Olisi mielenkiintoista seurata, miten muut työttömät selviävät arjestaan ja erityisesti miten saavat päivänsä kulumaan. Siksi olisin hyödyllistä, jos tällä palstalla pidettäisiin erityistä päiväkirjaa, jossa voidaan kertoa päivän tapahtumista ja tilittää tuntemuksia. Harvoille sitä voi tuntemuksistaan kertoa ja ei kaikkea voi pitää sisälläänkään. Itsekin yritän pitää jonkinlaista päiväkirjaa aina kun jaksan ja kun on jotain sanottavaa. Kun muut tietää, että joku sitä myös lukee jo se auttaa.
Työttömien päiväkirja
työtön, ei oikeutta korvauk...
111131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mulla ainakin kuluu aika tosi hyvin, kun on kaksi lasta. Varsinkin nyt kun kesälomat alkoi!
Kokoajan on jotain puuhaa. Olen 44vuotias ja tällä hetkellä varasijalla yhteen koulutukseen ja maanantaina menen työhaastatteluun! Talvella meinas kyllä masennus iskeä!
Aamukahvi ja TV alkaen noin klo 7,30.
TV1:n aamusarja.
Kuntosalille klo 10,30. 5 krt/vko.
Kotiin kävellessä marketista tavallisesti rasvaton maito ja pieni ruisleipä. Pari kertaa viikossa muutakin.
Sähköpostin ja pörssin tarkastus.
Lueskelua.
Ruuan laitto ja ateria.
Iltapäivänokoset.
TV, lukemista, piipahdus kaupungilla ym.
Klo 18,30 jälkeen pörssi.
Iltaohjelma tilanteen mukaan.
Koko päivän, vaihtelevin välein ja kestoin, netissä notkumista.
Aviolliset velvollisuudet hoidetaan tilanteen ja mielialan mukaan.
Mieliala, terveys ja lihaskunto on työttömyysaikana parantunut reilusti!
Jatkokin näyttää hyvältä!
Viimeisen 3/4h:n aikana tienasin muutaman satasen.
Ei se maata mullista mutta on kuitenkin jonkinlainen korvaus harrastuksesta.
Viikonloppu menee epäterveellisempien harrastusten merkeissä.
Miten tienasit?
:)))))
Sinun kirjoituksestasi tuli hyvä mieli!
Aurinkoista jatkoa :)
En mitenkään tarkkaa työrytmiä noudata, mutta erilaisia hankkeita, harrastuksia ja hommia on enemmän kuin ehtii järkevästi tekemään.
Työnhakuun tms. kirjeenvaihtoon uppoaa aikaa useitakin tunteja päivässä, oman mielenkiinnon kohteena olevien asioiden opettelemiseen /tekemiseen todella paljon päivässä ja loppuyöt kuluvatkin taas erilaisiin tutkimus-/kirjeenvaihtiasioihin.
Nyt työttömänä teen itse asiassa pitempää päivää kuin työssä, eikä silloinkaan juuri koskaan millään 8-16 päivällä selvitty.
Eihän töistä pulaa ole, pulahan on vain palkan maksajista. Samoin kuin ei ole pulaa työvoimasta, on vain pulaa ilmaisesta tai lähes ilmaisesta työvoimasta.
amulla 6-7 välillä ylös (riippuu koiran mielialasta, sataako vai ei) Koira lenkille, sillä välin sumppi valunut, aamukahvi.
Sitten telkku auki, teksti-tv:stä vilkasen onko maailma viellä pystyssä.
Sitten pari-kolme tuntia lorvailua odotellen postia.
Rahatilanteesta riippuen vilkasen täytyykö (pääsekö) käydä kaupalla.
Pidempi lenkki koiran kanssa.
Iltapäivä alkaa olla jo pitkällä, ramasee, torkut.
Illemalla tylsistyneenä hetken telkkua.
Jälleen koirulaisen kanssa metsään lenkille.
niin jossain välissä tietysti jotain (ehkä) syötäväkin.
Sitten illalla kunn ei taaskaan tule telkusta mitään tietokone auki ja lueskelemaan maailman ihmeitä.
Kerran viellä koira ulos.
Ja sitten huilaamaan, sen minä parhaitten osaan.
Ja jälleen uusi arki.
Hienoa lukea, että joillakin riittää puuhaan arjen hommista. Itselläni arkirutiineissa ei ole paljoa puuhaa. Lapsia, koiraa, kissaa jne. minulla ei ole , jonka hoitamisesssa menisi aikaa. Kotitöitäkään en juuri tee.
Itse olen vasta ammattiin valmistunut ja asun olosuhteiden pakosta yhä isän ja pikkusiskon kanssa. Olen kuitenkin jo toista kertaa työttömänä. Ensimmäisellä kerralla olin työttömänä yli kaksi vuotta ja työttömyys päättyy vasta kun aloitin opinnot tässä koulussa, josta nyt valmistuin ihan oikeaan ammattiin. Tuona ensimmäisen työttömyyteni aikana työvoimatoimisto tai muutkaan eivät tehneet hyväkseni mitään. Tuolloin kärsin masennuksesta ja nyt vaikka olen ollut työttömänä kaksi viikkoa olen huomannut itsessäni vastaavia oireita. Lukemani perusteella taitaa niitäkin työttömiä olla, jotka eivät masennuksesta kärsi. Tosin tuo alttis masennukseen tässä tilanteessa taitaa olla yksilöllistä. Tietysti taipumustani masennukseen lisää se, että minulla ei ole oikeutta työttömyyskorvaukseen, eikä toimeentulotuestakaan ole tullut päätöstä. Se, että pitää joka päivä väkisin keksiä jotain tekemistä ei houkuta aina nousemaan edes ylös sängystä. Yleensä se, että minulla ei ole ystäviä ei minua haittaa, mutta tässä tilanteessa se vain korostuu.
On se kumma kun yhteiskunta ei halua auttaa apua tarvitsevaa. On kummaaa kuin on parempi antaa työttömän voida pahoin kuin auttaa työtöntä etsimään "oikeaa" palkkatyötä.
Moni itseni ikäinen ei tiedä, mitä työttömyys oikeasti on ja millaista työttömän elämä on saati sitten olisi ollut itse työttömänä päivääkään. Itse olen jo toista kertaa työttömänä ja aiemmin takana jo yli kaksi vuotta työttömyyttä. Oman ikäisteni kanssa minulla ei olekaan juuri mitään yhteistä. Tietysti koulussa olin tekemisissä suunnilleen oman ikäisteni kanssa, mutta ainoa tekiä, joka meitä yhdistä oli tuo koulu. Lähes kaikki muut luokaltani minua lukuunottamatta olivat koulun ohella töissä ja sain jatkuvasti kuulla siitä, miksi itse en ole töissä jne. Vain itse työttömänä ollut voi ymmärtää työttömyyttä ja sitä, mitä työtön on joutunut kokemaan.
Onniksi alkoholi ei ole minulle ongelma, enkä etsi siitä lohtua. Sen sijaan etsin lohtua ruosta. Olen aina siitä lähtien kun olen saanut "vapaasti" syödä herkkuja ollut hyvin perso makean ja rasvaisen ruoan perään. Tosin uskon sen johtuvan siitä, että lapsena herkkujen syöminen oli hyvin tarkasti rajoitettua. Minulla esim. oli karkkipäivä. Kyllähän psykologiassakin tuota ilmiötä on käsitelty. En muista nyt nimeä ja vastaava taitaa olla yleistä. Nyt työttömyyteni aikana kuitenkin roskaruoan ja herkkujen syömiseni tuntuu kasvaneen entisestään. Eihän se tietenkään sisäällä koko ajan kytevää pahaa oloa poista. Tarkemmin ajateltuna en edes tiedä, pidänkö tuollaisesta ruoasta. Kai siinä on jotakin sellaisia aineita, joihin jää koukkuun.
Olen usein miettinyt, miksi työttömiä kohdellaan yhteiskunnan pohajasakkana, eikä työttömien hyväksi haluta tehdä mitään. Tietysti syy on siinä, että virkamiehillä, työvoimaneuvojilla, päättäjillä jne. ei ole oikeasti mitään käsitystä työttömyydestä. Työvoimatoimistojen palvelu parantuisi varmasti, jos sen henkilökunta koostuisi pelkästään entisistä työttömistä ja niistä, jotka on palkattu sinne suoraan kortistosta. Mutta voisihan se olla, että he kostaisivat vain kokemiaan vääryyksiä. Olen ihmetellyt myös sitä, miksi työttömät eivät kokoa voimiaan ja taistele yhdessä yhteiskunnan epäkohtia vastaan.
Tietysti sairastuminen vakavasti on kamalinta, mitä ihmiselle voi tapahtua, mutta itse koen kuitenkin työttömyyden olevan omalla kohdallani kamalinta. Työttömyys seuraa minua aina vaan, eikä työtä tunnu löytyvän mistään. Silloin kun minä olen nykyisessä eläkeiässä yli 40 vuoden kuluttua ihmiset eivät varmaankaan enää edes jää eläkkeelle, joten kyllähän työuralle pituutta saa. Se ei kuitenkaan tässä tilanteessa lohduta.
Jotkut ovatkin kertoneet omasta päivästään. Yritän sanoa nyt vielä jotakin omastani.
Herään silloin kun jaksan. Käyn kylpyhuoneessa ja syön jotain. Selailen aamun lehteä, jota isäni tilaa. Sitten pikkuhiljaa pukeudun. Kello näyttääkin yleensä jo puolta päivää. Sitten menen nettiin. Saatan lähteä kiertelemään kauppoihin, vaikka yleensä en mitään ostakaan. Tavoitteena onkin vain ajan tappiminen. Kirjastoonkin saatan mennä. Kun tulen kotiin on jo yleensä ilta. Sitten katson televisiosta jotakin sontaa. Kaikkein pahimpia ovat erilaiset hääohjelmat. Niitä katsoessa meinaa välillä lentää laattaa. Jos en lähde minnekään tai olen kotona jo iltapäivällä katson myös iltapäivällä tulevia ohjelmia. Ne vasta kamalia ovat. Illalla saatan sitten katsoa jonkin elokuvan dvd:ltä, jos tuntuu siltä. Nukkumaan menen vasta silloin kun oikeasti väsyttää. Näin nukun paljon paremmin kuin yrittäisin mennä nukkumaan aikaisin ilman , että väsyttää. Tästäkin kun on kokemusta. Ihan sama, milloin menee nukkumaan ja milloin herää kun ei kuitenkaan ole mitään tekemistä.
Minun kohdallani työttömyys johti siihen että lopeti alkomahoolinkäytön ja aloitin liikunta harrastuksen,kunto ja mieli koheni aivan silmissä,jotenkin sitä töissä ollessa ei tullut juuri liikuttua muuten kuin työmaalla,vapaa aikana ei juurikaan tai ei jaksanut ja alkomahoolilla sitten nollailtiin työ kiireitä/tressiä,työttömäksi jäätyä päätin lopettaa alkomahoolin käytön kokonaan,koska ajattelin että rahatilanne heikkenee ja voi johtaa ongelma käyttöön,koskapa vapaa aika lisääntyy,ei kaduta ,elämäni parhaita päätöksiä,elämän laatu parani vaikka toimeentulo heikkeni jonkinverran.
Joten väite työttömistä juoppoina ja syrjäytyneinä ei ainakaan minun kohdallani päde,en koe olevani ulkona mistään vaikka en töissä nyt olekkaan,töissä ollessa sitä eläminen jäi vähemmälle.
Lämmintä kesää vaan kaikille,tasapuolisesti !!!
"Olen usein miettinyt, miksi työttömiä kohdellaan yhteiskunnan pohajasakkana, eikä työttömien hyväksi haluta tehdä mitään. Tietysti syy on siinä, että virkamiehillä, työvoimaneuvojilla, päättäjillä jne. ei ole oikeasti mitään käsitystä työttömyydestä. Työvoimatoimistojen palvelu parantuisi varmasti, jos sen henkilökunta koostuisi pelkästään entisistä työttömistä ja niistä, jotka on palkattu sinne suoraan kortistosta. Mutta voisihan se olla, että he kostaisivat vain kokemiaan vääryyksiä. Olen ihmetellyt myös sitä, miksi työttömät eivät kokoa voimiaan ja taistele yhdessä yhteiskunnan epäkohtia vastaan"
Jos saat työkkäristä huonoa palvelua, voit aina antaa asiakaspalautetta. Voit myös ottaa yhteyttä huonoa palvelua antaneen virkailijan esimieheen. Yleensä vika ei kuitenkaan ole virkailijassa. Hän vain noudattaa lakia, joka ei välttämättä ole paras/oikeudenmukaisin.
Nyt olen ollut kursseilla 5 kk joten rytmi arjelle tullut sen myötä, mutta monen vuoden työttömyys takana. Yleensä heräsin noin 6-7 välillä ja katselin Huomenta Suomea tai Ylen Aamutv:tä. Kun nämä loppui jatkoin uniani parikin tuntia. 11-12 aikaan nousin ylös aamupalalle vasta. Suihkuun sen jälkeen ja hieman siivoomisia ja postin katselua.
Pari tuntia netissä surffailua ja sitten ruuan tekoon miehelleni joka kotiutuu 17 aikaan. Ilta menikin sitten mieheni kanssa seurustellen, kaupassa käyden ja telkkua katsoen. Mieheni mentyä nukkumaan, itse valvoin vielä parikin tuntia ja nukkumaan menin kun väsytti oikeasti eli noin 12-1 aikaan. Aika tylsää arkea siis kun tarkemmin ajattelee. Nyt kun herään aamuisin 6 aikaan kouluun, en jaksakaan koulun jälkeen pahemmin mitään tehdäkään, vaan kaikki kasautuu viikonloppuihin.