mä joudun..

mä voin joutuu psykiatriselle osastolle tai suljetulle. oon kaheksantoista. ja taustaa: syömishäiriö ja paniikkihäiriö
17834
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 17

Vanhimmat

sit kun kerran sanoin et haluisin tappaa itteni, niin heti tuli lähete sinne.. eiks siel oo ihan kauheeta.. entä jos en mee??

Äänestä
  • Entä jos siellä on kauheeta?

    Kyllä sinulla on riittävän rankkaa jo nyt.

    Sinä saat sieltä apua,
    kun vain sopeudut ottamaan sen vastaan.

    Ota se sen kannalta, että sinusta välitetään.

    Voimia elämään!

    Äänestä

  • Itse olin 21v kun minut pakotettiin sairaalaan. "Herra iso herra" päättää että sinä et ole tarpeeksi terve tekemään päätöksiä ja he päättävät puolestasi. Varsinaista vapauden riistoa...

    Minä kerroin psykologilleni pari synkempää juttua eräällä käynnilläni. Seuraavalla kerralla kun menin psykologilleni vastassa oli ambulanssi ja minut muita mukisematta heitettiin sairaalaan.

    Kyllä miestä vietiin. Olen aivan HELVETIN pettynyt psykologiini ja päättäjiin kun eivät edes kertoneet etukäteen että sairaalaan lähdet. Se olisi ollut vähintä mitä olisivat voineet tehdä.

    Parinviikon päästä sitten pääsin takaisin kun näkivät että en minä niin pimeä tapaus ole että tarvitsisin sairaalaa.

    Tämän sairaala reissun järjestämisen seurauksena psykologini menetti luottamukseni enkä enään kerro hänelle pimeimpiä ajatuksiani.

    Äänestä

  • 21v Pakotettu kirjoitti:

    Itse olin 21v kun minut pakotettiin sairaalaan. "Herra iso herra" päättää että sinä et ole tarpeeksi terve tekemään päätöksiä ja he päättävät puolestasi. Varsinaista vapauden riistoa...

    Minä kerroin psykologilleni pari synkempää juttua eräällä käynnilläni. Seuraavalla kerralla kun menin psykologilleni vastassa oli ambulanssi ja minut muita mukisematta heitettiin sairaalaan.

    Kyllä miestä vietiin. Olen aivan HELVETIN pettynyt psykologiini ja päättäjiin kun eivät edes kertoneet etukäteen että sairaalaan lähdet. Se olisi ollut vähintä mitä olisivat voineet tehdä.

    Parinviikon päästä sitten pääsin takaisin kun näkivät että en minä niin pimeä tapaus ole että tarvitsisin sairaalaa.

    Tämän sairaala reissun järjestämisen seurauksena psykologini menetti luottamukseni enkä enään kerro hänelle pimeimpiä ajatuksiani.

    21v pakotettu: onneks mua ei oo haettu tolla tavalla, sieltä piti tulla vaan soitto. Hui kauheeta, kun tollee tullaan vaan hakee. mut ehkä mun pitäs ajatella että siellä autetaan ja et mun ei tarvii kestää kaikkee yksin. se vaan jos saan siel jonku paniikkikohtauksen?! mut kyl mun täytyy

    Äänestä

  • Ei vastustelu auta.
    Vielä valitettavampaa on se,
    miksi sinne joutuu.
    Psykiatri on sanonut minulle,
    että aikuisella masennuksen pitää olla psykoottinen,
    että sinne kirjoitetaan lähete.
    Ei siellä niin ihanaa ole kyllä,
    aika kuluu hitaasti,
    on epävarmaa milloin pääsee pois ja sitä odottelee joka hetki.
    Ei näin tietenkään kaikilla,
    mutta varmasti suurimmalla osalla.
    Jos ei ole muuta vaihtoehtoa,
    niin onhan parempi mennä sinne,
    kuin hautaan.
    Sinullakin kun sattuu olemaan elämä edessä
    ja paljon nähtävää.

    Äänestä

  • tytskää89 kirjoitti:

    21v pakotettu: onneks mua ei oo haettu tolla tavalla, sieltä piti tulla vaan soitto. Hui kauheeta, kun tollee tullaan vaan hakee. mut ehkä mun pitäs ajatella että siellä autetaan ja et mun ei tarvii kestää kaikkee yksin. se vaan jos saan siel jonku paniikkikohtauksen?! mut kyl mun täytyy

    varmaan riippuu aika paljon millasta psykiatrisella on. Eri sairaaloista on erilaisia kokemuksia.
    Jos pystyt niin mene katsomaan saisitko sieltä apua. Itse olisin halunut mennä vähäksi aikaa sairaalaan kun en yksinkertaisesti jaksanut enään mutta minua ei huolittu joten toisaalta hyvä juttu että sinä pääset.

    Äänestä

  • tytskää89 kirjoitti:

    21v pakotettu: onneks mua ei oo haettu tolla tavalla, sieltä piti tulla vaan soitto. Hui kauheeta, kun tollee tullaan vaan hakee. mut ehkä mun pitäs ajatella että siellä autetaan ja et mun ei tarvii kestää kaikkee yksin. se vaan jos saan siel jonku paniikkikohtauksen?! mut kyl mun täytyy

    Sain sairaalassa ollessani paniikkikohtauksen. Se laukesi siitä kun eräs hoitajista piti minulle saarnan siitä kuinka olen jo aikuinen ja minun pitää lopettaa tällainen "nössöily" ja masentelu.

    Tämän hoitajan kanssa "keskustelun" jälkeen menin yleisiin oleskelutiloihin kävelemään ympyrää vähäksi aikaan ja ajattelemaan tätä "keskustelua". Sitten tunsin kuinka paniikki alkoi iskeä johtuen hoitajan saarnasta. Menin ruokailu pöydän ääreen istumaan ja laitoin kämmeneni kasvoilleni peittäen sen ja aloin itkemään. Yritin rauhottua ja ryhdistäytyä mutta ei siitä mitään tullut. Istuin hyvät 20min itkemässä ennen kuin eräs toinen hoitaja tuli kysymään onko kaikki kunnossa. Sanoin "ei". Hän jäi siihen sitten istumaan ja kyselemään mikä on. Lopulta koska en saanut paniikkikohtausta loppumaan he soittivat sairaalan päivystävälle lääkärille ja pyysivät lupaa antaa rauhoittavaa. Saivat luvan antaa lääkkeitä. Heittivät minulle rauhoittavaa naamaan ja sitten käskivät nukkumaan.

    Sairaalassa otetaan muuten virtsanäyte ja joku ihmeen sydänfilmi. He sanoivat minulle että kun minulle tulee vessahätä niin minun pitää tulla pyytämään kuppi ja ottaa virtsanäyte. Olin niin paniikissa vielä tästä yllätys sairaala reissusta että ei pissattanut ollenkaan. He tulivat vähän väliin kyselemään haluaisinko jo mennä sen
    virtsanäytteen ottamaan, mikä vai lisäsi paniikkia enemmän. Ja kun jankutetaan virtsanäytteen ottamisesta niin ei tietenkään pissattanut. Sanoin vain että joo mutta kun ei ole hätä. Sitten minut pakotettiin vessaan hoitajan kanssa että saavat virtsanäytteen. Seisoin siinä pytyn edessä kalu kädessä ja sanoin vaan hoitajalle että kun ei tule niin ei tule. Hoitaja pisti vessan hanan valumaan ja sanoi että jos tämä auttaisi, kyllä hävetti..... Lopulta he luovuttivat virtsanäytteen kinuamisen ja antoivat minun ottaa asian kanssa omaan tahtiin. Vasta yhden aikaan yöllä tuli tunne että nyt voisi käydä vessassa, kävin sanomassa hoitajalle että käyn nyt vessassa. Hoitaja tuli vessaan mukaan, näytteet kuppiin ja hoitaja lähti ja jätti minut hoitamaan hommat loppuun.

    Sairaalassa ainakin missä minä olin kohdeltiin kuin mitäkin kakaraa. Aamuisin piti antaa ryhmässä itselleen "aamuhali" ja muuta lapsellista tehdä. Jos sinne joudut niin varaudu siihen että sinua kohdellaan kuin jälkeenjäänyttä pikkulasta.

    Kaikenkaikkiaan ei jäänyt hyvä kuva sairaala reissusta. Kaiken kaikkiaan NÖYRYYTTÄVÄÄ.

    P.S. Tästä sairaala reissusta on 6kk.

    Äänestä

  • 21v Pakotettu kirjoitti:

    Itse olin 21v kun minut pakotettiin sairaalaan. "Herra iso herra" päättää että sinä et ole tarpeeksi terve tekemään päätöksiä ja he päättävät puolestasi. Varsinaista vapauden riistoa...

    Minä kerroin psykologilleni pari synkempää juttua eräällä käynnilläni. Seuraavalla kerralla kun menin psykologilleni vastassa oli ambulanssi ja minut muita mukisematta heitettiin sairaalaan.

    Kyllä miestä vietiin. Olen aivan HELVETIN pettynyt psykologiini ja päättäjiin kun eivät edes kertoneet etukäteen että sairaalaan lähdet. Se olisi ollut vähintä mitä olisivat voineet tehdä.

    Parinviikon päästä sitten pääsin takaisin kun näkivät että en minä niin pimeä tapaus ole että tarvitsisin sairaalaa.

    Tämän sairaala reissun järjestämisen seurauksena psykologini menetti luottamukseni enkä enään kerro hänelle pimeimpiä ajatuksiani.

    Joo. Ei kannata kertoilla suulaasti yhtään mitään psyko(paatti)logeille. Kerro mieluummin jollekulle hyvälle ystävälle.

    Äänestä

  • 21v Pakotettu kirjoitti:

    Sain sairaalassa ollessani paniikkikohtauksen. Se laukesi siitä kun eräs hoitajista piti minulle saarnan siitä kuinka olen jo aikuinen ja minun pitää lopettaa tällainen "nössöily" ja masentelu.

    Tämän hoitajan kanssa "keskustelun" jälkeen menin yleisiin oleskelutiloihin kävelemään ympyrää vähäksi aikaan ja ajattelemaan tätä "keskustelua". Sitten tunsin kuinka paniikki alkoi iskeä johtuen hoitajan saarnasta. Menin ruokailu pöydän ääreen istumaan ja laitoin kämmeneni kasvoilleni peittäen sen ja aloin itkemään. Yritin rauhottua ja ryhdistäytyä mutta ei siitä mitään tullut. Istuin hyvät 20min itkemässä ennen kuin eräs toinen hoitaja tuli kysymään onko kaikki kunnossa. Sanoin "ei". Hän jäi siihen sitten istumaan ja kyselemään mikä on. Lopulta koska en saanut paniikkikohtausta loppumaan he soittivat sairaalan päivystävälle lääkärille ja pyysivät lupaa antaa rauhoittavaa. Saivat luvan antaa lääkkeitä. Heittivät minulle rauhoittavaa naamaan ja sitten käskivät nukkumaan.

    Sairaalassa otetaan muuten virtsanäyte ja joku ihmeen sydänfilmi. He sanoivat minulle että kun minulle tulee vessahätä niin minun pitää tulla pyytämään kuppi ja ottaa virtsanäyte. Olin niin paniikissa vielä tästä yllätys sairaala reissusta että ei pissattanut ollenkaan. He tulivat vähän väliin kyselemään haluaisinko jo mennä sen
    virtsanäytteen ottamaan, mikä vai lisäsi paniikkia enemmän. Ja kun jankutetaan virtsanäytteen ottamisesta niin ei tietenkään pissattanut. Sanoin vain että joo mutta kun ei ole hätä. Sitten minut pakotettiin vessaan hoitajan kanssa että saavat virtsanäytteen. Seisoin siinä pytyn edessä kalu kädessä ja sanoin vaan hoitajalle että kun ei tule niin ei tule. Hoitaja pisti vessan hanan valumaan ja sanoi että jos tämä auttaisi, kyllä hävetti..... Lopulta he luovuttivat virtsanäytteen kinuamisen ja antoivat minun ottaa asian kanssa omaan tahtiin. Vasta yhden aikaan yöllä tuli tunne että nyt voisi käydä vessassa, kävin sanomassa hoitajalle että käyn nyt vessassa. Hoitaja tuli vessaan mukaan, näytteet kuppiin ja hoitaja lähti ja jätti minut hoitamaan hommat loppuun.

    Sairaalassa ainakin missä minä olin kohdeltiin kuin mitäkin kakaraa. Aamuisin piti antaa ryhmässä itselleen "aamuhali" ja muuta lapsellista tehdä. Jos sinne joudut niin varaudu siihen että sinua kohdellaan kuin jälkeenjäänyttä pikkulasta.

    Kaikenkaikkiaan ei jäänyt hyvä kuva sairaala reissusta. Kaiken kaikkiaan NÖYRYYTTÄVÄÄ.

    P.S. Tästä sairaala reissusta on 6kk.

    Näen tilanteen sieluni silmillä ja otan SUURESTI OSAA!

    Itse olen sitä mieltä, että koko mielisairaala ja muut pakkohoidat ovat TURHIA juttuja. Siellä vain sadistiset hoitsut "pyörittävät omaa kuningaskuntaansa" ja saavat perverttistä nautintoa "vallan tunteesta".

    Äänestä

  • luutu kirjoitti:

    Ei vastustelu auta.
    Vielä valitettavampaa on se,
    miksi sinne joutuu.
    Psykiatri on sanonut minulle,
    että aikuisella masennuksen pitää olla psykoottinen,
    että sinne kirjoitetaan lähete.
    Ei siellä niin ihanaa ole kyllä,
    aika kuluu hitaasti,
    on epävarmaa milloin pääsee pois ja sitä odottelee joka hetki.
    Ei näin tietenkään kaikilla,
    mutta varmasti suurimmalla osalla.
    Jos ei ole muuta vaihtoehtoa,
    niin onhan parempi mennä sinne,
    kuin hautaan.
    Sinullakin kun sattuu olemaan elämä edessä
    ja paljon nähtävää.

    MIELUUMMIN HAUTAAN kuin mielisairaalaan!

    Äänestä

  • uouoiuoiu kirjoitti:

    MIELUUMMIN HAUTAAN kuin mielisairaalaan!

    Ja paljon, jos se mitään auttaisi.

    Mutta minkäköhän takia jotku eivät ole samaa mieltä?

    Äänestä

  • 21v Pakotettu kirjoitti:

    Itse olin 21v kun minut pakotettiin sairaalaan. "Herra iso herra" päättää että sinä et ole tarpeeksi terve tekemään päätöksiä ja he päättävät puolestasi. Varsinaista vapauden riistoa...

    Minä kerroin psykologilleni pari synkempää juttua eräällä käynnilläni. Seuraavalla kerralla kun menin psykologilleni vastassa oli ambulanssi ja minut muita mukisematta heitettiin sairaalaan.

    Kyllä miestä vietiin. Olen aivan HELVETIN pettynyt psykologiini ja päättäjiin kun eivät edes kertoneet etukäteen että sairaalaan lähdet. Se olisi ollut vähintä mitä olisivat voineet tehdä.

    Parinviikon päästä sitten pääsin takaisin kun näkivät että en minä niin pimeä tapaus ole että tarvitsisin sairaalaa.

    Tämän sairaala reissun järjestämisen seurauksena psykologini menetti luottamukseni enkä enään kerro hänelle pimeimpiä ajatuksiani.

    Tuntuu kyllä todellakin vapaudenriistolta.

    Ei ihme, jos et enää kerro pimeimpiä juttujasi.

    Viitsisitkö kertoa millaisia juttuja kerroit,
    jotta itse osaan varoa tuota samaa?

    Äänestä

  • tytskää89 kirjoitti:

    21v pakotettu: onneks mua ei oo haettu tolla tavalla, sieltä piti tulla vaan soitto. Hui kauheeta, kun tollee tullaan vaan hakee. mut ehkä mun pitäs ajatella että siellä autetaan ja et mun ei tarvii kestää kaikkee yksin. se vaan jos saan siel jonku paniikkikohtauksen?! mut kyl mun täytyy

    Että laukku jäi opiskeulupaikkaan,
    kun puhuin siellä erälle itsemurha-aikeistani.
    Minut nimittäin pakotettiin lääkärin luo
    ja sieltä ambulanssilla mielisairaalaan pakkohoitoon suljetulle osastolle.
    Mukanani olivat vain vaatteet jotka sattuivat silloin päälläni olemaan.
    Pääsin hyvin pian pois, kun ei ollut syytä pitää siellä ;P

    Äänestä

  • 21v Pakotettu kirjoitti:

    Sain sairaalassa ollessani paniikkikohtauksen. Se laukesi siitä kun eräs hoitajista piti minulle saarnan siitä kuinka olen jo aikuinen ja minun pitää lopettaa tällainen "nössöily" ja masentelu.

    Tämän hoitajan kanssa "keskustelun" jälkeen menin yleisiin oleskelutiloihin kävelemään ympyrää vähäksi aikaan ja ajattelemaan tätä "keskustelua". Sitten tunsin kuinka paniikki alkoi iskeä johtuen hoitajan saarnasta. Menin ruokailu pöydän ääreen istumaan ja laitoin kämmeneni kasvoilleni peittäen sen ja aloin itkemään. Yritin rauhottua ja ryhdistäytyä mutta ei siitä mitään tullut. Istuin hyvät 20min itkemässä ennen kuin eräs toinen hoitaja tuli kysymään onko kaikki kunnossa. Sanoin "ei". Hän jäi siihen sitten istumaan ja kyselemään mikä on. Lopulta koska en saanut paniikkikohtausta loppumaan he soittivat sairaalan päivystävälle lääkärille ja pyysivät lupaa antaa rauhoittavaa. Saivat luvan antaa lääkkeitä. Heittivät minulle rauhoittavaa naamaan ja sitten käskivät nukkumaan.

    Sairaalassa otetaan muuten virtsanäyte ja joku ihmeen sydänfilmi. He sanoivat minulle että kun minulle tulee vessahätä niin minun pitää tulla pyytämään kuppi ja ottaa virtsanäyte. Olin niin paniikissa vielä tästä yllätys sairaala reissusta että ei pissattanut ollenkaan. He tulivat vähän väliin kyselemään haluaisinko jo mennä sen
    virtsanäytteen ottamaan, mikä vai lisäsi paniikkia enemmän. Ja kun jankutetaan virtsanäytteen ottamisesta niin ei tietenkään pissattanut. Sanoin vain että joo mutta kun ei ole hätä. Sitten minut pakotettiin vessaan hoitajan kanssa että saavat virtsanäytteen. Seisoin siinä pytyn edessä kalu kädessä ja sanoin vaan hoitajalle että kun ei tule niin ei tule. Hoitaja pisti vessan hanan valumaan ja sanoi että jos tämä auttaisi, kyllä hävetti..... Lopulta he luovuttivat virtsanäytteen kinuamisen ja antoivat minun ottaa asian kanssa omaan tahtiin. Vasta yhden aikaan yöllä tuli tunne että nyt voisi käydä vessassa, kävin sanomassa hoitajalle että käyn nyt vessassa. Hoitaja tuli vessaan mukaan, näytteet kuppiin ja hoitaja lähti ja jätti minut hoitamaan hommat loppuun.

    Sairaalassa ainakin missä minä olin kohdeltiin kuin mitäkin kakaraa. Aamuisin piti antaa ryhmässä itselleen "aamuhali" ja muuta lapsellista tehdä. Jos sinne joudut niin varaudu siihen että sinua kohdellaan kuin jälkeenjäänyttä pikkulasta.

    Kaikenkaikkiaan ei jäänyt hyvä kuva sairaala reissusta. Kaiken kaikkiaan NÖYRYYTTÄVÄÄ.

    P.S. Tästä sairaala reissusta on 6kk.

    Nöyryyttävää..
    Ei voi muuta sanoa.
    Vieressä vahtaavan hoitajan kanssakaan kun ei ole mukava olla suihkussa :/
    Kameroita jokapaikassa ja kaikkea tarkkaillaan.
    Ja jos v-mäisiä hoitajia vielä sattuu niin hermoromahduksen ainekset ovat kasassa..

    Äänestä

Kun mä olen ollut sairaalassa mä oon ollut TYYTYVÄINEN että mua edes yritetään auttaa. Helpompi kai on sairaalassa sen paniikkikohtauksen kanssa kun sitä varten on hoitajat ja lääkärit että ne jeesaa sua. Mä olisin ihan mielellään sairaalassa, tuntuis paljon turvallisemmalta kun yksin kotona, mutta kun sairaalaan ei niin vaan kaikki pääsekään....Sitten kun jollekin ihan TARJOTAAN hoitoa niin kauhee äläkkä nousee siitä... mä kyllä ihmettelen.....

Äänestä
  • On näitäkin mielipiteitä!
    Kunpa olisi useampia,
    ja kunpa ihmiset hakeutuisivat hoitoon,
    kun vielä voi.

    Äänestä

on ollu joskus samoja oireita mutta en koe itseäni mielisairaaksi. Ne on vaan oireita jollekin muulle pahalle ololle.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


tytskää89 kirjoitti:

mä voin joutuu psykiatriselle osastolle tai suljetulle. oon kaheksantoista. ja taustaa: syömishäiriö ja paniikkihäiriö

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu