Kerron tässä omasta tilanteestani( minulla oli ahdistusta ja paniikkioireita n. 3v. sitten ja luulin jo tervehtyneeni, mutta väärässä olin...Olen nyt vajaan viikon kärsinyt sydämen tykyttelystä, huippaavasta olosta( melkein koko ajan tunne kuin ois keinuvassa laivassa!!Normaalia???)
Mulla on kyllä tämä vuosi ollut aika raskasta, isän sydänkohtaus, muutto, remontti, parisuhteessakin ongelmia.
Kaikenlisäksi uskaltauduin nyt 30v. autokouluun jota olen pelännyt 18v. asti.
Lähinnä eniten sitä että joudun olemaan teoriatunneilla tuntemattomien ihmisten seurassa ( on siis sosiaalisten tilanteiden pelkoa)
Mutta otin ystävältäni ennen terotiatunteja opamox tabletin ja näin ollen uskalsin käydä autokoulun... Inssi vielä ois ajamatta.
Mutta oisiko tämä autokoulu voinut laukaista tämän ahdistuksen? Vai Paniikkiako tämä on vai mitä?
Olin niin tyytyväinen itseeni että viimeinkin USKALSIN mennä autokouluun! Mutta nyt mietin että jos tämä on siitä hinta, niin olisin aivan varmasti jättänyt menemättä.
Aamuisin herään siihen että sydän hakkaa ja heti tulee ahdistunut olo.
En tiedä säikähdänkö sitä, että mietin että taasko minua ahdistaa ja vieläkö huono-olo jatkuu.
Ja koko päivän on pää "tyhmän" tuntuinen, olo kuin olisi keinuvassa laivassa!! Kuuluuko se asiaan?? ja sitten yhtäkkiä PAM, joku ajatus voi laukaista ahdistuksen, siis ihan tavallinen ajatus. Tavallaan ahdistun omista ajtuksistani, vaikkei niistä tarvitsisi ahdistua.
En tahtoisi heti aloittaa mitään lääkitystä, vaan yrittää kaikki muut keinot.
On vain niin paha mieli kun kaunein kesä menossa josta haluaisin nauttia kuin myös ihanasta lapsestani, mutta miten se onnistuu tälläisessa olossa?
Onko mitään itse suggestiota tmv. hoitokeinoa?
Olen valmis kokeilemaan kaikkea, mikä vain auttaisi.
Ja kyllä yks päivä joouduin olemaan koko päivän vieriden ihmisten seurassa toisella paikkakunnalla ja kappas MINÄ OLIN NORMAALI KOKO PÄIVÄN!! mutta heti kun tulin kotiin se palasi.
Antaisin mitä vain että saisin tavallisen oloni takaisin.
Mulla on kyllä tämä vuosi ollut aika raskasta, isän sydänkohtaus, muutto, remontti, parisuhteessakin ongelmia.
Kaikenlisäksi uskaltauduin nyt 30v. autokouluun jota olen pelännyt 18v. asti.
Lähinnä eniten sitä että joudun olemaan teoriatunneilla tuntemattomien ihmisten seurassa ( on siis sosiaalisten tilanteiden pelkoa)
Mutta otin ystävältäni ennen terotiatunteja opamox tabletin ja näin ollen uskalsin käydä autokoulun... Inssi vielä ois ajamatta.
Mutta oisiko tämä autokoulu voinut laukaista tämän ahdistuksen? Vai Paniikkiako tämä on vai mitä?
Olin niin tyytyväinen itseeni että viimeinkin USKALSIN mennä autokouluun! Mutta nyt mietin että jos tämä on siitä hinta, niin olisin aivan varmasti jättänyt menemättä.
Aamuisin herään siihen että sydän hakkaa ja heti tulee ahdistunut olo.
En tiedä säikähdänkö sitä, että mietin että taasko minua ahdistaa ja vieläkö huono-olo jatkuu.
Ja koko päivän on pää "tyhmän" tuntuinen, olo kuin olisi keinuvassa laivassa!! Kuuluuko se asiaan?? ja sitten yhtäkkiä PAM, joku ajatus voi laukaista ahdistuksen, siis ihan tavallinen ajatus. Tavallaan ahdistun omista ajtuksistani, vaikkei niistä tarvitsisi ahdistua.
En tahtoisi heti aloittaa mitään lääkitystä, vaan yrittää kaikki muut keinot.
On vain niin paha mieli kun kaunein kesä menossa josta haluaisin nauttia kuin myös ihanasta lapsestani, mutta miten se onnistuu tälläisessa olossa?
Onko mitään itse suggestiota tmv. hoitokeinoa?
Olen valmis kokeilemaan kaikkea, mikä vain auttaisi.
Ja kyllä yks päivä joouduin olemaan koko päivän vieriden ihmisten seurassa toisella paikkakunnalla ja kappas MINÄ OLIN NORMAALI KOKO PÄIVÄN!! mutta heti kun tulin kotiin se palasi.
Antaisin mitä vain että saisin tavallisen oloni takaisin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Missähän muualla kävit ja miksi siellä ei ahdistanut ?
Kävitkö kenties kotiseudulla ja tapasit tuttuja ihmisiä,joihin on helpompi ottaa kontaktia.Muuallemuuttaneilla on tätä ongelmaa paljon ,ettei saada kontaktia ihmisiin.Tuollaisessakin tilanteessa kuin autokoulussa ihminen kaipaa puhekontaktia niihin uusiin ihmisiin ja haluaa tutustua heihin.Sehän on laumaeläimelle luontaista käytöstä ,että tutustuu uuteen laumaan.Tosin tuollaisessa tilanteessa ei ole tavoitteenakaan tutustua muihin vaan opiskella se autokoulu.Katselepa sillä silmällä,josko joku vastaa katseeseesi.
Eikös niitä tuttavuuteenpyrkimisen eleitä ole ,että katsoo pitkään toista silmiin,hymyilee ja avaa keskustelun.
Luulisi ,että jos olet kotoisin tuolta paikkakunnalta ,jossa käyt autokoulua ,sinulla olisi sen paikkakunnan ja seudun käytösmallit hallussa.
Itse olin täällä V-Suomessa yhdellä kurssilla ja porukasta kaikki suostuivat puhumaan -ennemmin tai myöhemmin -,enemmän tai vähemmän,innokkaammin tai pidättyväisemmin.
Eihän tuo nyt ole mikään temppu sanoa jotain toiselle ihmiselle ,että pääsee jutun alkuun.
Aina eivät kaikki ole kiinnostuneet puhumaan juuri sinun kanssasi,mutta joku saattaa olla enemmänkin kuin olisi tarpeen ,eri tilanteissa ja ajankohdan tarpeet huomioonottaen.Mutta älä hyljeksi ketään ,niin ei sinuakaan hyljeksitä.Ja jos hyljeksitäänkin ,niin maailmahan on täynnä ihmisiä joilla on asiaa sinullekin.
Ja koko päivän on pää "tyhmän" tuntuinen, olo kuin olisi keinuvassa laivassa!! Kuuluuko se asiaan?? ja sitten yhtäkkiä PAM, joku ajatus voi laukaista ahdistuksen, siis ihan tavallinen ajatus. Tavallaan ahdistun omista ajtuksistani, vaikkei niistä tarvitsisi ahdistua.
Tuntuu kuule ihan samalta itsestäni, ehkä ahdistus on vain tapasi reagoida vaikeisiin aikoihin elämässä kyllä se siitä menee ohi... Liikunta auttaa, ja elämäntapoihin huomion kiinnittäminen muutenkin ! Muistathan ottaa välillä lunkisti kaiken sen stressin keskellä?
tsemppiä eipä ole hätää..
Moi.
Hmm, mulla on aikalailla samaa ongelmaa. Mulla tuli joskus maaliskuussa kauhee pahaolo ja yökin kokoajan, mutten kuitenkaan oksentanu. Pelkäsin, et mitä se on ja kävin lääkärillä asian takia. Se passitti verikokeisiin ja sieltä tuli tulokset ja ne oli oikein loistavat. Sit tajusin, et tän on pakko olla vaan psyykkistä. Mulla on tulossa just muutto syksyllä ja kaikki kaverit just hajaantuu eri puolille suomee ja mulla on ollu tositosi hankala tilanne yhen pojan kanssa ja se ei vaan ratkee ja se selvästi ahistaa taustalla kokoajan. Et kaipa se ihan näistä johtuu. Pelottaa toisaalta se syksy, ku en tiiä mitä siitä tulee... on niin paljo muutosta tiedossa ja jos nyt mun kroppa reagoi näin. Onko se siis ihan normaalia, et voi tulla fyysisesti huono olo, jos psyykkisesti ahistaa?? Kaipa sitten. En oikein tiiä pitäskö tästä mennä jonnekki psykiatrille juttelee vai mitä... mut siis auttaa kyllä, ku on voinu kavereille tästä hyvin puhua. Mut jotenki aina pelkää, et millon semmonen oksettavaolo ja ahistus tulee taas. Ku se saattaa iskee nini yhtäkkiä. Oon nyt ruvennu kirjottaa päiväkirjaa ja se on ihan hyväksi, ku voi purkaa tunteitaan niin paljo, ku jaksaa..... !
Lisään vielä, et semmonen pahaolo tulee nimenomaan usein, ku alkaa jännittää jotain..... mut sithän se iskee useemmin helposti, ku jännittää sitä, et tuleeko se pahaolo taas. Siitä itsensä tarkkailemisesta pitäs päästä eroon!!