Ostin puolitoista vuotta sitten sijoitusasunnon puoliksi velkarahalla. Pankissa laskimme, että asunto maksaa itsenä 20 vuodessa, ja jo muutaman vuoden kuluttua rupeaisin saamaan voittoa asunnosta. Paperilla kaikki näytti hyvältä.
Ensimmäinen suuri ongelma oli ensimmäinen vuokralainen. Aluksi ihan fiksulta vaikuttava nuorimies, joka kertoi juuri saaneensa työpaikan pitkän työttömyysjakson jälkeen.
Eipä vaan kaveri sitten jaksanut kauaa uudessa työssään viihtyä. Ryypiskeli työttömien kaveriensa kanssa asunnossani ja aloin saada valituksia isännöitsijän kautta, kun meno asunnossa oli välillä liian villiä.
Puoli vuotta odottelin, että varoitukset tehoavat ja kaveri hommaa itselleen työpaikan, kun vuokrakin oli kerran yli kuusi viikkoa myöhässä. Lopulta oli pakko antaa häätö. Onnekseni kaveri muutti takaisin vanhempiensa luokse toiselle paikkakunnalle, eikä ruvennut enempää tappelemaan häädön kanssa. Yhden kuukauden vuokra jäi saamatta.
Vuokra-asuntoa piti rempata kaverin jäljiltä, mihin takuurahat (250 euroa) eivät riittäneet alkuunkaan. Jääkaapin ovi oli väänetty hajalle ja muuta mukavaa.
Toinen vuokralainen oli ihan fiksu nuori muija, mutta epäonnekseni hän kertoi neljän kuukauden päästä, että on löytänyt poikakaverin ja he ostavat oman rivitalon. Niinpä tietysti. Kukapa fiksu asuisi vuokralla.
Nyt on menossa jo kolmas vuokralainen ja asunto ollut vuokraamatta yhteensä kolme kuukautta vuokralaisten välissä. Viime kesänä en enimmäisen vuokralaisen jälkeen saanut asuntoa vuokrattua, kun opiskelijat lopettivat juuri keväällä.
Tämä nykyinen vuokralainen on varsinainen painajainen. Varhaiseläkkeellä oleva nainen, jolla taitaa viirata pahasti korvien välissä. Vähän väliä soittelee minulle ja valittaa pikkuasioista. Naapureitten tupakoinnista ja pesutuvan vuoroista tai että jääkaappi (uusi) pitää liian kovaa ääntä.
Tekisi mieli myydä asunto pois ja laittaa rahat vaikka korkotalletukseen. Verojen jälkeen sieltä saisi jo yli 3%, kun tuosta sijoitusasunnosta on ollut enimmiäkseen vain kuluja.
Kaikkeen paskaan sitä ihminen kätensä lyökin.
Ensimmäinen suuri ongelma oli ensimmäinen vuokralainen. Aluksi ihan fiksulta vaikuttava nuorimies, joka kertoi juuri saaneensa työpaikan pitkän työttömyysjakson jälkeen.
Eipä vaan kaveri sitten jaksanut kauaa uudessa työssään viihtyä. Ryypiskeli työttömien kaveriensa kanssa asunnossani ja aloin saada valituksia isännöitsijän kautta, kun meno asunnossa oli välillä liian villiä.
Puoli vuotta odottelin, että varoitukset tehoavat ja kaveri hommaa itselleen työpaikan, kun vuokrakin oli kerran yli kuusi viikkoa myöhässä. Lopulta oli pakko antaa häätö. Onnekseni kaveri muutti takaisin vanhempiensa luokse toiselle paikkakunnalle, eikä ruvennut enempää tappelemaan häädön kanssa. Yhden kuukauden vuokra jäi saamatta.
Vuokra-asuntoa piti rempata kaverin jäljiltä, mihin takuurahat (250 euroa) eivät riittäneet alkuunkaan. Jääkaapin ovi oli väänetty hajalle ja muuta mukavaa.
Toinen vuokralainen oli ihan fiksu nuori muija, mutta epäonnekseni hän kertoi neljän kuukauden päästä, että on löytänyt poikakaverin ja he ostavat oman rivitalon. Niinpä tietysti. Kukapa fiksu asuisi vuokralla.
Nyt on menossa jo kolmas vuokralainen ja asunto ollut vuokraamatta yhteensä kolme kuukautta vuokralaisten välissä. Viime kesänä en enimmäisen vuokralaisen jälkeen saanut asuntoa vuokrattua, kun opiskelijat lopettivat juuri keväällä.
Tämä nykyinen vuokralainen on varsinainen painajainen. Varhaiseläkkeellä oleva nainen, jolla taitaa viirata pahasti korvien välissä. Vähän väliä soittelee minulle ja valittaa pikkuasioista. Naapureitten tupakoinnista ja pesutuvan vuoroista tai että jääkaappi (uusi) pitää liian kovaa ääntä.
Tekisi mieli myydä asunto pois ja laittaa rahat vaikka korkotalletukseen. Verojen jälkeen sieltä saisi jo yli 3%, kun tuosta sijoitusasunnosta on ollut enimmiäkseen vain kuluja.
Kaikkeen paskaan sitä ihminen kätensä lyökin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Näin tosiaan helposti käy. Palstan amisviiksien kirjoitukset suonikkaista ja läskeistä vuokraisännistä ovat niin kaukana todellisuudesta kuin olla voi.
Nyt on aika myydä kaikki myytävissä oleva. Jos on ylimääräisiä asuntoja, ei kun vuokralaiset pihalle ja myyntiin vaan. Omakin asunto kannattaa myydä, jos on remppoja tulossa, sillä tällaista kupla-aikaa ei enää ikuna tule.
Vuokra-asuntoja on nyt runsaasti tarjolla ja hinnat ovat edulliset.
nimittäin kun tämä puhkeaa niin seuraava jo odottaa oven takana....näin se on mennyt kohdallani jo kolme kertaa ja aina kupla on pahempi edellistä.
olen aina "käyrän" pohjalla onnistunut ostamaan ja "käyrän" huipulla myymään....ja siinä sivussa vielä harjoittanut rakennusalan ammattialaisuutta ja tienannut silläkin....
eläke on alkamassa (ikää 46) ja rahaa on tullut ovista ja ikkunoista.
kiitän kaikkia "talkoisiin" osallistuneita!
jatkakaa samaan malliin sillä nyt poksahtavan kuplan jälkeen olen varautunut ostamaan 10 pientä yksiötä jotka sitten remontoin ja myyn joskus pois sikahinnalla jälleen kerran.
Ja tämän kirjoittaja oli peräkammarin poika, joka ei ole töitä tehnyt koskaan.
Meillä myös kokemusta vuokralaisista. Osa on ihan mukavia eikä ongelmia ole utta sitten on niitä joista ei voi kuvitellakaan tulevan ongelmia mutta yllätys on melkoinen.
Eräs noin kuusikymppinen "taiteilijapariskunta" jäi erityisesti mieleen. Kummatkin täysin alkoholisteja, mies enemmän kuin nainen. Ilkeitä, pahansuopia, panettelijoita, juoruavia ja riitaa haastavia. Valittivat kaikesta ja kaikkialle. Onneksi muuttivat ja asustelevat nykyään Helsingissä - vuokralla kuinkas muutenkaan. Todennäköisesti sama helvetti on irrallaan ko. kasarmissa missä nykyään elävät.
Asunto ei ole hyvä sijoitus. OSingoista saa 1000e vuodessa verottomana jonka jälkeen pitää alkaa maksaa pääomaveroa. Vuokratulosta maksat vähennysten jälkeen pääomaveroa mutta jäljelle jää vähemmän kuin osingoista vastaavalla summalla ostettuja osakkeita hankkiessa.