Kun tätä palstaa selailee, niin kyllä näkee miten pilalle hemmoteltu nykynuoriso on tai peruskoululaiset ovat. Tai siis jotkut.
Te kinaatte kouluruuasta, aineista(miksi pitää olla...), lomien kestosta(liian lyhyt), opeista jne.
Aattelin vain kysyä teiltä tässä viestissä että miten olette ajatelleet pärjätä työelämässä jossa pitää vain jaksaa 8h päivässä...ja jos ette jaksa, ei tule rahaa eikä ruokaa.
Te peruskoululaiset ainakin, tulette kokemaan aikamoisen kulttuurishokin kun siirrytte toiseen asteen opiskelulinjalle ja huomaatte että oho!
Tai pojat, miten pärjäätte armeijassa jossa ei pepsiä juoda 1 litran päivässä?
Tai no en tiedä nykylukioista mutta minä ainakin muutin Joensuusta Raumalle peruskouluni jälkeen jotta voisin opiskella merenkulkualaa..no 1 vuosi oli niin raskas että meinasin jo jättää kesken.
Oli todellinen shokki tulla työelämään(valtavasti työharjoittelua merellä)
jossa olin pitkiäkin aikoja poissa kotona, laivoilla oli joskus lähes armeijameininkiä ja työpaikkakiusaamista esintyi selvästi enemmän kuin jossain muulla. Pahimmat ajat olivat syys-kaudet kun meri oli myrskyisä, ja oli juuri sattunut kuulemaan taas "kunniansa" joltain pelleltä, kaiken lisäksi tiesi vielä että tästä purkista ei pääse minnekkään 2viikkoon.
No, pääsin läpi kun oikein panostin kaikkeni siihen. Tiedän että aika moni meistä ei siihen olisi pystynyt... Olin niin poikki että en olisi jaksanut enään kauan...
Sen mitä halusin tämän pienen tarinan kanssa teille kertoa oli se että, älkää valittako kaikesta ja pikkujutuista, opetelkaa elämään..siihen elämään jota teitä vielä odottaa peruskoulun (eli melkein tarhan) jälkeen.
Opetelkaa kestämään asiat kuten ovat, niin se elämä ei pääse yllättämään sitten joskus 18-vuotiaana kuin päähän putoava tiili.
KIITOS ja hyvää kesää.
Te kinaatte kouluruuasta, aineista(miksi pitää olla...), lomien kestosta(liian lyhyt), opeista jne.
Aattelin vain kysyä teiltä tässä viestissä että miten olette ajatelleet pärjätä työelämässä jossa pitää vain jaksaa 8h päivässä...ja jos ette jaksa, ei tule rahaa eikä ruokaa.
Te peruskoululaiset ainakin, tulette kokemaan aikamoisen kulttuurishokin kun siirrytte toiseen asteen opiskelulinjalle ja huomaatte että oho!
Tai pojat, miten pärjäätte armeijassa jossa ei pepsiä juoda 1 litran päivässä?
Tai no en tiedä nykylukioista mutta minä ainakin muutin Joensuusta Raumalle peruskouluni jälkeen jotta voisin opiskella merenkulkualaa..no 1 vuosi oli niin raskas että meinasin jo jättää kesken.
Oli todellinen shokki tulla työelämään(valtavasti työharjoittelua merellä)
jossa olin pitkiäkin aikoja poissa kotona, laivoilla oli joskus lähes armeijameininkiä ja työpaikkakiusaamista esintyi selvästi enemmän kuin jossain muulla. Pahimmat ajat olivat syys-kaudet kun meri oli myrskyisä, ja oli juuri sattunut kuulemaan taas "kunniansa" joltain pelleltä, kaiken lisäksi tiesi vielä että tästä purkista ei pääse minnekkään 2viikkoon.
No, pääsin läpi kun oikein panostin kaikkeni siihen. Tiedän että aika moni meistä ei siihen olisi pystynyt... Olin niin poikki että en olisi jaksanut enään kauan...
Sen mitä halusin tämän pienen tarinan kanssa teille kertoa oli se että, älkää valittako kaikesta ja pikkujutuista, opetelkaa elämään..siihen elämään jota teitä vielä odottaa peruskoulun (eli melkein tarhan) jälkeen.
Opetelkaa kestämään asiat kuten ovat, niin se elämä ei pääse yllättämään sitten joskus 18-vuotiaana kuin päähän putoava tiili.
KIITOS ja hyvää kesää.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itse opin parhaiten tekemällä asioita, eikä niin, että koko ajan kirja nenässä kiinni.
on...itse tulin sisäoppilaitoksesta lukioon, ensin ei siis 8-16 päivät tuntuneet erikoisilta kun taas toisille se oli jo sellainen kynnyskysymys jaksamiselle. noh sitten pari jaksoa jaksaa puurtaa täyttää häkää, mutta kyllä tämän ensimmäisen vuoden jälkeen minäkin olen niin uuvuksissa että mietin hyvin hartaasti koko tämän kesän jaksanko vaiko en, sillä kannattaako 17 w vetää itsensä ihan piippuun?, mutta haaveeni on päästä poliisikkouluun ja sen takia jaksaa melkeinpä mitä vain että sen saavuttaisi. käyn koulun ohellä myös 4 kertaa viikossa töissä, joka vähentää edelleen yöunien määrää.Mutta haaveet on tehty toteutettavaksi ja sen takia saa vain ihmellistä voimaa jostakin mielen perukoilta:D armeijaa odotellessa kun kirjotukset ohi:D taas yksi vapaaehtoinen nainen armeijaan:D
Minä tein sen virheen että kuten aloittajakin, muutin uudelle paikkakunnalle, jätin kaverit, perhe jne.
Koulu oli suuri pettymys, en saanut kavereita eikä aine edes kiinnostanut 1 vuoden jälkeen.
Nojoo tuloksena oli sitten yllätys yllätys pitkäaikainen masennus josta kärsin vielä tänään kaikilla itsetuhoisilla ajatuksilla ja työkykyni on kadonnut kokonaan..eikä minut edes päästetä armeijaan koska se olisi liian stressaava paikka psykiatrin mielestä, vaikka haluaisin.
Tuliko eilen 20 vuotta täyteen? Idiootti.
oikea gangsteri saapui sanomaan asiansa!
Vi**ua minun ikäni sinulle kuuluu luuseri?
tuliko sulle 12-vuotta täyteen kun olet niin olevasi kovis?
No sitä, että tainnu nousta vähän hattuun kun olet jo niin iso poika.
Ei viel. Täytän vasta joulukuus 12. Mut kiitti kysymästä. :)
Muitan hyvinkin kun 9.luokalla sitä oltiin niin isoja poikia.
Tässä iässä(20vuottako?, sais olla niin nuori vielä) ei kiinosta tippakaan iät enään.
Sinua taas taisi kismittää sitä että noin "kova" tyyppi tunsi itsensä niin pieneksi?
Sanoo kaveri, joka kirjoittelee nuorten palstalle. Jaa vähän elämänkokemusta mjitaah?? Menisit sinä töihin.
ihan kelpo palkalla. Hankkisit itse edes kesäduunin, murkku.