(Olen kärsinyt syvästä masennuksesta jo 8 vuotta, olen kuntoutustuella. Käyn psykologilla ja syön lääkkeitä)
Tänään (15.6) on syntymäpäiväni:
Yö meni itkiessä noin 4 tuntia kunnes väsyin itkemiseen ja nukahdin. Heräsin klo. 11.00 kännykkäni herätyskelloon. Kurkotin kännykkääni, sammutin herätyksen ja pistin kännykän päälle. Ei viestejä, ei soittoja. Ei synttärionnitteluja, kukaan sukulainen ei muista minua mitenkään. Ei vanhemmat, ei sisarukset, ei serkut, ei tädit, ei sedät, ei enot, ei isovanhemmat, ei kukaan.
Parin tunnin päästä heräämisestä lähdin kävelemään Anttilaan. Matkanvarrella joku aasialaistaustainen nuorimies kaveriensa seurassa huusi mulle "Hei äijä!" Käännyin katsomaan, hän ei sanonut mitään. Jatkoin kävelyä, hän huusi taas "hei äijä!" Katsoin uudestaan, hän ei sanonut taaskaan mitään. Jatkoin kävely, taas se huusi, mutta en enää kääntynyt häntä kohti vaan kävelin pois. Hirveä räkäinen nauru kuului hänen suunnastaan kun hän ja hänen kaverinsa nauroivat minulle. Käännyin vielä katsomaan samalla kun kävelin, huomasin että hänellä oli tyttö kainalossa....Mitä tytöt näkevät tuollaisissa? Tulin todella alakuloiseksi.
Kuitenkin, saavuin Anttilaan. Kiertelin eri hyllyillä ja katselin jos löytyisi jotakin. Enpä sitten ostanut kuin aakkospussin karkkia ja ilmoitustaulun 2 eurolla alehyllystä synttärilahjaksi itselleni kun ei muuhunkaan ole varaa. Lähdin kävelemään kotiinpäin. Matkanvarrella tuli mieleen että kotona ei ole mitään ruokaa ja Lidli oli ohimeno matkalla. Menin sitten vielä Lidliin ja ostin vähän ruokaa ja synttärin kunniaksi mandariini-rahkaleivoksen. Ja sitten kotiin.
Tarkastin kännykkäni heti kun pääsin kotiovesta sisään... ei viestejä, ei soittoja, vaikka sukulaiseni tietävät oikein hyvin että tänään on synttärini. Ei mitään.
Pistän koneen käyntiin ja loppupäivä onkin mennyt koneella kököttäen. Sitten tulin tänne ja ajattelin kirjoittaa tämän viestin.
Tämän jälkeen syön mandariini-rahkakakkuni ja hirtän itseni leuanveto tankoon.
Tänään (15.6) on syntymäpäiväni:
Yö meni itkiessä noin 4 tuntia kunnes väsyin itkemiseen ja nukahdin. Heräsin klo. 11.00 kännykkäni herätyskelloon. Kurkotin kännykkääni, sammutin herätyksen ja pistin kännykän päälle. Ei viestejä, ei soittoja. Ei synttärionnitteluja, kukaan sukulainen ei muista minua mitenkään. Ei vanhemmat, ei sisarukset, ei serkut, ei tädit, ei sedät, ei enot, ei isovanhemmat, ei kukaan.
Parin tunnin päästä heräämisestä lähdin kävelemään Anttilaan. Matkanvarrella joku aasialaistaustainen nuorimies kaveriensa seurassa huusi mulle "Hei äijä!" Käännyin katsomaan, hän ei sanonut mitään. Jatkoin kävelyä, hän huusi taas "hei äijä!" Katsoin uudestaan, hän ei sanonut taaskaan mitään. Jatkoin kävely, taas se huusi, mutta en enää kääntynyt häntä kohti vaan kävelin pois. Hirveä räkäinen nauru kuului hänen suunnastaan kun hän ja hänen kaverinsa nauroivat minulle. Käännyin vielä katsomaan samalla kun kävelin, huomasin että hänellä oli tyttö kainalossa....Mitä tytöt näkevät tuollaisissa? Tulin todella alakuloiseksi.
Kuitenkin, saavuin Anttilaan. Kiertelin eri hyllyillä ja katselin jos löytyisi jotakin. Enpä sitten ostanut kuin aakkospussin karkkia ja ilmoitustaulun 2 eurolla alehyllystä synttärilahjaksi itselleni kun ei muuhunkaan ole varaa. Lähdin kävelemään kotiinpäin. Matkanvarrella tuli mieleen että kotona ei ole mitään ruokaa ja Lidli oli ohimeno matkalla. Menin sitten vielä Lidliin ja ostin vähän ruokaa ja synttärin kunniaksi mandariini-rahkaleivoksen. Ja sitten kotiin.
Tarkastin kännykkäni heti kun pääsin kotiovesta sisään... ei viestejä, ei soittoja, vaikka sukulaiseni tietävät oikein hyvin että tänään on synttärini. Ei mitään.
Pistän koneen käyntiin ja loppupäivä onkin mennyt koneella kököttäen. Sitten tulin tänne ja ajattelin kirjoittaa tämän viestin.
Tämän jälkeen syön mandariini-rahkakakkuni ja hirtän itseni leuanveto tankoon.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Maassamme on suomalaisten alasajo.Muukin kansamme on pilkankohteena näille jotka kadulla perässäsi kulkivat.Jos olisi ollut mahdollisuus,olisin jo ajat muuttanut maapallon toiselle puolelle.Ellet viellä roiku telineestä,niin toivon jotain muutakin? Mene vaikka uimarannalle,ja vedä muutama kroolivarvi vedessä.Se tekee joskus hyvää.
Sinulle lähimmäiseni!
Onnea sinulle synttäripäivänä ja tsemppiä jatkossakin. Uskoisin, että elämäsi kääntyy vielä valoisampaan suuntaan.
sanoi terapeuttini minulle kun sanoin hänelle että olen väsynyt itkemään. On kuulemma parempi kuin se että itkuakaan ei enään tulisi, olisi niin turta tunteittensa kanssa ettei tunteita olisi ollenkaan. Joten mitä jos odottaisit huomiseen hirttämisesi kanssa jos huominen toisi jonkin, edes pienen, ajatuksen minkä takia jatkaa elämää.
Sanotaan että suku on pahin ja olen samaa mieltä. Ymmärrän että tuntuu pahalta kun ei edes vanhemmat muista synttäreitä. Mutta eikö juuri sukulaiset ole niitä jotka kaikkein vähiten ymmärtävät läheistään, tätä ääretöntä pahaa oloa, siltä minusta ainakin tuntuu joten hiiteen kaikki sukulaiset.
Tämä kirjoitukseni taitaa olla onneton yritys auttaa sinua mutta halusin kirjoittaa sinulle kuitenkin jotain.
Sinulla on ystäviä,ainakin täällä.
Etkö huomaa.
Elämä on liian ainutkertainen heitettäväks pois joidenkin homeisten sukulaisten vuoks joten
käännä sekin voitoksi,eipähän tarvitse kuluttaa energiaa heihin.
Täältä saat varmasti ystäviä jakamaan ajatuksia vaikka kahdenkin kesken,nimim. vapaaehtoinen :)
Elä nyt luovuta,suku on todellakin pahin.
Itse en esim.ole oman äitini kanssa missään tekemisissä ja se ei ole todellakaan minun ongelmani
joten elä haaskaa energiaa sinne mille et voi mitään ja panosta niihin asioihin joihin voit itse vaikuttaa.
Täältä me saamme muutkin voimaa pimeissä päivissämme,kiitos teille kaikille ihanille.
maailma on epäreilu. ei sun tarvitse välittää niistä sukulaisista tai ulkomaalaisista, ne ei ymmärrä. Et silti ole yksin, ainakun musta tuntuu tuolta ajattelen et vaikka viereisessä rappukäytävässä voi olla joku jolla on just sama olo kuin mulla, se helpottaa vähän.elämä on taistelu jonka sinäkin voit voittaa..halauksia sulle ja voimia:)
Sano, ettet tehnyt mitä uhkasit..:( Minä uskon, että aina on toivoa. Olen seurannut sivusta läheiseni kamppailua masennuksen kanssa itsemurhayrityksineen. Hän ei itse huomaa, mitä kaikkea hänellä on elämässään ja mahdollisuuksilta hän sulkee silmänsä. Silti minä vieläkin uskon, että hänen päivänsä tulee vielä. - Niin sinunkin.
I can see the shine, I can see the shine in you, I can see it in your eyes so why don't you do something... Sydämestäni toivotan sinulle hyvää syntymäpäivää ja valoisampaa huomista. :)
Heipat ja Hyvät Synttärionnittelut Sulle !
Tiätsä, ennenvanhaan kun meikä täytti 25, niin kävi samoin: Kukaan ei muistanut mitenkään. Ei kortteja, ei puheluita. Tuolloin ei muita vempaimia käytössäni ja yleensäkään ollutkaan... mutta asia sama. SE tuntui karmealta, putosin semmoiseen tosi tyhjään monttuun, jossa mielessäni huusin, että se on ihan totta, että kukaan ei välitä minusta! Todella kauhea tunne, varsinkin kun itselläni oli juhlallinen olo tuon 25:n takia ! - Sen jälkeen sitten ei tullut yhtä tyhjää synttäriä ja toisaalta myös aloin hiukan itsekin huolehtia ja huomautella ja mainostaa... Kun täysin 30, kutsuin "kaikki" ja varsinkin se auttoi, etten enää ikinä jäänyt ilman yhtään onnittelijaa !
Kävi myöhemmin niinkin, että sain ikäänkuin huomautusta joiltakin, etten minä ollut muistanut synttäreitään... ja aloin näissä tilanteissa tyynesti sanoa, että minullakin on synttäri - kerran vuodessa. Pienellä huomautuksella ja tasapuolisuuden vaatimuksella homma alkoi toimia, ja olen tässä asiassa saavuttanut tasapainon.
Älä tuon takia kuitenkaan tee mitään pahaa ittelles, sillä se oli onneton yhteensattuma, että samana vuonna jokainen noista mahdollisista unohti!! Kamalaa, mutta ei oikeasti kerro siitä, etteivätkö ihmisesi välittäisi sinusta. Miten olisi sinun sanoa joillekin, että olet todella pahalla mielellä...? Siis jos kertoo tunteistaan ja siitä mitä toivoo, niin sehän usein ihmissuhteissa auttaa.
Voih, mitä muuta sulle sanoisin. Hmmmm, sen sanon, että älä kaadu tähän asiaan nyt ! Vastaisuudessa näytä mallia näitä toisia kohtaan ja ala "kiusallaasikin!" muistaa heitä merkkipäivinään... ja sitten tilaisuuden tullen huomautat, että myös sinulla on juhlapäivät kuten heillä. - Älä murru, please. Me kaikki täällä ymmärrämme sinua ja pidämme sinusta, vaikkemme tunnekaan sinua. Kertomuksesi synttäripäivästäsi oli erittäin hyvin kirjoitettu, hyvin liikuttava. Ihan kuin minäkin olisin ollut liikenteessä.
:-) piirtäisin kukkasen tähän, jos saisin sen näistä nappuloista tulemaan....
Meitä on täällä suuri onnittelijajoukko, joka odottaa sinun kommenttiasi, miten tämän päivän sait kuitenkin vietyä. Ilmoittelehan....
on myös vaikea masennus(olen mies 49 vee)....
Olen kaikille tutuille kertonut(myös entisille työkavereille)jopa aika vapaasti, että iski masennus jne.
Sen jälkeen loppui puhelut mulle...Minä itse olen yrittänyt soitella kaikille mutta kyllästyin, kun kukaan ei soittanut mulle. Turhauttaa...No kyllä me pärjätään ilmankin kavereitakin.
Nyt onneksi 2,5 vuoden taistelun ja testien jälkeen sain pysyvän sairaseläkkeen. Antaa muiden painia töiden kanssa, tulee aika, kun minäkin pystyn nauttia vapaudesta ja kotona olemisesta.
Kyllä tämä tästä!!!
Ps. Ei minuakaan kukaan muista synttäreillä, vaikkakin olin aikoinaan järjestänyt muille juhlia ja muistanut heitä. No problem.
Ei muuta kun hyvät syntymäpäivät !!
Halaisin ja onnittelisin, jos voisin, mutta nyt vain onnittelen! Hyvä että kerroit päivästäsi. Minullakin on ollut monta kertaa paha mieli, kun ei ole muistettu syntymäpäivänä. Ei ole edes kaupassa huomattu, kun olen joutunut näyttämään henkkareita. Mutta paljon kivempaa on oikeastaan, jos joskus saa ilahduttaa toista ja toivon, että edes vähän ilahtuisit tästä, mitä nyt kerron:
Minulla oli täti, jonka syntymäpäivä oli 15.6. Hän kuoli muutama vuosi sitten lähes satavuotiaana. Vuosien ajan elämässäni 15.6. oli erityinen päivä, koska silloin aina onnittelin vanhaa (sittemmin melkein ikivanhaa) tätiäni. Monet synttärit jäivät mieleen sukutapaamisina, kun täti täytti 65, 70, 75, 80 jne. Tänään ajattelin haikeudella, ettei ole enää tätiä, jota onnitella eikä monta sukulaista muutenkaan. Tuntui jotenkin kolkolta. Mutta nytpä onkin uusi ihminen, jota voin onnitella 15.6. johdosta, eli SINÄ! Siis vielä kerran onneksi olkoon! Olet syntynyt hienona päivänä. Eipä tiedä vaikka sinäkin eläisit melkein satavuotiaaksi!
Ja vielä toinen juttu: ostin aiemmin tällä viikolla aakkospussin, jota en ole vielä avannut (sirkusaakkosia). Taidanpa avata sen heti, kun olet kuitannut tämän viestin!
Älä välitä sukulaisista. Ne on monta kertaa kaiken pahan alku ja juuri. Eihän turhaan sanota: suku on pahin. Nauti leivoksesta mutta älä kiskaise itseäsi kiikkuun, kyllä tällä elämällä on sullekin vielä jotain mukavaa annettavana, usko pois. Lähetän sulle haleja ja muiskuja! Onnea ja tsempppiä!
Meitä on täällä ISO JOUKKO :-) :-) :-) . . . jotka odottavat, että aamulla tulet sanomaan meille kaikille HUOMENTA.
Toivomme, että saat kuitenkin nukuttua onnellista Sankarin Unta nyt yön yli.
Sinussa on seKIN hyvä puoli, että kaiken keskellä osaat rakastaa itseäsi... kertomasi perusteella, että ostelit itsellesi kivoja asioita. Sinä olet rakastettava ja jollei sitä muut tajua, niin olkoot. Sinä olet makeaherkkusi ansainnut, itse sen tiedät, ja nyt mekin tiedämme.
saman. Viestisi järkytti.
Masennuin ennestään.
Päivystykseen jos menisin,
joutuisin kesäksi osastolle,
ei kiitos.
Tämän kanssa on tapeltu jo ihan liikaa,
itsemurhan teen minäkin.
Nähdään taivaassa
Et ole enää turha, koska nyt monetkin täällä seuraavat, miten voit ja odottavat viestiä. Ap ei varmasti halua kenenkään kuolevan hänen viestinsä takia. Ehditään me kaikki kuolla myöhemminkin!
kiitos ja anteeksi
Hienoa että olet elossa! Ollaan tämäkin päivä elävien kirjoissa ja näytetään masennukselle, ettei se vie meitä hautaan. Saadaan myös nähdä, miten tässä elämässä asiat muuttuvat!
voit ?
Elossa, mut itsemurhan pelossa
sentäs! Voih, miten sinä koet itsesi niin turhaksi!? Voisitko ystävällisesti selvittää meille kaikille, miksi sinä mielestäsi olet turha? Selittäisitkö jotenkin, ilman että sinua kukaan silti tunnistaa tutukseen. - Millainen ihminen, jos sinä olisit, niin ei olisi turha? Missä tilanteessa ja olosuhteissa sinä et olisi turha?
Mää vaan oon sitä mieltä, että kukaan meistä ei ole turha, sillä kukaan ei ole tänne sattumalta tullut! Siis vaikka miltä tuntuisi. Jotain meiltä vain on enemmän tai vähemmän hukassa!
Ollaan, hei, sitkeitä ja muistetaan se todellisuus, että täydellistä ihmistä ja täydellistä elämää, elämänkulkua, ei ole olemassakaan.
Minua itseäni on auttanut - riman pudottaminen.
On tullut paljon hyviä vastauksia,
eikä minulla ole lisättävää noihin.
Viestisi liikutti todella.. :'(
Maailma on niin raadollinen paikka.
En halua että teet itsellesi mitään.
En todellakaan, olet ihminen kuten muutkin.
Onneksi olkoon syntymäpäiväsi johdosta!
Ensinnäkin hyvää (vähän) myöhästynyttä syntymäpäivää, sinun olisi ehdottomasti kuulunut saada onnitteluja, koska olihan nyt sinun syntymäpäiväsi, oletko varma että he eivät muistaneet, ovathan ihmiset kuitenkin kiireisiä (en tosin tunne sukuasi) ja he usein unohtavat tärkeitäkin asioita.
Kun alkukeväästä oli minun syntymäpäiväni niin kukaan ei onnitellut minuakaan, tosin en silloin halunnutkaan onnitteluja, sillä en todellakaan halunnut pitää syntymäpäiviä enkä juhlia mutta olisivat he silti voineet onnitella, he kuitenkin elävät elämäänsä ihan normaalisti ja yksi päivä vuodesta menee helposti ohi huomaamatta, vaikka minä itse kiinnittäisin siihen todella paljon huomiota. Jälkeenpäin jotkun heistä kyllä onnittelivat.
On varmasti tosi ikävää olla koko päivä yksin, toivottavasti muina päivinäsi sinulla on seuraa.
Ainankin minun mielestä on parempi että pystyy itkemään kuin että ei pystyisi itkemään vaikka haluaisi, se on kauheaa olen kokenut sen, onneksi olen päässyt sen yli.
Joskus elämässä on vaikeita aikoja, mutta niiden yli vaan pitää mennä. Se ei ole häpeäsi, jos sukulaiset eivät muista/onnittele, häpeä on heidän. Toivon, vaikkakin näin päivä myöhässä hyvää syntymäpäivää Sinulle:):).
kuulla Sinusta ? ! Oletko herännyt tähän päivään? Voih, kun olisit jaksanut ja sitten löytäisit saamasi viestit ... Ilmoittauduthan Meille.
Olletko päätynyt/joutunut sairaalaan? Jos, niin myöhemmin löydät tämän Sinun Synttäri-ketjusi !
Ethän ole tehnyt (moisten ihmisten takia!) itsellesi mitään!?
Edelleen suosittelen ilmaisua jollekin noista ihmisistäsi siitä, että todella koet pahasti tämän unohduksen, eivät he sitä muutoin tajua ! Voih! Ilmoita heille, että nyt juuri voit erittäin huonosti... Ei sinun edes tarvitse selittää miksi nyt akuutisti, kyllä he kohta huomaavat.
Hei!
Rakas ystäväni, älä tee mitään epätoivoista!
Jumala on Taivaallinen Isäsi ja Hän muistaa sinun jokaisen syntymäpäiväsi, sinun syntymähetkesi. Hän tuntee sinut.
Hän haluaa auttaa sinua.
Sinua rakastetaan!
Vaikka sukulaisesi eivät ehkä muistakaan sinun syntymäpäivääsi, niin Taivaallinen Isä todellakin muistaa ne. Olet hänelle arvokas ja tärkeä!
Olen itse kärsinyt masennuksesta ja peloista yli kymmenen vuotta, nyt on hyvä lääkitys.Jumala on auttanut ja pelastanut itsemurhalta. Joskus elämä on tuntunut niin raskaalta ja ilman mieltä olevalta, että kuolema on tuntunut paremmalta vaihtoehdolta.
Mutta meillä on mahdollisuus ja se on Jumala ja Jeesus Kristus.
Suosittelen lämpimästi kristillisiä linkkejä, esim. www.kotisatama.fi. Jos suinkin jaksat, ota yhteyttä seurakuntaan, esim. helluntai tai vapaaseurakunta ovat.
Jos haluat voit kirjoittaa minulle.
Toivotan sinulle hyvää syntymäpäivää, Jumalan runsasta siunausta ja Pyhän Hengen kosketusta elämääsi!
Terveisin Arja
Onnitteluni eilisestä syntymäpäivästä, minullakin
oli eilen, 15.6 sellaiset.
Olemmeko syntyneet huonojen tähtien alla, kun myös minä olen kärsinyt masennuksesta jo yli kymmenen vuoden ajan, välillä parempia jaksoja ja välillä huonompia.
Nyt on puolitoista vuotta ollut sairaslomalla/kuntoutustuella vakavan masennuksen vuoksi. Lääkkeitäkkeitä syön useampaa sorttia ja kerta viikkoon keskustelussa, psykoterapia kunnossa en vielä ole.
Huominen huolettaa, pelottaa ja ahdistaa, mutta
yritetään kuitenkin selvitä sinne huomiseen, aina päivä kerrallaan, hetki kerrallaan.
Toivon, että vuoden päästä vietämme syntymäpäiviämme iloisemmissa tunnelmissa
ja että elämä olisi näyttänyt jo paremman puolensa.
Voimia sinulle!
Missähän olet? Koko päivän olen käynyt kurkkimassa tässä kohtaa, josko sinusta jokin elonmerkkiä olisi... Enkä varmasti ole ainoa, ystäväsi! - Odotamme sinua edelleen palaavaksi tälle Laajalle Kaistalle !
Ja toivoisin,
että kuuluisi jotain?
Minäkin olen käynyt täällä monta kertaa katsomassa, onko elonmerkkiä ap:ltä. Toivon ja uskon, että hän palaa ja kertoo kuulumiset. Aakkospussikin on vielä avaamatta...
Jos sukulaisesi ovat paskoja niin sitten ovat. Ansaitset parempaa... Hanki ystäviä. Mene paikkoihin joissa voit tutustua ihmisiin. Täytyy itse nähdä vaivaa jos ei halua olla yksinäinen.
ei vielä neuvosi mukaan hän jaksaisi toimia, niin paljon taitaa häntä masennus haitata. En neuvoasi aliarvioi, sehän on pääpiirteissään oikean suuntainen - sitten myöhemmin.
Minulla on tuntuma, että tämä alkuperäinen ei kykene vielä noin työstämään itseään eteenpäin, parempaan. Hän tarvitsee ensin paljon toisten tukea, läsnäoloa ja vetoa, varsinkin nyt tämän kriisin jälkeen.
- Niin, toivottavasti hän vielä on...