Nimittäin tyttäreni vatsatauti=)
Tiistaista saakka oksenteli ja vatsa oli löysällä. Vihdoin ja viimein ruoka pysyi tänään sisällä.. Olin jo viemässä sairaalaan, mutta onneksi tänään oli niin virkeä ettei tarvinnut.
Lenkille en ole pääsyt ja nyt kun olin lähtemässä ehti minua ennen se iso jämti liikkelle omistajansa kanssa.. Se sama jonka kerroin kerran purreen porokoiraa päähän.. En tahdo tappeluita, joten odotan sitten vuoroani.. Tai menen huomenaamulla aikaisin.
Väsyttää ihan kamalasti, kun ei ole uskaltanut nukkua kunnolla kolmeen yöhön.
Tiistaista saakka oksenteli ja vatsa oli löysällä. Vihdoin ja viimein ruoka pysyi tänään sisällä.. Olin jo viemässä sairaalaan, mutta onneksi tänään oli niin virkeä ettei tarvinnut.
Lenkille en ole pääsyt ja nyt kun olin lähtemässä ehti minua ennen se iso jämti liikkelle omistajansa kanssa.. Se sama jonka kerroin kerran purreen porokoiraa päähän.. En tahdo tappeluita, joten odotan sitten vuoroani.. Tai menen huomenaamulla aikaisin.
Väsyttää ihan kamalasti, kun ei ole uskaltanut nukkua kunnolla kolmeen yöhön.
Vastaukset 4
Vanhimmat
otat rennommin ja rentoudut!
Nythän on liikkeellä aika reippaasti kaikenlaista, joten mikäs ihme että teillekin tuli. Kaikki kestää aina oman aikansa ja menee lopuksi ohitse kun sen aika on.
Meillä vähän eri juttu iäkkään äidin kanssa, kun ei milloinkaan voi tietää onko kyseessä keliakiasta aiheutuva, vaiko ihan vain liikkeellä oleva.
Minäkin hoisin raskausaikanani mummoani kotona. Nykyään mummoni on sairaalassa kroonikkopotilaana. Varpailaan sai aina olla!
Samoin on toisen mummoni kanssa, joka sairastaa sydäntautia. Pitää varoa etteivät tällaiset roitot häneen tartu.
Toivottavasti äitisi jaksaa vielä pitkään, eikä saa näitä roittojakin niskaansa.
sitä on meillä nykyisin aina kotona, säilyy huoneenlämmössä ja maistuu keltaiselle jaffalle. no, taisi mennä mäinostamisen puolelle... mutta vuosi sitten alakouluikäiset lapsemme olivat kumpikin viikon oksennus-ripulitaudissa. mikään ei pysynyt sisällä, ei edes vesi. kyllä siinä hoikat pojat meinas kuihtua käsiin. viimein äkkäsin apteekista tämän relan. pojat nousivat kuin feeniks-lintu tuhkasta, toipuivat lääkkeen ansiosta todella nopeasti kuntoon. myöhemmin sain vanhan, yksin asuvan appi-ukkonikin hyvillä puheilla edes maistamaan yhden "hölynpöly-lääkkeen", kun olin ne sinne ensin itse vienyt. appiukon melkein viikon jatkunut ripuli hellitti ja hän myöntyi myös seuraavana päivänä ottamaan ko "lääkkeen".
loppui! Lapset voi viellä olla sellasia että ne ei suostu juomaan mitään koska pelkää oksennuksen tulemista. Sitten saa pelätä että kuivuuko se nyt kasaan koko lapsi.
Hyvä kun loppu, mahatauti on aivan hirveä ja yleensä sitä ei itse muistakaan miten hirveä ennen kuin taas sairastuu!