Olen käynyt läpi vaikeita aikoja. Aikoja jolloin itsekunnioitus on ollut poissa ja halunnut vahingoittaa itseäni. Nyt näyttää valoisammalta, mutta en uskalla vielä luottaa täysin itseeni. Masennuslääkkeitä olen käyttänyt pian 1,5 vuotta ja en ajattele niistä luopumista varmaankaan vielä tämän vuoden puolella. Lopulta löytyi sopiva lääke ja haluan rohkaista että kannattaa sitkeästi hakea sopivaa lääkitystä ja keskusteluapua. Niille jotka jaksavat lukea, suosittelen huumorilla höystettyä ranskalaista "Pienet ahdistukset ja suuret surut" (LIKE 2007).
Masentuneena
F.32.2
2398
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvin masennukseesi.
Se on mukavaa kuultavaa,
toivottavasti jatkossa menee vielä paremmin!
Minulla on melko tuore F32.2. diagnoosi. Sain sen nelisen kuukautta sitten. Edelleen tuntuu pahalle, todella pahalle eikä helpotusta ole näköpiirissä. Mutta ehkä juuri siksi oli hyvä kuulla, että sinulla "diagnoosikaksosella" tilanne alkaa näyttää valoisammalta. Ehkä minäkin voin vähän yli vuoden kuluttua käydä kertomassa, että näyttää valoisammalta. Ehkä ... toivottavasti.
Kiitos, että kävit kertomassa kuulumisistasi :)
Aurinkoista ja rentouttavaa kesää!