Muistan parisenkymmentä vuotta sitten ihastuneeni työtoverin seinällä oleviin kahteen runoon. Tietäisikö joku miten ne runot menevät/kuka kirjoittanut?
Muistan vain, että ensimmäisessä runossa mainitaan lopussa, että on ihanaa elää, kun on näin kauniit varpaat.
Toisessa runossa kaksi henkilöä kulkee hiekkarannalla ja toinen vaikeroi miten vaikeaa on ja missä on Jumala, kun ei auta. Lopussa hän huomaa, että hiekkaan on jäänyt vain yhdet jalanjäljet ja ongelmiaan surrut huomaa, että hän onkin puhunut Jumalalle, joka on koko ajan kannatellut häntä olkapäillä.
Muistan vain, että ensimmäisessä runossa mainitaan lopussa, että on ihanaa elää, kun on näin kauniit varpaat.
Toisessa runossa kaksi henkilöä kulkee hiekkarannalla ja toinen vaikeroi miten vaikeaa on ja missä on Jumala, kun ei auta. Lopussa hän huomaa, että hiekkaan on jäänyt vain yhdet jalanjäljet ja ongelmiaan surrut huomaa, että hän onkin puhunut Jumalalle, joka on koko ajan kannatellut häntä olkapäillä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
vaikka tiedän ja muistan ihan varmasti ne joskus lukeneeni, moneen otteeseen. Muistiinpanoistani löysin kuitenkin seuraavan:
-Mistä voin tietää, että olet olemassa minua varten?
-Katso tarkasti, niin voit nähdä hiekalla kahdet askeleet. Tässä on sinun elämänpolkusi. Minä olen kulkenut koko ajan vierelläsi.
-Mutta katso tuossa, kun minulla oli vaikeaa - onkin vain yhdet ainoat askeleet. Missä sinä silloin olit?
-Ne ovat minun askelteni jäljet. Kun voimasi eivät riittäneet - kannoin sinua.
Iloa päiviinne,
:) t.kirjosieppo
Ensimmäinen runo oli minulle ennestään täysin tuntematon. Harrastelijasalapoliisiksi heittäytyen löytyi Lassi Sinkkosen kirjoittama, luulen että tämä on etsimäsi runo:
Aamuisin seison kylpyhuoneessani
ja katson peiliin.
Vetoavasti.
Ei mitään uutta.
Ei yhtenäkään päivänä.
Tänään tuskastuin
ja painoin pääni nöyrästi alas.
Ja silloin.
Löysin kymmenen varvasta.
Kymmenen hurmaavaa varvasta.
Solakkaa varvasta.
Erikoista varvasta.
Ja äkisti käsitin,
että kyllä kannattaa elää
kun on näin hurmaavat varpaat.
- Lassi Sinkkonen -
- - -
Toinen runo on tutumpi ja olen kuullut moneen kertaan.
Kyseisestä runosta on liikkeellä toisistaan poikkeavia variaatioita...
http://www.progsoc.uts.edu.au/~wonj/me/ftstps.html
Olen kuullu selityksiä runon syntyhistoriasta mutta en muista enää. Lieneekö asiasta täyttä selvyyttä. Kun runon kirjoittajastakaan ei ilmeisesti ole varmuutta.
Selasin tietoja vähän mitä googlettamalla tästä löytyi, niin niiden mukaan tekijäksi on päätelty mm. Mary Stevenson nimistä henkilöä, joka olisi kirjoittanut runon vuonna 1936 ollessaan 14 vuotias?
http://www.wowzone.com/fprints.htm
Muistin että tarinasta - tai yhdestä versiosta - olisi kirjoitettu kirjakin, siis suomennettu, englanninkielisenä tarinan versioita taitaa liikkua useita.
Hakusanalla Margaret Fishback Powers tämä löytyi Fennica-tietokannasta:
TEKIJÄ Fishback Powers, Margaret. KIRJAN NIMI Jalanjäljet, tutun laulun tarina. SUOMENTANUT Päivi Lankinen. JULKAISIJA Karas-sana, 1994. ULKOASU 115 sivua; 19 cm. ALKUTEOS: Footprints.
- - -
JA RUNOKIN LÖYTYI. :-)
Ole hyvä.
Eräänä yönä näin unta,
että kuljin rannalla
Jeesuksen kanssa.
Tummalle taivaalle heijastui
tapahtumia elämästäni.
Jokaisessa kuvassa
näin hiekassa kahdet jalanjäljet,
toiset olivat minun,
toiset Herran Jeesuksen.
Kun viimeinen kuva avautui
eteeni, etsin katseellani
jalanjälkiä hiekasta.
Näin vain yhdet jäljet.
Samassa huomasin, että aina
elämäni vaikeimpina
ja surullisimpina hetkinä
jalanjälkiä oli jäänyt
vain yhdet.
Sitä en voinut ymmärtää,
ja siksi kysyin Jeesukselta,
mitä tämä merkitsi.
”Herra,
kun lähdin seuraamaan sinua,
sinä lupasit kulkea kanssani
koko matkan.
Mutta nyt näen, että
elämäni vaikeimpina aikoina
hiekkaan on jäänyt vain
yhdet jalanjäljet.
Miksi jätit minut yksin silloin,
kun tarvitsin sinua kipeimmin?”
Jeesus vastasi: ”Rakas lapseni,
en ikinä jätä sinua yksin
kärsimyksiin ja koetuksiin.
Näit vain yhdet jalanjäljet siksi,
että minä kannoin sinua.”
-Margaret Fishback Powers -