On, kun joku tappaa itsensä.
Oli se sitten läheinen tai tuttavapiirissä.
Nimittäin tuntuu niin turhalta ja julmalta,
kun niin monet päätyvät itsemurhaan.
Ajatukseni olisi,
että sitä hautovat voisivat lukaista vastauksenne ja miettiä vielä uudestaan,
mitä ovat tekemässä.
Kiitos ja kumarrus kaikille vastanneille!
Oli se sitten läheinen tai tuttavapiirissä.
Nimittäin tuntuu niin turhalta ja julmalta,
kun niin monet päätyvät itsemurhaan.
Ajatukseni olisi,
että sitä hautovat voisivat lukaista vastauksenne ja miettiä vielä uudestaan,
mitä ovat tekemässä.
Kiitos ja kumarrus kaikille vastanneille!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voisiko joku alempiarvoinen,taikka ehkä arvokkaampi Suomessa asuva,kuten Jörn Donner ehkä asiat jaoittelee,Voisiko kyseinen siis tietää:" Onko kuulu näyttelijä Henry Fonda viellä elossa,vai onko hänen käynnyt kuin monen muunkin,katsomatta sen kummemmin aateluuksia.
Kovanaaman näyttely lähimmäisellesi ja hänen rahojensa ihailu tuskin auttavat itsemurhia.Läheisyys ja ystävällinen luottamus voisivat tehdä tämän barbaarisen maan siedettävämmäksi elää.
Näin juuri; on todella pelottavaa että nuoremman polven keskuudessa on jonkinlaisena trendinä olla "cool", joka näyttäisi käytännössä merkitsevän tietynlaista koviksen esittämistä; olla mahdollisimman tunteeton ja kylmän viileä. Voi karmeutta sentään, niin kuin ei tästä kylmän maan kansanluonteesta jo muutenkin löytyisi ihan riittämiin tiettyä jähmeyttä ja niukkaa tunteiden osoittamista.
Jotenkin järkyttävän säälittäviä ovatkin sitten, vrsinkin nuoret tytöt, jotka yrittävät olla ja esittävät kasvonsa jähmettäneinä, sitä minkä kuvittelevat olevan, olla "cool"...!!! Voi tyttöraasut; kunpa he tajuaisivat mitä menettävät, kun opettelevat sellaisen tyylin, ettei voi enää oikeastaan hymyillä ja näyttää iloista naamaa missään, paitsi ehkä sitäkin sitten toisaalta saatetaan NÄYTELLÄ joillekin sukulaisille, työpaikanhakutilaisuudessa tms. tilanteissa.
Mutta sittenhän ihmisen elämä onkin pelkkää näyttelemistä koko ajan, ja lopulta aito, oma identiteetti on aivan hukassa. No, sellaisella ihmisellä onkin sitten suuri todennäköisyys ennemmin tai myöhemmin jonkun mielenterveysongelman esiintymiselle... Ellei sitä jo sinällään voi laskea mielenterveysongelmaksi, että ihmisen täytyy näytellä jotain muuta kuin mitä oikeastaan olisi, aidolta persoonaltaan.
Tällaista nähnyt,
tai ainakaan ei ole tullut ajatelleeksi.
Kyllä ainakin tuntemani nuoret tytöt hymyilevät avoimesti.
Itsemurhan tehneen ihmisen ei ainakaan tarvitse enää rämpiä tässä maailmassa tai kärsiä enää tippaakaan. Näin minä ainakin uskon. Siksi minusta sen tekeminen ei ole hirveää, vaan joillekin ihmisille ihan hyvä vaihtoehto.
Että miltä tuntuu jälkeen jäävästä läheisestä,
kun läheinen tekee itsemurhan.
Kirjoitat:
>>> Itsemurhan tehneen ihmisen ei ainakaan tarvitse enää rämpiä tässä maailmassa tai kärsiä enää tippaakaan. >>>
-Mutta minä korjaan, että se pitääkin kirjoittaa näin:
"Itsemurhan tehneen ihmisen ei ainakaan tarvitse enää rämpiä tai kärsiä enää tippaakaan; -tässä maailmassa."
-Niin ei todellakaan enää TÄSSÄ maailmassa..., mutta entäpä kun ihmiselle alkaa sitten se iankaikkinen elämä? Minkälaiseen maailmaan ja minkälaiseen olotilaan täältä lähtee ihmisen henki ja sielu, joilla ei ole enää olemisen edellytystä, eikä "asuinsijaa" kuolleessa, elottomassa ruumiissa. Niiden on lähdettävä, aivan kuin ihmisen joka yrittää olla veden alla, niin sieltä on tultava pian pois kun keuhkot ja elintoiminnot vaativat happea. Niin myöskään ihmisen henki ja sielu eivät voi olla kuolleessa ruumiissa, vaan niiden on lähdettävä lopulliseen olotilaansa.
Niin mitä onkaan siellä, mihin ihmisen matka täältä jatkuu; onko siellä ikuinen tuska ja vaiva, vai ikuinen rauha, ilo ja hyvä olo? Se on sitten kiinni siitä, millainen on ihmisen suhde Jumalaan tässä ajassa... Jeesuksen Kristuksen kautta ihminen voi vapautua sielunsa tuskasta jo täällä elämässä ja saada rauhan sydämeensä, niin että saa unohtaa kuoleman kaipuun, kun Jeesus antaa uuden elämän ja syntien anteeksisaamisen; ihmisen hengen uudestisyntymisen Jumalan lapseksi.
Paljon on tapauksia, joissa ihmiset ovat ns. "käyneet rajan takana", mutta ovat syystä tai toisesta palanneet elävien kirjoihin, kertomaan että ihmisen olevaisuus ei ole vain tämä elämä täällä, fyysisessä ruumiissa, vaan se jatkuu eri muodossa, sen jälkeen kun sen aika täällä on loppuu...
Veljeni on tehnyt. Kyllä se pahalta jäljellejääneistä surijoista tuntui mutta ymmärrän kyllä että se oli hänelle hyvä vaihtoehto.
On, ja tosi hyvä kirjoitus.
Tästä oli hyötyä myös minulle,
kiitos :-)
Kukaan ei koskaan kysy toiselta ihmieltä, miten sinä oikeasti voit? ja jos kysyy on siihen vastattava kiitos hyvin, sillä muuten voisi paljastaa oman heikkoutensa. Suomalaisen maisemakuvaan kuuluu kova työ ja periksiantamaton ihminen ylivoimaisen urakan edessä. Miten sitten kävikään. Mies joka luuli voittavansa "pellon kirot" oikaisi koipensa parhaassa miehuusiässä. Ihmiselle on annettu elollinen kroppa mitä pitää sekä voimistuttaa että lepuuttaa. Unohdetaan että aivotkin ovat elävää massaa ja tarvitsevat rauhaa ja lepoa uurastuksen ohessa. Lopuunpalaminen on hyvä sana sillä se on aivojen hätähuuto ja liekki sammuu jos emme kuuntele elimistömme viestejä. Pitää luottaa omaan kehoonsa ja sen voimaan selviytyä pahimmastakin sanovat muut mitä tahansa. Olemme liian riippuvaisia ulkopuolisten "asiantuntijoitten" mielipiteistä.
Olisi aika luoda yhteiskunta missä yksilölliset eroavaisuudet ihmisen kestokyvyssä otetaan huomioon muutenkin kuin diagnoosiviidakon kanssa. Meillä on kaikilla erilainen geeniperimä eikä meitä pitäisi niputtaa samaan nippuun. Nyt yhteiskunta perustuu samankaltaisuusteoriaan ja huomio käännetään nopasti johonkin mieltä kuohuttavaan seikkaan että emme "ymmärtäisi". Meillä on liian vähän sitä aitoa toisesta ihmisestä välittämistä. Olemme niin säikytettyjä että jos jollakin on joku ongelma olemme "myötätuntoisia" mutta emme todella kuuntele häntä. Ihmisten oletetaan voivan hyvin ja huonovointisuus joko ruumiillinen tai henkinen on poikkeustila ja niin se onkin mutta kukaan ei halua tietää mistä se johtuu. On paljon helpompaa kirjoittaa lausunto ja pilleriresepti kuin ruveta muuttamaan "koko maailmaa". Suvussani on ollut itsemurhia ja asuin seudulla missä se oli arkipäivää ja toteamus, ai sekin sitten lopetti itsensä, oli arkipäivää ja se siitä sitten. Olen kuitenkin sitä mieltä että näytelmän verhoja ei kannata laskea ennen kuin näytelmä on loppu, oli kysymyksessä sitten satiiri, murhenäytelmä tai komedia. Meillä on vain tämä tilaisuus osallistua siihen.