Riskit tyttökanin leikkauksessa?

aina on leikkauksessa riski, itsellä poikakani oli vaan lakannut hengittämästä kun leikkuu oli suoritettu. itsekkin pelkäsin leikkuuta ja venytin sitä ainakin puolivuotta ja niinhän siinä kävi. kanin kuolemat ovat yleisempiä kuin esim. kissojen tai koirien

Mun kaneista on leikattu 1 uros ja 2 naarasta. Toinen naaraista ei ole enää keskuudessamme, mutta poismeno ei johdu millään tavalla steriloinnista.

Kokeneeseen lääkäriin on syytä panostaa. Leikkaustyylit vaihtelee jonkin verran, toiset avaa aika ison aukon, meidän likoilla oli vain pari senttiset haavat. Antibioottikuurin antaa toiset lääkärit, toiset taas eivät, "meidän lääkärissä" annetaan.

Kannattaa varautua kanin herkuilla ja esim. Piltillä, jos kani ei viimeistään leikkausta seuraavana päivänä ala itse syömään.

Antibioottikuuria ei sinänsä tarvitse pelätä, ainakin meillä ne on kestetty hyvin (tosin kanikohtaisesti vaihtelee). Yleensä noihin leikkaushommiin annetaan Ditrimiä ja se on miedoimmasta päästä.

Suolisto-ongelmia tulee lähinnä sitten, jos kani ei rupea syömään. Tämän vuoksi varauduttava myös tukiruokintaan.

Kani on syytä pitää erillään ainakin muutaman päivän ajan, jotta leikkaushaava saa parantua rauhassa ja näet, että kani todellakin syö, pissaa ja kakkaa.

Meillä on neljä kania, jotka kaikki ovat leikattuja, kaksi on naaraita. Kummatkin naaraat steriloitiin (toimenpide on uroksilla kastrointi, naarailla sterilointi) tänä keväänä. Molemmilla oli ikää silloin vähän reilu kolme vuotta, Hekla painoi 1,9kg ja Nana 0,9kg. Naaraat operoitiin kummatkin samana päivänä.

Nanan kohdalla olin enemmän huolissani, kun se on tuollainen todella pieni pirpana. Nukutushan se suurin riski on, mutta kun meillä oli aiemminkin pienikokoinen hermeliini (680-grammainen) leikattu, niin en tuota mitenkään ylipääsemättömänä ongelmana nähnyt. Leikkaus sujui kummallakin ongelmitta. Eläinlääkäri aika meillä oli kahdelta ja jo vähän ennen neljää pääsin kotiin kahden heräilevän kanineidon kanssa.

Kotona kumpikin oli jo pian heräillä j horteillemassa ympäri omaa "eristysselliään" jossa oli pohjalla pyyhkeitä ja mahdollisimman paljon herkkuja, jos vain jotain tekisi mieli syödä. Nana sitten yllättikin positiivisesti ja alkoi syömään heinää jo parin tunnin kotonaolon jälkeen. Ruoka maistui sille muutenkin hyvin ja papanoitakin sen häkkiin alkoi ilmestyä. Hekla sen sijaan ei osoittanut mitään kiinnostusta ruokia kohtaan, vaikka muuten olikin oikein virkeä ja oma itsensä. Sen kohdalla aloitin sitten illalla pakkosyötön, eli keitin ohutta kaurapuuroa jonka joukkoon lisäsin genesistä muussattuna ja vähän pilttiäkin ja koitin sitä sille sitten ruiskulla antaa. Kani laittoi hanttiin parhaansa mukaan, joten määrät pysyivät varsin pieniä.

Seuraavana päivänä senkin häkistä löytyi hieman papanoita, mutta ruokahalu tuntui olevan yhä kadoksissa. Kun ruoka ei maistunut vielä sunnuntainakaan lähes ollenkaan (leikkaus perjantaina), kävin juttelemassa eläinlääkärin kanssa tilanteesta (olin lähdössä kanien kanssa maanantaina opiskelupaikkakunnalleni, jossa lähin kaneista perillä oleva lääkäri olisi ollut yli 20 kilometrin päässä). Eläinlääkäri antoi Heklalle vielä toisen annoksen suolistontoimintaa edistävää
Primperania ja varmistettuaan, että minulla on numero tallella, ei hän pitänyt lähtöä ongelmana. Maanantai-iltana Hekla suostuikin sitten syömään jo itsenäisistä Omena-Oscaa ja vähän tuorettakin. Tiistaista alkaen se oli ruokailunkin suhteen oma itsensä.

Antibioottikuuria kumpikaan likka ei siis saanut eikä kotona jatkettavaa kipulääkitystäkään. Heklan syömättömyyttä lukuunottamatta kaikki meni kuitenkin erittäin hyvin ja Heklakaan ei tuosta huolimatta ollut missään vaiheessa apaattinen tai muutenkaan kipeän oloinen. Heklalla karvat kasvoivat leikkauksen jälkeen todella nopeasti koko sille alueelle, miltä karvat ajeltiin. Nanalla taas ei vieläkään ole kunnon karvoja mahassa (leikkaushaavan kohtaa lukuunottamatta), vaikka leikkauksesta on jo kolme kuukautta.

Ja alkuun likat piti tosiaan pitää muista erillään (ja myös toisistaan, tosin eivät ne tuossa kohtaa enää edes olisi tulleet toimeen keskenään), että saivat rauhassa toipua. Samalla eristyksissä olo myös helpotti tarkkailua, kun tiesi sitten varmasti, jos ruokaa oli kadonnut tai papanoita ilmestynyt, että kyseessä oli juuri tämä leikattu yksilö joka sen oli tehnyt.