Kokemuksia pienestä ikäerosta?

kahden ekan lapsen ikäero on 1v 1kk.

Mun mielestä kaikki on ainakin menny alusta asti hyvin. Ei ole ollut esim. mustasukkaisuutta, ja ehkäpä juuri siksi ei koska ikäero on niin pieni niin vanhempi lapsista ei ole vielä "osannut" olla mustis uudesta tulokkaasta.
Itse sain lapset nukkumaan päikkärit melko pienestä pitäen samaan aikaan ja silloin lepäsin myös itse jotta jaksan taas eteenpäin ja yövalvomiset (vauva valvotti ensimmäiset 8kk joka yö 03-05).
Tähän väliin sanon että rakensimme taloa kakkosen syntymän aikoihin ja muutimme sinne kakkosen ollessa 6kk, tämän sanon siksi että et ihmettele miksei mieheni auttanut minua esim just yövalvomisien suhteen, hän siis kävi töissä ja rakensi samaan aikaan joten aika kotona oli "kortilla" ja siksi minun oli alkuun tultava toimeen lähes yksin.

Mutta tosiaan, pieni ikäero on mielestäni hyvä asia. Lapsista on toisilleen seuraa jo hyvin pienestä asti ja leikit menevät hyvin "yksiin" kun esikoisellakaan ei vielä niin monimutkaisia leikkejä ole siinä vaiheessa kun kakkonenkin alkaa jo leikkimään.

Ja yritin tosiaan rytmittää päivän aina niin että sain molemmat samaan aikaan pitkille päikkäreille, jotta sitten sain itse hengähtää ja levähtää hetken lapsista. Sama päikkärirytmi taisi tulla silloin kun kakkonen oli 3kk. Vauva nukkui lyhyet aamupäikät sitten nukkuivat yhdessä keskipäivällä n3h ja vauva vielä pienet ilta-unet.

Tuplarattaat oli meillä ihan ehdottomat!! Esikoinenkin sai torkahtaa aamulenkillä jos väsy tuli, eikä tarvinnut pitkiä lenkkejä seistä seisomalaudalla (meillä iso koira joten siksi pitkiä aamulenkkejä tehtiin).

Nyt nämä kaksi ovat "jo" 4v (poika) ja 3v (tyttö) ja edelleen parhaita kavereita toisilleen. Leikkivät paljon yhdessä välillä autoilla ja välillä nukeilla.

Mulla ei oikeastaan ole kuin positiivisia kokemuksia pienestä ikäerosta. Jos jotain negatiivista pitäis keksiä niin ehkä se että rahaa menee tietysti tuplasti kun esim syöttötuolit piti olla molemmilla ja autonturvaistuimet (viispistevyöistuimet) piti ostaa molemmille samanlaiset, ja vaippoja sai kantaa kaupasta molemmille yms.

Nyt meillä kolmas lapsi on 9,5kk ja ikäeroa keskimmäiseen on 2,5v. Mun mielestä se on aika paljon, että saa nähdä miten nää kaks muuta ottaa leikkehinsä mukaan sitten aikanaan, nyt on kumminkin jo vähän sitä attä "vauva" ei kaikkiin leikkeihin voi mennä sekoittamaan, vaikka muuten isommat ihanasti kuopuksen huomioivatkin ja leikkivät vauvaleikkejä hänen kanssaan :)

Ihanaa odotusta sulle!!! Kaikki menee varmasti hyvin kun vain asennoidut asiaan niin!!!

Lämmintä kesää =)

ikäeroa iv. 5kk ja maanpäälinen helv''''tti on valmis.. meillä ei toimi ja monta kertaa olen kironnut, kumpa esikoinen olisi vanhempi..

Eli niin vauvat kuin äiditkin ovat yksilöitä.
Minulla oli aikoinaan esikoisen ja tokan välillä puolitoista vuotta ja se sujui ongelmitta.
Ja nyt on talossa nuorimmaisten välillä ikäeroa 15 kk eikä se nytkään ole ollut ongelma.

Hyvin on sujunu, ei mustasukkaisuuksia ja ennen kaikkea monen pienen (talossa myös kaksi nuorimmaisteni kanssa suht samanikäistä lapsenlasta) kanssa osaa selkeästi erottaa kuluvat vuodet vauvavuosiksi eikä ryhtmällä ryhdy muihin isoihin urakoihin samaan aikaan.
Ja pienemmistä muista hommista kuten ylenpalttisesta kodin siivoamisesta yms on hyvä pidättäytyä silloin kun ne vievät liikaa aikaa tai voimia oleellisimalta eli vauvojen hoidolta.

Rauhallisesti kun ottaa, niin hyvin se menee.
Onnea odotukseen ja synnytykseen.

Meillä esikoisen ja kakkosen ikäero on 1,8v.Kakkosen ja kolmosen ikäero on 1,1kk.Eli meille syntyi kolmen vuoden sisään 3 tenavaa.Kaikki on näyttänyt menneen hyvin,ku hengis ollaan.;o)Mutta vauva-ajoista en ikävä kyllä muista juuri mitään.Tuli mentyä aikamoisessa sumussa.Mutta kyllä kaikki hyvin menee,usko pois.Ja kun alun jaksaa,niin loppu menee helpommin.Äläkä stressaa siivouksista tms.keskity lapsiin ja omaan jaksamiseesi.Voimia!!=o)

Ollaan samassa veneessä. lokakuussa syntyy toinen lapsi ja esikoistyttö on silloin 1,5 vuotta.

Hip!
Kaikki asetuu paikoilleen kyllá! Ja meillá on ainakin arki toiminut, suht pienistá ikáeroista huolimatta.

Meilla on kakkosen ja kolmosen válillá vuosi ja 4kk. Yksi asia, mitá voisin jopa suositella, on se, ettá opeta esikoinen nukahtamaan itsekseen. Se helpottaa tulevaisuudessa nukkumaanmenoja (esim toinen menee vaikka 1/2 tuntia toista aiemmin, eika tarvitse nukuttaa). Silloin toinen saa vaikka henkilokohtaisen satuhetken ennen nukkumaanmenoa ja muutenkin ilta sujuu rauhallisemmin, ainakin meidán huushollissa.

Sitten vaan suunnilleen niin, ettá toinen tissillá ja toinen vellipullon kanssa toisessa kainalossa ;-) Onnea ja ilosta odotusta!

ps. kannattaa myós harjotella tilanteden "ennakoimista": imettáessási kuopusta, esikon tallustellessa kohti táyttá kahvikuppia, pyydáppá hántá tuomaan sinulle eteisestá vaikka sukka ;-) (jáá kahvit kuppiin, toivottavasti ;-)

hei, mun tytöille tuli ikäeroa 11 kuukautta. ensimmäiset puoli vuotta oli aika moista, aina kun imetin kuopusta, olisi isompi halunnut tulla syliin yhtäaikaa. kun kuopus lähti kävelemään vuotiaana alkoi mustasukkaisuus, pureminen, lyöminen töniminen. pari kuukautta reilusti kesti. nyt helpottaa jee tytöt 2,6 v ja 1v 7kk. leikkivät ja touhuavat paljon keskenään. ja olen nyt sitten yh-äitinä ollut puolivuotta ja yhä hengissä. helpommalla nyt pääsee kahden kanssa kun ei tarvi leikkiä ite paljoa.tsemppiä