Hoito-ohjeita

Kun lähdemme lähtökohdasta missä kai (saalis) ja koira (saalistaja)... Joko annat aikaa tai luovutat heti....

Kani on eläin joka pakenee heti..ja katsoo vasta sitten oliko mitään pelättävää...
ANNA AIKAA : sinulle ja kanille ! (ILMAN KOIRAA)
Tutustumiseen voi viedä useampi kk...(kani on oudossa paikassa ja peloissaan)

Tarjoile kädestä paljon "herkkuja": rusinaa, kuivattuja hedelmiä, voikukkaa, YM:......

Maatiainen ei ole harvinaista....muistahan syöttää kanillesi MONIPUOLISTA ravintoa !
Kastsele ed. kirjoituksia... =)
(pöllyävä heinä,puru, ym...)

minäkin ostin kanin pari kuukautta sitten (maaliskuussa) ja vasta nyt on pikkuhiljaa ruvennut tuntumaan että kanini oikeasti alkaa kiintymään ja luottamaan minuun. aluksi ajattelin kun se oli ollut ekan kuukauden että ei se koskaan opi tuntemaan minua ja kanini oli aika arka, muta et arvaakkaan kuinka ihanaa se on kun parin kuukauden päästä kanisi alkaa luottamaan ja pitää sinua oikeasti omistajanaan.. kannattaa malttaa vain odottaa siinä kestää aikaa.. kannattaa olla sen kanssa paljon ja antaa kädestä herkkuja niin se älyää että olet mukava ja haluaa tulla luoksesi..
ja noista silmistä jos rähmä on "limaista" eikä ole kovaa ja sitä on paljon niin kannattaa ottaa yhteyttä johonkin asian tuntevaan mutta jos sitä on vähän niin ei huolta kaikillahan silmät vähän aina rähmii.. :)

Jos suinkin mahdollista, kanikaveri kannattaa hankkia. Kanit ovat laumaeläimiä ja kanikaverista on sille seuraa silloinkin, kun sinä olet poissa (esimerkiksi töissä/koulussa, harrastuksissa, kavereilla, kaupoilla jne.) tai kiireinen (koeviikot, ylityöt, sairaus tms.). Toisen kanin kanssa kani pystyy myös kommunikoimaan paremmin mitä ihmisen kanssa, kun elekieli ja äänimaailma on yhteinen. Naaraalle varmin kaveri on leikattu uros. Aikuisista kodinvaihtajista löytyy melko usein valmiiksi leikattuja kanejakin, sekä nuoria aikuisia, jotka ovat siinä iässä, että ne on mahdollista leikauttaa.

Tottuminen uuteen ympäristöön vaihtelee hyvin paljon yksilöittäin. Joillakin kaneilla siihen menee tosiaan kuukausia, etenkin jos kani on luonteeltaan arempi. Toiset taas ovat lähes heti kuin kotonaan; meillä tuo Mörkö kerjäsi silityksiä ja huomiota lähes ensimmäisestä päivästä alkaen, vaikka olikin ympäristön vaihdoksesta vähän ihmeissään, kuten myös siitä, että samassa tilassa olikin äkisti muitakin kaneja. Heklalla taas jo pelkkä ympäristön muuttuminen (kun muutin koulun asuntolalle eläinten kanssa) sai aikaan sen, ettei se pariin päivään juurikaan poistunut yhden tason alta ja suostui ruokailemaankin vain sielä.

Tuossa tilanteessa on parasta vain antaa kanille aikaa. Pitää sen häkin ympäristö rauhallisena, jutella sille, tarjota nameja, makoilla lattialla sen jaloitellessa ja antaa sen tottua läsnäoloosi ja sinuun. Silitellä sitä, jos se antaa ja tuntuu siitä pitävän.

Koira ja kani voivat tottua toisiinsa, mutta se riippuu paljon molempien luonteista. Mikäli kani on arka ja koira hyökkäävä, kannattaa totuttamisyritykset ehdottomasti jättää myöhemmäksi tai kokonaan. Tällähetkellä kanilla on muutenkin erittäin paljon uutta ja ihmeellistä elämässään. Kanikaverista voi tosin olla apua tässäkin suhteessa. Meillä Nana on luonteeltaan varovaisempi ja se on alusta pitäen jännittänyt tuota meidän koiraa (chihuahua) joka on ylikiltti, mutta vähän höslä. Nyt kun sille saapui kaveriksi koiriin tottunut, muutenkin erittäin sosiaalisen ja avoimen luonteen omaava leikattu kanipoika, on Nanakin enemmän rohkaistunut tutustumaan myös tuohon koirapetoon, kun näkee, ettei Mörkökään sitä pelkää.

Valkoiset punasilmäiset eivät ole kovin harvinaisia ja niitä esiintyy kaikenlaisissa kaneissa. Myös sellainen rotukin löytyy, valkoinen maatiainen, jolla tuo valkoinen ps on ainoa hyväksytty värimuoto. Eläinkauppoihin noita vain harvemmin otetaan myyntiin, kun monet vieroksuvat punasilmäisiä muunnoksia (tätä esiintyy kaikkien eläinlajien kohdalla, vaikka punasilmäiset ovatkin aivan yhtä hyviä lemmikkejä).

Pieni rähmiminen ei haittaa, tosin silloinkin kannattaa tarkastaa, pölisevätkö kanin kuivikkeet tai heinä paljon ja vaihtaa ne tarvittaessa pölyttömämpiin sekä katsoa, ettei kani vain saa vetoa. Jos rähminen on jatkuvaa ja runsasta, kannattaa ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Meillä tuon Mörön silmät rähmivät herkemmin, mitä muiden (meillä siis kaikkiaan neljä kania).

Mä aijon hankkia kanin mut en oikein tiedä että kuinkas paljon se kaikkine häkkeineen ja muineen yhteensä maksaa?
Sitten myös vinkkiä kääpiöluppakanien hoidosta.

moikka! Kyllä kani pärjää yksin jos pidät sille seuraa. jos ostat sille kaverin, ne saattavat alkaa tappelemaan ja yms. mulle kävi just niin... kyllä se tottuu kun puhut sille rauhallisesti ja annat ruokaa sille kädestä! kyllä ne ainakin tottuvat toisiinsa mutta kania ei kannata päästää irti koiran lähelle... kannattaa antaa niiden haistella toisiaan häkin läpi... se on aika tavallista että on valkoinen kani ja pun. silmät. ei rähmiminen haittaa.