmistöirvailutkin olivat mukana, tällä kertaa 'manne'-vitsien muodossa. Noista kun vilauttaisi pätkiä elokuvan trailerissa, niin johan olisi yleisömenestys taas taattu. Joku homokin oli käsikirjoitukseen ujutettu, aika näkyvään rooliinkin vieläpä.

Tämä Tanelia hieman askarruttikin, koska homoseksuaalisuus oli nykyään esillä ehkä jo liiankin useissa elokuvissa TV-sarjoista puhumattakaan. Se ei enää välttämättä jaksaisi naurattaa suurta yleisöä, se olisi jo jotenkin liian 'tavallista'.

"Mutta hetkinen!", Tanelilla välähti. "TV-sarjat..., TV..." hän jatkoi ajatustaan. "TV:hän tarkoittaa myös transvestiittiä!", Taneli viimein oivalsi.
"Vaihdetaankin elokuvan homo transuksi, niin johan taas saa yleisö naureskeltavaa!" Tanelille valkeni.
"Laitetaan elokuvaan iso keski-ikäinen miehenköriläs koikkelehtimaan naisten pikkuhousuissa ja rintsikoissa, pitkässä peruukissa ja yliampuvassa meikissä!", Taneli jatkoi ajatustaan.

Siinä se puuttuva silaus olikin, Taneli ajatteli ja sulki käsikirjoituksen. Vielä kun laitetaan tälle ilmestykselle muutamaan kertaan vuorosanoiksi "Et varmaan usko, mut mä en aina oo ollu tyttö!"