ja tuli sängystä pois itse. (pinnasänky) Huomenna täytyy lähteä sänkyostoksille. Tehtiinköhän oikein kun vietiin vaan aina takaisin sänkyyn kun tuli pois? Ennen ei ole sängystä pois tullut ja on itsestään nukahtanut helposti. Emme haluaisi opettaa siihen, että nukutetaan ja istutaan vieressä. Ajateltiin vaan että tuleekohan jotain traumoja kun kiikutetaan vaan takaisin sänkyyn...
2v lapsi
huusi tunnin
211427
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
No, en tiedä tuleeko takaisin kiikuttamisesta traumoja,
mutta ei kai se 2-vuotiaskaan huvikseen tuntia huuda pinniksessä?
Siitä huudattamisesta niitä traumoja ehkä enemmän tulee...
samaa mieltä. Aika moni lapsi tuntee turvattomuutta välillä, oli ikä mikä tahansa. Aikuisen pitäisi osata mennä lapsen tasolle ja tajuta, ettei se lapsi huvikseen huuda.
Itse asiassa moni aikuinenkin pelkää välillä, miksei siis lapsi ja toisaalta tuon ikäinen ei osaa vielä aina kertoa jos johonkin sattuu ym.
Kyllä tunti on liian pitkä aika huudattaa sen ikäistä,koskaan en ole ymmärtänyt sitä tekniikkaa että huudatetaan lasta turhaan että nukkuisi omassa sängyssään ja itsekseen...luulisi lapselle jäävän pelkotiloja semmoisesta.Suosittelen jotain muuta keinoa...
huudattamisesta ei ole apua.tunti on liian pitkä aika huutaa...meillä tehdään niin että isompi menee itse nukkumaan(2,5v) sitten kun häntä väsyttää.yritämme päiväunet nukuttaa niin että illalla sitten väsyttää oikeaan aikaan.nuorempi(6kk) käy joka ilta nukkumaan siinä kymmenen pintaan ja jos sattuu että itkeskelee niin menemme viereen hetkeksi ja silittelemme päätä mutta missään nimessä ei huudateta lapsia.kaverini tekee niin myös päiväunilla ja on tehnyt niin minunkin isommalle kun oli meillä kylässä poika huusi niin kamalasti kun väkisin sänkyyn vietiin että itseltäkin meinasi itku päästä!
Meillä on tietyt rytmit yritetty pitää kokoajan. Päiväunet ja illalla nukkumaan meno aina samaan aikaan.
Huudata emme koskaan, sitten jos ei uni tule niin lapsi haetaan hetkeksi takaisin meidän luo. Emme istu sängyn laidalla nukuttamassa.
Tietyn rytmin kun pitää kokoajan, niin lapsi siihen äkkiä tottuu ja toimii sen mukaan.
Itkettämällä nukkumaan meno vain viivästyy, sillä lapsi ei rauhoitu.
Kyllä se siitä. Tehkää lapsen kanssa oma iltarutiini. Illalla tiettyyn aikaan sisälle, iltapala, vaipanvaihto, yöpuku päälle, hampaiden pesu ja sitten nukkumaan. Näin meillä ainakin onnistuu.
puuro, kylpy, unisatu ja nukkumaanmeno. Tähän asti onkin ollut liian helppoa kun on itse nukahtanut ilman mitään itkuja. Nyt on vaan kai hyväksyttävä, että tuli se ikä kun täytyy alkaa pötköttelemään vieressä ja nukuttamaan tuntikaudet...tästähän on kyllä kaverit varotellu keillä on isompia lapsia. T: a.p
auttoi. Tänään ei päiväunille uuteen sänkyyn tarvinnut kantaa kuin kaksi kertaa niin nukahti. A.P
eli kun tulee ikä, että kokeillaan saako sängystä tulla pois jos ei huvita nukkua, sinne vaan viedään rauhallisesti takaisin. On lapsellekkin pidemmällä aikavälillä parhaaksi, että vanhemmat päättävät milloin nukutaan. Se luo turvallisuuden tunnetta. 2 v kokeilee rajojaan ja turvallinen aikuinen osoittaa ne juuri noin. Klo se ja se nukutaan ja sillä sipuli. Eihän syömisaikojakaan lapselta kysellä..."huvittaisiko tänään syödä?"
Ja johdonmukaisuus on avain. Lapsi ei saa ulvomisella pompottaa vanhempiaan, sanon minä, mutta toisaalta on sitkeää sorttia jos tunnin huutaa :D Siinä on jo ehtinyt lapselta unohtua huudon tarkoitus ja siirtynyt paniikiksi joka on kyllä syytä katkaista päästämällä vielä syliin ja lähelle. Yrittää nukkumista hetken päästä uudestaan.
Meilläkin hyvin ja nätisti nukahtavalle kaksivuotiaalle tulee kausia jolloin mikään ei vain toimi, sitä on ian yhtä pihalla. Noudata yhtä neuvoa, teet väärin, noudata toista, teet väärin. Ja menetelmän vaihtohan on ehdottomasti väärin :D
Tsemppiä. Se menee ohi. Parikymppisenä viimeistään.
***
viestistä! Juuri tuolta eilen tuntui. Tunnin ramppaaminen pois sängystä ja huuto on ehdottomasti liikaa. Mutta toisaalta tunnen lapseni ja tiedän, että periksi antaminen aiheuttaa viikkokausien "taistelut". Jästipää on äitiinsä tullut. :) Koko suku on ihmetellyt sitä millaisia "vittupäitä" ollaan minä ja 2v poika. Näyttäisi kuitenkin siltä, että tämä asia muuttuu vielä iloksi :)
"tunnen lapseni ja tiedän, että periksi antaminen aiheuttaa viikkokausien "taistelut""
Kuin suoraan meiltä. Kuopus on tahtoa täynnä, ja käyttää pienintäkin periksiantamista seuraavan kahden viikon väsytystaisteluun. Viimeksi tänään oli mentävä keittiöön huutamaan seinille kun kaikki keinot oli jo käytetty ja hermo uhkasi mennä aivan lopullisesti.
Tänään taas tuntuu siltä että tuo helkkarin uhma ei mene ikinä ohi, olen luonut hirviön.
***
Ehkä nuo jästipäät pärjäävät myöhemmin elämässään. Jotain hyvää sisusta varmastikin seuraa. Jos ei muuta niin tehokkaasti kulutetut äidit :) A.P
kait tuplasti palkitsevaa kun jokin menee kasvatuksessa perille. ( puhuu päikkärit nukkunut äitee) Huomenna voi jo olla täys turhautuminen päällä...A.P
pidettävä kädestä kiinni ja nukutettava vaikka siihen kuluisi perheen kaikki aika. Kuten viesteistä huomaa, nykyään ei ole muodikasta olla tiukkana missään asiassa. HERRANJUMALA! ONKO TEILLÄ LAPSEN ANNETTU ITKEÄ? APUA!
muuttunut siihen, että lasten pitäisi antaa pompottaa vanhempiaan miten tykkää. 2 v on juuri siinä iässä, että kokeilee pysyvätkö vanhemmat säännöissään. Sängystä pois tuleminen ja itku on kokeilua. Tuskin mitään pelkoa jos on ennenkin nukahtanut tyytyväisenä itsekseen. Nyt on vaan sitten se hetki kun on vanhempien velvollisuus näyttää, että sängyssä pysytään kun on nukkuma-aika. Eli ihan oikein viedä takaisin sänkyyn, vaikka tuhat kertaa. Huolimatta siitä itkeekö vai ei. T: neljän äiti
Kun noita viestejä luki, tuli mieleen et aika rääkkiä lapsil mones perhees.
ne lapset rääkkäävät perhettään.
No, omakohtaisesti vain, jos esimerkiksi neurologisista ongelmista kärsitään, rääkkiä tulee kaikille pahimmassa tapauksessa. On kohtuutonta olettaa että aina vika on vanhemmissa tai kasvatuksessa.
***
suvaitsevainen (ihan muissakin jutuissa kuin tässä) Mukelo meni tänään suht helposti uuteen sänkyynsä koisimaan. Noin 5 kertaa kannettiin takaisin sänkyyn kun tuli itkien pois. Eli osoittaa mielestäni, että kyse oli ihan uhmasta. Jos jotain pelkäisi, olisi kai tänäänkin itkenyt nukkumaan menosta yhtä rajusti kuin eilen. Vai? A.P
Täällä taas invasoi niitä vanhempia, jotka eivät kiellä lastaan kun ottaa hiekkalaatikolla lelun toisen kädestä, ettei lapselle vain tulisi pettymyksiä.
kaksi koulukuntaa. Toinen on sitä mieltä, että lasta pitää nukuttaa. (Vaikka siihen menisi monta tuntia). Toinen koulukunta, joihin itse kuulun haluaa opettaa lapsen itse nukahtamaan. Se vaatii aika ajoin huudattamista, mutta pääosin lapsi sitten nukahtaa heti kun sänkyyn viedään. Eli pitkällä aikavälillä on lapsellekkin helpointa. Kun on selvät sävelet, lapsen ei tarvitse olla epävarma. Tietää, että sänkyyn mennään nukkumaan. Ei pompoteta vanhempia eikä juoksuteta juomisten tms. kanssa. Tsemppiä ap:lle. Pari viikkoa korkeintaan menee kun lasta vie vaan takaisin sänkyyn. Ei se sieltä loppuelämäänsä jaksa pois juosta.
Kyllä ne lapset huutaa ja sitten lopettaa kun lopettaa. Joskus voi mennä pitkäkin aika. Ihan oikein teit.Lapsi oppii helposti jos saa kerran asian huutamalla läpi, niin oppii toistamaan rutiinia ja tulee aina huutamaan.
Nyt lapsi huomasi, ettei itkut auta markkinoilla. Kyllä kaksi vuotias alkaa jo ymmärtää, mistä narusta vedetään, että saa tahtonsa läpi. Eri juttu sitten tietysti jos ihan vauvaiässä oleva huutaa, eikä osaa sanoin ilmaista itseään.