Eipä jakele

Noh, Olen huomannut, että Tapsukalla on aina niin kova kiire keikan jälkeen kotiin ,ettei ehdi nimmareita jakelemaan, mutta kyllä olen nähnyt hänen kirjoittavan nimmareita siinä sen ensimmäisen ja toisen settinsä väliajalla. Eli mielummin silloin tauon aikana kannattaa Tapsalta mennä nimmaria pyytämään, kuin keikan jälkeen.

Ehkei joka keikalla, mut kyllä Tapsa esim. viimejouluna joulukonserttinsa päätteeksi tuli jakamaan nimmareita.
Eikä niitä nimmareita keikkansa jälkeen jakele moni muukaan artisti. Ei esim Jari Sillanpää Paula Koivuniemi, yms... ja kyllä mä sen ymmärrän ,että artisti haluaa päästä kotiin keikkansa jälkeen mahdollisimman pian omaan sänkyyn tai hotelliin tms.

Mun mielestä parasta yleisön arvostamista on se, että tekee sen työnsä siinä lavalla aina niin hyvin, kuin osaa. Se nimmarien jako on sivuseikka.
Muistupa tässä nyt esimerkkinä mieleeni sellanenkin tapaus, kun yhdellä keikalla eräs nainen tuli jonkun vihkosen ja kynän kanssa pyytämään Tapsalta nimmaria kesken esiintymisen. Tapsa kieltäytyi siinä kirjoittamasta ja sanoi sille naiselle ,että " Olen laulaja, en kirjailija", mutta sanoi sitten kyllä kans, että jakaa sitten tauolla nimmareita. Mun mielestä se oli ihan hyvin tehty ,sillä ei se ole tanssijoita eikä muutakaan yleisöä kohtaan oikein, jos artisti alkaa käyttämään esiintymisaikaansa nimmarien kirjoittamiseen.

Mua vähän muutenkin ihmetyttää sellanen buumi, joka viimevuosina on tullut , että artistien pitäisi kierrellä ennen keikkaa ja tauolla ja ehkä vielä keikan jälkeenkin siellä yleisön joukossa rupattelemassa ja nimmareita jakelemassa. Jos ei niin tee, niin sitten artistia pidetään ylimielisenä ja että on noussut kusi päähän tms. Mun mielestä se on vähän ihme homma.
Kyllä esim. mun mielestä tauon ajan artistin ja muusikoiden pitäis saada rauhassa huilata , sekä syödä ja juoda ehkä vähän jotain ( siis en tarkoita nyt alkoholia)ja keskittyä seuraavaan settiinsä rauhassa.

mennä Tapsan keikalle, jos ainoa huolesi on, ettei Tapsa jaa nimmareitaan. Mitä muuten oikeasti haet tällä nimmarin pyynnillä, oli kohde nyt kuka tahansa? Olen käynyt 80- vuodesta asti Tapsan keikoilla, on ne sit ollut lava-, konsertti- tai esim tavaratalokeikkoja. Yleensä keskitän esim. uuden albumin oston tällaisille keikoille, jolloin ihan varmasti saa artistin parhaan kiitoksen nimmarilla joko ko albumin kanteen tai vaikka korttiin tms, jos vaan haluaa. Toisaalta meikäläinen, lähes 50:nen mies ei ihan helpolla periaatteessa hae enää mieheltä nimmaria. Lauralta tai vaikka Annika Eklundilta sitä vois vaikka vielä kysyäkin, vaikkapa vaan omille pojilleen, noin ainakin hämymielessä.

Toi leuhkan miehen maine on liitetty Tapsaan jo heti sen uran alusta asti ja se on mielestäni väärin, sillä ei Tapsa ole leuhka. Hän on särmikäs, suorasanainen ja vähän omalaatuinenkin persoona, mutta suuria persoonallisuuksia juuri tarvitaan musamaailmassakin. Eihän ulkomaillakaan kaikki laulajat ole kuin samasta puusta veistettyjä, vaan sielläkin on persoonallisuuksia joka lähtöön.
Sitäpaitsi Tapsa kyllä arvostaa ja kunnioittaa yleisöään kovasti.

Se riippuu ihan Tapsan mielialasta, sitä pitää osata lukea. Joskus ei auta mennä häiritsemään, kun maestro keskittyy tai kaikki ei mene ihan putkeen. Joskus taas Tapani on niin silminnähden hyvällä tuulella, että se kestää mitä vaan. Paras aika "häiritä" on tauolla, silloin voi myös esittää niitä laulutoiveita.

Monen monituiset nimmarit ja kuvat on saatu Tapanilta, muutenkin juttelee mukavia. Kusi ei todellakaan ole noussut päähän, kai se olisi jo noussut jos nousisi. Se vaan on sen luontoinen ja hyvä niin.

Ehkä metsä vastaa niinkuin sinne huutaa. Tapsa ei ole mitenkään leuhka, meitä moikkaa heti kun näkee, olen käynyt kohta 40 vuotta keikolla Sodankylästä Helsinkiin, Kuopioon, Turkuun ja siltä väliltä. Kerran Jyväskylässä hän pokkasi kaverini lavan edestä tanssiin kesken "Wieniläisvalssimme Pariisissa" ja pyöritteli tovin valssia kunnes kiipesi takaisin lavalle laulamaan.