Sairastuin lamauttavaan masennukseen n. 3 vuotta sitten, puhun lamauttavasta masennuksesta, koska olin aikaisemminkkin ollut masentunut, mutta jotenkin pysynyt toimintakuntoisena.
Aluksi vain istuin , mietin itsemurhaa ja odotin päivän kääntymistä iltaan, että saisin unen kautta unohduksen ja toivoin etten heräisi enää. Se oli raskasta aikaa ja sitä kesti n. 6 kk.
Lääkkeiden, terapian ja Jumalan avulla olen toipunut niin, etten kuolemaa niinkään toivo, mutta mieli on edellen alakuloinen, enkä töihin ole palannut.
Vakaasti uskon että vielä tästäkin elämän laatu paranee, mutta hitaasti. Nyt ymmärrän ettei minulla ole enää kiire.
Omaisuus on mennyt, ulosottovelkaa on mutta vaik asiat ei ole kohdallaan, on tämäkin elämää. Voimia sinulle joka olet alkutaipaleella, et ole yksin
Aluksi vain istuin , mietin itsemurhaa ja odotin päivän kääntymistä iltaan, että saisin unen kautta unohduksen ja toivoin etten heräisi enää. Se oli raskasta aikaa ja sitä kesti n. 6 kk.
Lääkkeiden, terapian ja Jumalan avulla olen toipunut niin, etten kuolemaa niinkään toivo, mutta mieli on edellen alakuloinen, enkä töihin ole palannut.
Vakaasti uskon että vielä tästäkin elämän laatu paranee, mutta hitaasti. Nyt ymmärrän ettei minulla ole enää kiire.
Omaisuus on mennyt, ulosottovelkaa on mutta vaik asiat ei ole kohdallaan, on tämäkin elämää. Voimia sinulle joka olet alkutaipaleella, et ole yksin
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihailtava asenne.
Kunpa mahdollisimman monet menettelisivät näin itsemurhan sijaan.
Vaikka on kuinka vaikeaa,
silti on revittävä jostain voimia ja jaksettava. Ja turhaahan se ei missään nimessä ole.
Mahtava juttu, että olet sen ymmärtänyt vaikeasta sairaudestasi huolimatta.
Hyvä, jatka näin! :)