Sitä juhannusta en uusi

Tästä on muutama vuosi aikaa, kun päätin lähteä parhaiden ystävieni kanssa mökille juhannukseksi. Sen kummempia ajattelematta kävin ostamassa itselleni ruuat ja juomat (koppa kaljaa puokkiin parhaan ystäväni kanssa).

Päästyämme perille juhannuksen karmeus paljastui minulle. Olin ainoa sinkku. Tämä ei ollut minulle tietenkään mikään uutinen, olinhan ollut porukan ainoa sinkku jo jonkin aikaa, mutta siitä huolimatta ajatus siitä, että viettäisin juhannuksen katsomassa kuhertelevia ja tappelevia pareja, tuntui äkkiä hyvin vaikealta.

Katumaanhan ei auttanut ruveta, joten heitin kaljat järveen jäähtymään ja yritin parhaani mukaan nauttia juhannuksesta. Väistämättä sitä tuntee olonsa ulkopuoliseksi, tätä tuskin voi kukaan kiistää seurusteli tai ei.

Saunajärjestelytkin vetivät nöyräksi. Menimme ensin parhaan ystäväni kanssa saunaan. (Minun piti vähän kiirehtiä saunomista, jotta tämä onnistui) hänen poikaystävänsä tuli saunaan heti, kun minä tulin takaisin mökille.

Niinpä päädyin laiturin nokkaan katselemaan korteita, jotka uivat vedessä ja juomaan järvilämmintä olutta. Tunnin verran minä siellä sitten istuksin ja mietin syntyjä syviä, ennen kuin paras ystäväni kävi repimässä minut takaisin muiden pariin. Niin rakkaita kuin näistä ystävistä jokainen minulle onkaan niin toista samanlaista juhannusta en aio viettää.