ollako vain

Mitä voisin tehdä, vai ollako vaan eikä tehdä mitään, kun olen kummiksi suostunut???
Siis, minä olen mokannut, kun en uskaltanut kieltäytyä aikoinaan kummiudesta kun pyydettiin. Sillä tänäpäivänä on tilanne se, että välit ovat viilenneet sekä kummilapsen vanhempiin, jotka nykyään ovat eronneet, että valitettavasti myös kummilapseen. En tunne mitään lämpöä siihen suuntaan enää ja koenkin kummiuden pelkäksi "rahasammoksi"
Harmittaa yli kaiken.
Elämäntilanteemme oli eri aikoinaan ja olimme hyvin tiiviissä kanssakäymisessä, kun suostuin.
Myöskään lapsen vanhemmat eivät tänä päivänä ota yhteyttä, kuin pääasiassa syntymäpäivien tai nimipäivien lähestyessä. Tunne taitaa siis olla molemminpuolinen.
Olen umpikujassa...
1478
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Ymmärrän. Mutta vanhemmat ottavat kuitenkin sinuun yhteyttä edes silloin. Mieti sitä.


Minuun ei oteta minkäänlaista yhteyttä kummien puolelta, eikä enää ole niin väliksikään. Muistan silti jouluna kummilapsiani.
Synttäripäivänä en, olen jo unohtanut tarkat päivätkin, eikä ne kyllä enää niin kiinnostakaan.

Ei kai nyt tarvitse niin kalliita lahjoja kuitenkaan ostella että konkkaan menee?

Nimipäivänä ei ainakaan kukaan meidän suvussa muista, no ehkä kortilla joskus. Synttäri ja jouluna itse ostan yleensä jonkun puseron tms. 10-20 eur. Tosin nyt kun mietin niin niille kummilapsille joihin olen enemmän yhteydessä valitsen lahjan huolella ja yleensä sen arvo on noin 30 eur. Jouluksi ostan aina useamman kun yhden paketin, 2-4. Sen sijaan niille lapsille, joiden vanhemmat eivät pidä mitään yhteyttä, ostan lahjan tyyliin; no kunhan jotain on ostettu.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


harmittaa kirjoitti:

Mitä voisin tehdä, vai ollako vaan eikä tehdä mitään, kun olen kummiksi suostunut???
Siis, minä olen mokannut, kun en uskaltanut kieltäytyä aikoinaan kummiudesta kun pyydettiin. Sillä tänäpäivänä on tilanne se, että välit ovat viilenneet sekä kummilapsen vanhempiin, jotka nykyään ovat eronneet, että valitettavasti myös kummilapseen. En tunne mitään lämpöä siihen suuntaan enää ja koenkin kummiuden pelkäksi "rahasammoksi"
Harmittaa yli kaiken.
Elämäntilanteemme oli eri aikoinaan ja olimme hyvin tiiviissä kanssakäymisessä, kun suostuin.
Myöskään lapsen vanhemmat eivät tänä päivänä ota yhteyttä, kuin pääasiassa syntymäpäivien tai nimipäivien lähestyessä. Tunne taitaa siis olla molemminpuolinen.
Olen umpikujassa...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu