Mulla on käyny niin paskasesti tässä elämässä, että kun päätin tehdä
itsarin niin se päätös pitääkin minut elossa. Kuoleman hyväksyminen ja
asian omaksuminen sai minut näkemään asiat toisessa valossa. Sen takia
saan pienen pienistäkin asioista nautintoa. Kun tiesin kuinka vähän päiviä
minulla voisi olla jäljellä, niin opin arvostamaan joka ikistä tuntia! Oleellinen
asia on se, että tietää et sen itsarin voi kuitenkin aina tehdä jos alkaa
kyllästyttää. Mutta kun tämän asian tiedostaa, niin eipä pääse
kyllästyttämään! Se on jonkinlainen oravanpyörä. Minulla ei ole mitään
hävittävää. En häviä mitään jos katson aina seuraavan auringonnousun.
Oon jo tullut läpi helvetin niin kuinka ihanalta tuntuukaan sen jälkeen
nähdä järven sanoinkuvaamattoman kaunis pinta ja haistaa kukkasten
suloinen tuoksu.. kuulla lehtien kahina tuulessa.. Aina kun näen järven
pinnan minun henkeni kuin salpaantuu. Aina!
Miksi tehdä se tänään kun sen voi tehdä huomenna? Tai miksi lykätä
pientä kävelyretkeä kun sen voi tehdä nyt? Ei kun kengät jalkaan vaan!
itsarin niin se päätös pitääkin minut elossa. Kuoleman hyväksyminen ja
asian omaksuminen sai minut näkemään asiat toisessa valossa. Sen takia
saan pienen pienistäkin asioista nautintoa. Kun tiesin kuinka vähän päiviä
minulla voisi olla jäljellä, niin opin arvostamaan joka ikistä tuntia! Oleellinen
asia on se, että tietää et sen itsarin voi kuitenkin aina tehdä jos alkaa
kyllästyttää. Mutta kun tämän asian tiedostaa, niin eipä pääse
kyllästyttämään! Se on jonkinlainen oravanpyörä. Minulla ei ole mitään
hävittävää. En häviä mitään jos katson aina seuraavan auringonnousun.
Oon jo tullut läpi helvetin niin kuinka ihanalta tuntuukaan sen jälkeen
nähdä järven sanoinkuvaamattoman kaunis pinta ja haistaa kukkasten
suloinen tuoksu.. kuulla lehtien kahina tuulessa.. Aina kun näen järven
pinnan minun henkeni kuin salpaantuu. Aina!
Miksi tehdä se tänään kun sen voi tehdä huomenna? Tai miksi lykätä
pientä kävelyretkeä kun sen voi tehdä nyt? Ei kun kengät jalkaan vaan!
Vastaukset 8
Vanhimmat
itsarin heti jos ei olisim rakastavia läheisiä! Ystävät ja vanhemmat murtuis iha varmasti jos tekisin itsarin. Mut lähimmäiset antaa mulle syyn elää!!
Ystävät ja vanhemmat eivät ole mikään vähäpätöinen syy elää vaan yksi
tärkeimmistä. Pidä ystävistäsi kiinni! Antaisin koska vaan koko omaisuuteni
yhdestä ystävästä. Mulla ei ollut syytä elää mutta niin kuin totesin niin
löysin sen oman syyni :)
no enpä tiedä.
suunnittelin itsemurhani jo niin valmiiksi että toteutus vain puuttuisi. tiedän vain sen etten elä tätä kesälomaa pidempää aikaa. vain se että tiedän pääseväni pian pois antaa minulle iloa. luontokin näyttää kauniimmalta.
ystäväni ovan aivan ihania ja no perheenikin on ihan siedettävä muttei kuitenkaan niin tärkeitä minulle että peruisin itsemurhani.
eivät ystäväni minua pysty ongelmissani auttamaan ei edes psykiatrini.
kaikki vain luulee että olen pirteä, kehittyvä, iloinen ja elämänjanoinen ja vaikka mitä muuta asiaa jotka ovat ihan huti mennyt.. toisaalta luulo voi johtua siitä että sanon aina jotain muiden mielestä hauskaa ja sellaista.
psykiatrilleni valehtelen joitain asioita sekä jätän kertomatta. ei ole järkevää mutta niin minut on opetettu.
tunteita ei näytetä, kontrollia ei menetetä, heikkouksia ei näytetä ja illuusio täydellisyydestä pidetään yllä tilanteessa kuin tilanteessa. no toisaalta tunteet ovat sama asia kuin heikkous. no huomaa varmasti että isäni ja miespuoliset sukulaiseni ovat opettaneet minulle miten eletään ja äitini ja naispuoliset sukulaiset miten kaikki pitää olla täydellistä.
Itse haluaisin myös sen yhden hyvän ystävän, nyt oon vaan jotenkin ujo joskus tai en oo vaan tavannu semmosta ihmistä jota kiinnostas olla tämmösen tavallisen tytön kanssa. Itsemurhaa kerran yritin, mutta näin kun naapuri näki mut ikkunasta niin en halunnu sille mitään elinikäsiä traumoja.
Päätös on tehty ja täältä joku päivä hyvin todennäköisesti oman käden kautta lähden. Suunnitellut jo itselle sen sopivimman tavan. Uteliaisuudesta vain elän päivän kerrallaan: mitäköhän se elämä vielä tullessaan tuo (?)
Elämä on siitä kiva "peli" että sen voi lopettaa koska vaan, missä vaan ja tietenkin sillon kun haluaa, joillakin se tietty päättyy ennen kuin on ees alkanut...
Elämä on peliä.
Voit kehittyä suunnattomasti, jos vain jaksat puurtaa sen parissa. Eikä peliä täydy ottaa liian vakavasti, koska sehän on vain peliä! Sen voi lopettaa milloin tahansa vain haluaa.
jos itsarin tekisin ni sit ei vois enää pelaa cs tai wowii :( se vasta huono juttu onkin. joten itsarille sanon et tuu mun kans pelaa cs!
Teoreetikko ja poitsu-, mulla taitaa olla aika samanlainen elämänasenne kuin teillä. Kaikki tuntuu jotenkin helpommalta ja vähemmän ahdistavalta, kun tietää että kaiken voi lopettaa heti kun mieli tekee. Toinen syy, mikä pitää elossa on uteliaisuus - haluan aina tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi.
Mä oon hieman masentunu?, tuntuu etten osaa elää.
Päivät menee yhtenä puurona ja mietin koko ajan mitä "tyhmää oon puhunu" tai miten tyhmästi oon käyttäytyny.Sitte mietin mitä muut ajattelee minusta, ku tuntuu niinku mun pitäs olla toisenlainen.(johtuu reilusti mua vanhemman poikaystäväni kavereista.Asumme yhessä ja täytän koht 18.Tunnen itteni niien seuras kauheen pieneltä piipittäjältä)(huono itsetunto)
Mitä mä teen? Miten saan itsetuntoo pönkitettyy ja nauttimaan täysil joka aamusta. ( mä tykkään nukkuu myöhään ja toivon et sais vaa nukkuu eikä herätä ikinä!)