Kummat pääsee helpomalla

Tuli mieleen tästä kirjoituksestasi entinen (hyvin entinen) poikaystävä, joka itse kävi kokopäivätöissä kun olin osa-aikatöissä oleva opiskelija. Mies aina pummasi tupakkaa, ruokaa, joi kaljat ym. alkoholit jääkaapista. Kun kehtasin huomauttaa asiasta, että kehtaa syödä ja juoda köyhän opiskelijan eväät, niin nosti metakan esim. bensamaksuista kun oli käynyt hakemassa minut koulusta tai töistä. Onneksi en mennyt naimisiin, mies on kuulemma yhä sinkku (mistäköhän johtuu?).

Miehillä taitaa olla niin ihan erilainen ajatusmaailma, sellainen omakeskeinen. Tai mitä sitä nyt yleistämään, toisilla enemmän toisilla vähemmän. Nykyinen aviomieheni on ihan siedettävä, vaikka hänenkin mielestä kaikki naisten ostokset on ihan turhia. Kyllä ne miesten ostokset on aina niin tärkeitä...

katkeraa tekstiä..

minusta tuntuu, että noissa miehissä on joku valuvika, ne ei vaan osaa ajatella eikä katsoa asioita samalla tavalla kuin me naiset, tietysti poikkeuksiakin on, mutta varmasti harvassa.

Minua on aina ihmetyttänyt se, että nainen on nalkuttava, pahansisuinen korppikotka, jos se miehelle jostain huomauttaa tai valittaa, aiheesta tai aiheetta, niin aina se on nalkutusta. Mies jos sanoo tai huomauttaa, niin tietysti asiasta. Aina.

Mies valittaa pihtaavasta eukosta, mutta ei ajattele koskaan sitä, että vaimo saattaa olla niin väsynyt kaikesta päivän touhusta, että kaatuu puolikuolleena sänkyyn illalla. Anna siinä nyt sitten vielä vonkaavalle äijälle! Eihän se vaimo ole tehnyt kuin vaan kotihommia, tiskannut, siivonnut, hoitanut lapsia niinkuin vaimon kuuluukin. Kuka sellaisesta nyt voi olla väsynyt??

Todellisuudessa mies ei edes huomaa mitä kaikkea se eukko ehtiikään tekemään. Se korjaa kaikki miehen ja lasten jätökset,mitä mies on tietysti "unohtanut" tai "ei ole huomannut", kuten lattialle pudonneet tavarat ja vaatteet, joiden ohi mies vain kävelee. Samoin kaappien siivoaminen, pyykkinen pesu ja viikkaaminen, vessanpönttöjen pesu kun ukkokulta on unohtanut jarret pönttöön, mattojen oikominen, lasten kynsien leikkuu,kaikenmaailman törkyjen imuroiminen lattialta, ruokapöydän ja tiskipöydän pyyhkinen sen sataan kertaan, roskien vieminen ja siivoaminen kaapin perukoilta, ruoanlaitto kaikkinen välipaloineen joka ei tosiaankaan tarkoita sitä, että jauheliha vaan heitetään pannulle ja naps, ruoka on valmista.

Ukko kun tottuu tulemaan valmiiseen pöytään ja syötyään lähtemään siitä yhtä livakasti. Vaimohan se jää siivoamaan jäljet, mutta eihän ukko sitä ajattele, se on vaan tottunut siihen, että ruoka on valmiina, ei se mieti kuka sen tekee tai korjaa pois. Niinkuin pyykitkin. Aina on puhtaat kalsarit kaapissa kun niitä tarvitsee, ei se ukko varmasti ajattele, että joku ne laittaa pesukoneeseen ja laittaa myös puhtaana sinne kaappiin, pesukonehan ne pesee!

Esimerkkilista voisi olla loputon, eikä jaksa enempää kirjoittaakaan.

Mutta vastaus kysymykseesi lienee ilmiselvä.

Nainen usein pistää paljon peliin ja mies tottuu mukavaan olotilaan. Kun nainen haluaa omansa takaisin eli hieman hyvää itselleenkin, on mies järkyttynyt muuttuneesta naisesta.

Aika vielä hämärtää tapahtumia. Itsellä kävi niin, että elätin miestä ja hoidin lasta miehen opiskelun ajan, mutta miehen päästessä tienestiluokkaan, rupesi kuvio sekoomaan. Menin itsekkin töihin ja pyysin miestä joskus joustamaan. Ei onnaa herra isoherralle, kun on aina tottunu siihen, että eukko hoitaa. Otin eron. Itse.

Olen kolmen lapsen äiti ja hoidan kotiani ja lapsiani mielelläni. Käyn myös vaativassa työssä mutta kotityötkin teen mielelläni; kuitenkin sen verran kin jaksan. Meillä kaikki kodinkoneen, niin kuin nykyään suurimalla osalla kodeista ja kotityöt vievät todella vähän aikaa; pyykkikone pesee pyykit, asianpesukone asiat, siivous silloin kun siltä tuntuu jne. En ole koskaan halunnut tehdä mitään isoa numeroa kodinhoidosta ja kas kummaa...mieskin haluaa auttaa, joskus jopa liiaksikin.

Mies hoitaa kaikki korjaukset, remontit, atuohommat yms. enole koskaan edes ajatelltu rueta keskustlemaan niistä, saatikka jakamaan töitä, kaikki tapahtuu suht luonnollisesti.

Ehkä joskus kannattaisi suhteuttaa nämä kotityöt ja kodinhoito ja miettiä mistä loppujen lopuksi on kysymys. Sen sijaan, että miettisi mikset sinä niin voisi asennetta muuttaa miksen minä...

Mies nauttii (totta kai) kun esim, leivon tai teen jotakin muuta perin niin naisellist ja mielellään esim. hieroo tai keittää kahvit kun olen "uurastanut" (itse en kyllä ajattele niin)kodin tai perheen eteen. Mukavaa olla hemmottelun kohteena.

Muistakaa että myös ns. miesten työt ovat kotitöitä. Meillä ainakin mies vaihtaa lamput, asentaa tietokoneeseen uudet päivitykset, kilpailuttaa vakuutusyhtiöt ja pankit, ja jos olisi oma piha niin varmaan leikkaisi nurmikon jne. Meillä myös mies tekee pääosan ruuasta, mikä kyllä varmaan on poikkeus.

Kun olin esikoisen kanssa kotona, aika tosiaan kävi vähän pitkäksi. Kotia ehti jynssätä, näillä palstoilla keikkua kyllästymiseen asti ja etätöitäkin tehdä.
Kun sitten menin töihin, tein listan kotitöistä ja laitoin sen jääkaapin seinään. Yhdessä mieheni kanssa sovimme kuka tekee mitkäkin hommat ja kuinka usein ne hommat on tehtävä. Toimii vieläkin.

Kohta jään äitiyslomalle odottamaan kakkosen syntymistä ja oletan, että en enää kahden pienen kanssa ehdi etätöitä tehdä puhumattakaan näillä palstoilla roikkumisesta. Onneksi on kuitenkin luotu hyvä systeemi kotitöiden hoitumisen suhteen. Tietty ä-lomalla pyrin itse hoitamaan mahdollisimman suuren osan kotitöistä, mutta mies saa edelleen olla pääkokki.

Yksinhuoltajille nostan hattua, rankkaa olisi jos ei saisi minkäänlaista apua kodin pyörittämiseen. Tämän oppi muuten miehenikin kun hoiti töitään, kotiamme ja lastamme 2 kk minun kärsiessä kauheasta raskauspahoinvoinnista.

Nainen on se joka pitää kokonaisuuden kasassa. Naisilla on sellaista alkuvoimaa ja kestävyyttä mitä miehillä ei.

En pahalla sano tai mollatakseni, vaan ihan totean tosi asian.

Ps. Älkää kertoko miehillenne, antaa heidän olla siinä uskossa että itse päättävät asioista ;)