Insinööriopinnot

Mielenkiintoista olisi nähdä jokin yhteenveto amk-insinöörikoulutuksen keskeytysluvuista, sekä samalla siitä, mitä amk-laitos on tehnyt keskeyttäneiden määrän laskemiseksi.
Jokainen opiskelijahan, joka ei valmistu, aiheuttaa valtavasti kuluja opinahjolleen ja koko yhteiskunnalle. Ja oikea ratkaisu ei varmasti ole opintojen helpottaminen (arvostelussa Gaussin käyrät tjtn).

AMK-insinöörikoulutukseen pääsee nykyään sisään aivan liian helpolla. Kansantalouden ja teollisuuden kannalta järkevä tilanne ei voi olla sellainen, että kuka tahansa toisen asteen tutkinnon suorittanut nuori pääsee halutessaan lukemaan insinööriksi. Diplomi-insinöörikoulutuksen suhteen tilanne ei onneksi liene aivan niin surkea.

AMK-insinöörien aloituspaikkojen (ja ammattikorkeakoulujen ylipäätään) radikaali vähentäminen parantaisi varmasti amk-inssien asemaa työmarkkinoilla. Kun opiskelupaikkoja olisi vähemmän, opiskelija-aines olisi tasokkaampaa, valmistujia olisi vähemmän ja valmistuva opiskelija-aines olisi tasokkaampaa nykytilaan nähden. Massakoulutus on tähän mennessä vaikuttanut mm. rakennusmestarin tutkinnon uudelleenaloittamiseen - tämä ei liene amk-järjestelmän alkuperäinen tarkoitus.

Monet eläköityvistä ovat varmaankin teknikoita tms. vanhan järjestelmän mukaisia ihmisiä. Toki vanhoja DI:itäkin jää eläkkeelle, mutta DI:n koulutus on ollut harvempien herkkuja meidän vanhempiemme aikana (70-luvulla olen syntynyt). Nyt niitä korkeakoulutettuja vasta on alannut tulemaan kuin sieniä sateella. Syynä tai mahdollistajana on opntotuet yms. jotka on avannu ovet periaatteessa ihan kaikille yliopistoon asti. Eli DI:itä on varmaan huomattavasti vähemmän isoissa ikäluokissa kuin nykyisissä työmarkkinoilla olevissa tai työmarkkinoille tulevissa ihmisissä.

Että humanistisissa aineissa pääsisi keskustelemalla läpi. En tiedä, missä oppilaitoksessa opiskelet, mutta aidoilla humanistisilla aloilla jäljestetään kirjalliset tentit siinä missä muillakin aloilla. Tai vaihtoehtoisesti joillain perusopintojen ja aineopintojen kursseilla harjoitustyöt. Harjoitustyöt ovat monesti vaativampia kuin kirjalliset tentit humanistisilla aloilla, koska et voi "vain" lukea kirjaa ja vastata valmiisiin kysymyksiin, vaan sinun tulee laatia oma työ..keksiä aihe, koota teoriaosa, toteuttaa joku analyysi, koota työ lopulliseen muotoonsa...ehkä suomeksi tai usein ihan vieraalla kielellä. Työn hyvä kieli ja oikeelliisuus on suht olennainen osa harjoitustyön arvostelua, joten et voi "suhata" kasaan vain jotain tekstinpätkää äkkiä. Tosin en tiedä, jos puhut pakollisten vieraiden kielien kursseista muun alojen koulutusohjelmissa, niin toki läpipääsykriteereissä on otettu huomioon, että opiskelet jotain muuta kuin juuri tuota humanistista alaa ja opinnot on räätälöity oman opiskelualan mukaisiksi.

Oikeasti humanistisissa aineissa vieraskielisen opiskelun lisäksi vaikeutena on määrärahojen vähyys, eli kursseja järjestetään harvoin. Eteenkin syventäviä kursseja. On harvoin varaa valita ihan se mikä kiinnostaisi itseä, jos ei halua odottaa seuraavaan lukuvuoteen, jolloin kurssi järjestettäisiin. Itseopiskeluna eli kirjatentteinä pystyy tehdä toki noita kursseja, jos kurssiin ei liity pakollista harjoituskurssia. Pienenä tukkeena humanistisilta aloilta valmistumiseen on vielä nykyään sekin, että ainakaan vielä humanistisille aloille ei ole otettu "kilpailua" mukaan ajatuksena, opiskelijoilla tai laitoksillakaan. Laitokset eivät kilpaile esim. tuottamalla paljon maistereita ulos koulusta, vaan satsataan kaikki laatuun. Määrä kärsii tietenkin. Osasta kursseja on vaikea päästä läpi, ja tenttejä on harvoin. Laitoksilla pidetään kunnia-asiana, että asiat osataan koulusta lähtiessä ja usein "hutaisemalla" tehtyjä opintosuorituksia ei katsota hyvällä. Kurssien osanottajamäärät pidetään vähäisinä, jotta jää aikaa (opettajalle?) käydä tunneilla tehdyt opiskelijoiden materiaalit huolella läpi ja että ei "jouduta" opettamaan "liian" isoja opiskelijaryhmiä. Yliopistot eivät sitten saa fyffeäkään oikein, kun opiskelijoita valmistuu hitaasti ja kilpailuhengessä (valmistua nopeasti täysin keskinkertaisin paperein tai huonoimmilla arvosanoilla) tehtyä opiskelua ei katsota hyvällä. Eli laatu olisi ikäänkuin määrää tärkeämpi. Ja onhan se, mutta tiettyyn rajaan asti. Mutta ymmärtäähän sen, että mitä tekee huonosti esim. ruotsia tai jotain muuta kieltä osaavalla kieltenmaisterilla, joka on vetänyt kurssit läpi huonoimmalla arvosanalla. Toki heitäkin on, mutta ammattitaito on huono työmarkkinoilla valmistumisen jälkeen. Se koulussa opittu taito on nähkääs humanistisilla aloilla monesti se ratkaiseva tekijä. Kun kontakti koulumaailmaan katkeaa, täytyy esim. kielten aloilla keksiä omat tavat pitää yllä oppimaansa työkalua. Työelämä opettaa työtehtävät, mutta koulussa ja vapaa-ajalla hankittu kielitaito on kuitenkin se ratkaiseva avain. Jos se ei toimi, niin sitä ei voi kuitata hyvällä muiden asioiden osaamisella, koska perusta on mätä.